Paremmalla puolella on

 jo joulu, kun se on ohi. Ei välttämättä jokaisen mielestä, vaan meilläkin kait noin ajatellaan. Siis eipä tuo viimeisin viikonloppu meillä juuri eronnut tavallisesta arkiviikonlopusta. Oltiin tosin leivottu ja paistettu muutama pellillinen torttuja ja pipareita, siis joulusemmoisia; meillä ei kovin usein ole uuni kuumana leipomisia varten. Ja oltiinhan me laitettu joulukortteja, osa jopa postiin. Tämän vuotisia kortteja voi katsella tästä kansiosta .

Kaunis lumi suli maisemasta jouluviikon suojasäässä ja hanget korkeat nietokset uhkasivat häipyä kokonaan vesisateissa. Jouluaattona ja -päivänä oli kumminkin pikkupakkanen ja aurinko valaisi maisemat, joten oli otolliset hetket kuvata auringonlaskuja. tosin taisin aiheuttaa itselleni enemmän töitä kuin mielihyvää: kuvasin nimittäin niin paljon eri asetuksilla niitä lasku-kuvia, että nyt minulla on vaikeuksia päättää, mitä poistaa ja mitä jättää arkistoon.

Auringonlasku jouluaattona...

Auringonlasku joulupäivänä...

Aika jännää mielestäni on se, että kun tuolla lännen puolella on värikäs taivaanranta, niin vastakkaisella puolella taivasta pilvet ovat aivan vaaleanpunaisia...

Eikäpähän tässä sitten muuta kuin oikein hyvää tätä loppuvuotta 2022. Niinhän sitä sanotaan, että menköön tämä vuosi nyt tälleen, katsotaan sitten vuodenvaiheessa tai vaihduttua uudelleen...

PS. Lappohjassa ei tänä vuonna olekaan joulupolkua, vaan muutamassa paikassa oli laitettu joulua kunnolla näkyviin, niitä muutama kuva tähän lopuksi.

joulu lähestyy ja

 nyt vietämme vuoden pimeintä aikaa.

Ja pimeältä tänään on kyllä näyttänytkin, kun lämpötila on plussalla ja tihuttaa silkkaa vettä.

Onneksi on ollut kauniin lumisen aurinkoisiakin päiviä, oikein kaunista alkutalvea.

Viime kirjoituksessa kerroin joistain lääkärikäynneistäni. Niistä neulanäyte takapuolestani osoittautui onneksi vain rasvanekroosiksi, ja silmänikin oli hyötynyt sytostaattipistoksista niin, että nyt pistosväli on toistaiskesi 6 viikkoa. Myös Jorvin lääkäri kertoili hyviä uutisia, sillä NET-kasvain on edelleen rauhallinen, pistoshoitoa jatketaan ja seuraava tarkastelu on ensi syksynä vasta.

Jotain ikävää oli kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi ilmennyt kuvauksissa: Radiologi oli havainnut luideni olevan haurastuneita, siis osteoporoottisia, rintarangassani on jopa pieni murtuma. Niinpä minun on aloitettava luustoa vahvistava lääke, jota en kuitenkaan saa aloittaa ennen kuin hampaistoni kunto on varmistettu. Siksipä menen tammikuussa hammasklinikalle tarkastukseen, enhän halua leukaluukuoliota vaivoikseni.

Syksyllä aloittamani portugalin kielen nettikurssi on jo loppu, enkä kyllä osaa po. kieltä alkuunkaan. Siksipä olenkin ilmoittautunut ensi vuonna uudelle etäkielikurssille. Ja siinä tarkoituksessa ostin jo kirjankin, kun tämän syksyn kurssia kävin lainakirjalla, vaikka enpä kirjaa tai sen puutetta voi syyttää oppimattomuudestani.

Ai niin, onhan tässä ollutkin mukavaa menoa: olin TalviSirkuksessa poikani kanssa Tanssin talolla. Olin ostanut rintasyöpäyhdistyksen sponssaamat liput niin, että kävisin näytöksessä pojanpoikani kanssa. Vaan Samupa olikin silloin flunssassa, joten nyt nautin äiti-poika  -laatuaikaa muutaman tunnin ajan, kiitos Jp seurastasi 💕 ... Kuvia esityksestä voi katsoa Kuvasivuiltani

Ja iloinen asiahan on myös se, että saatoin viettää muutama viikko sitten 3-vuotispäivääni. Sain siis kantasolusiirron 11.12.19 ja silloin alkoi uusi elämäni, jonka merkkipäiviä kannattaa juhlia. Ja edelleen olen kiitollinen sille ehkä saksalaiselle nuorelle miehelle, joka lahjoitti minulle hyvin toimivat kantasolut, joilla leukemiani on toistaiseksi parannettu. Lisää nuoria miehiä kaivataan suomaliseenkin kantasolurekisteriin kirjautumaan potentiaalisiksi luovuttajiksi.

Toivotan sinulle, lukijani, oikein mukavan rauhallista joulun odotusta...

lunta tulvillaan

 on ainakin vielä nyt meitin ympäristö. Kävin äsken laittamassa auton piuhan päähän, kun huomenaamulla on lähtö silmänpohjan kuvaukseen Tammisaareen ja hämmästyin, kun auton päällä oli liki 10 sentin lumikerros. Olin päivän mittaan käynyt muutaman kerran lakaisemassa rapun edusta, jossa oli ehkä 1-2 senttiä lunta, joten tuo suuri lumimäärä todellakin yllätti minut. Pitääpä huomenna varata kunnolla aikaa auton putsaukseen, varsinkin kun en ole lainkaan varma, onnistuinko laittamaan lämmityskellon oikeaan aikaan lämmittämään.

tältä näyttää pihan puolella sunnuntaina illan suussa...

Viikolla oli pitkästä aikaa taas "ohjelmaa". Maanantaina keuhkolääkäri kirjoitti minulle lähetteen ultraan ja mahdollisesti neulanäytteen ottoon syyskuun kuvauksessa havaitun selän tiivistymän johdosta. Radiologin lausunto oli aiemmin jäänyt lääkäriltäni huomaamatta, vaan nyt se tulee tiistaina hoidetuksi. Muutoin keuhkokuvat otetaan vasta vuoden päästä.

Saatiin influenssarokotukset, eikä kummallekaan meistä ole tullut mitään erityisiä tuntemuksia pistoksen jälkeen, hyvä. Kävin tk-hammaslääkärissä tarkastuksella, kuten 2 viikkoa sitten oli sovittu. Koska suuni oli edelleen rikki (ja on vieläkin), kirjoitti tämä tk-lääkäri lähetteen hammasklinikalle Meilahteen. Saapa nähdä, milloin kutsu tulee; saattaapa keretä suu parantua itsestään ennen kutsua...

Torstaina tapasin Helsingissä pitkästä aikaa v. 69 ylioppilastovereitani. Kävimme syömässä ravintola Oliviassa rautatieasemalla sekä Kansallisteatterissa katsomassa esityksen Timo Tuominen avec Jacques Brel. Näyttelijä oli suomentanut Brelin chansoneita ja esitti ne eläytyen lauluunsa.

Olivia on entisessä lipunmyyntihallissa Helsingin päärautatieasemalla...

Hesan reissulla käväisin myös lapsenlapsia tapaamassa Malminkartanossa ja samalla sain annettua onnitteluhalauksen pojalleni. Lahjaksi hän sai "Minun maailmani" -kirjan, johon oltiin aikoinaan täytetty tietoja ja muistoja hänen kehityksestään. Hävettää tunnustaa, että minulla on aina ollut huono käsiala ja nyt pojallani näytti olevan vaikeuksia lukea kirjan merkintöjä Saaralle. Olisi ilmeisesti pitänyt aikoinaan keskittyä kunnolla kaunokirjoituksen opetteluun 😄... 

Tämä viikko 46 loppuu tähän Tuomiosunnuntaihin, ja ensi sunnuntaina on jo 1. adventti; joulu lähestyy...

Lämmintä on ollut

kuulemma ihan ennätyslämpimiä marraskuun päiviä. Ja siltä ne ovat tuntuneetkin, varsinkin jos vertaa vuoden 2016 marraskuuhun, jolloin lumi oli jo maassa ihan kuun alusta (2.11.)  lähtien. Silloin talven tulo yllätti, koska lokakuu oli ollut loppuun asti melko lämmin.

Kuluneen kahden viikon aikana ollaan lenkkeilty vähemmän kuin olisi tarpeellista. Mikähän estää, tiedä häntä. Ja silloin kun on lenkkeilty, kertyy askelia noin 3000 - 5800. Emme siis ole vielä koskaan kait päässeet siihen 10000 askeleen suositusmäärään...

Minulla on ollut suu rikki parin viikon ajan. Kävin jo hammaslääkäripäivystyksessäkin terveysasemalla, vaan eipä siellä juuri muuta tehty kuin katseltiin suutani. Menen nyt ensi viikolla tarkastuskäynnille, josko vaiva olisi parantunut. Ei vielä ole, on kuitenkin onneksi ihan pikkusen parempi. Ja (valitettavasti) niin hellä ja kipeä suuni ei ole ollut, että olisin tarvinnut vältellä syömistä, joten paino ei ole päässyt laskemaan ..

Isänpäivää vietetään tänään. Eilen, isänpäivän aattona, oli täällä Lappohjan kirkossa Ystävän risti -konsertti. Ilkka Vainio esiintyi ja esitti omia ja isänsä Juha Vainion lauluja. Ihan mukava tilaisuus ja hyvät kakkukahvit vielä konsertin lopuksi. 

Konsertin jälkeen käväisin rannassa kuvaamassa kirkkaan syyspäivän kaunista auringonlaskua.

Kävin viikolla keuhkokuvassa ja verikokeissa, kun huomenna käyn keuhkolääkärin vastaanotolla tuossa lähisairaalassa. Onneksi hyvinvointialueen tulo ei ainakaan vielä lakkauttanut tuota Raaseporin sairaalaa, jotta erikoislääkärin vastaanotolle ei tarvitse aina lähteä Meilahteen tai Lohjalle. Verikokeet näyttävät ihan normaaleilta; ainoastaan Hb on 107 eli minulla on lievä anemia. Niin, ja tulehdusarvo on koholla (CRP 14), vaan eivätpä nuo hematologiani tuntuneet huolestuttavan, kun hän perjantaina soitti minulle. Kaikki hyvin ja seuraavat verikokeet 3kk päästä. No en minäkään huolestu, jos ei sitten huomenissa ilmene mitään erikoista.

Autoon on vaihdettu talvirenkaat, niin saapi talvi tulla; vaikka ei sitä kyllä vielä ole ikävä, kun syksy on näinkin lempeä. Säästyyhän lämmityskuluissa, kun ei vielä ole pakkasia.

taas ihan viimeisiä

päiviä kuluvaa lokakuuta eletään. Ja sama ihmettelyn aihe minulla edelleen: kuinka voikaan aika kulua näin pirun nopeasti 😞.

Tällä viikolla on katseltu televisiota sekä töllöttimestä että minä pöytäkoneen näytöltä. Vietettiin tuossa yhtenä päivänä muutama tunti olohuoneessa ja katsottiin C More:sta Lasse Åbergin ohjaama komedia Stig-Helmer Story. Elokuva oli 10 v sitten filmattu, emmekä olleet sitä nähneet aiemmin. Suosittelen noita Stig-Helmer -tarinoita, ovat hauskoja eikä niissä kiusata ketään.

Ja tuon elokuvan jälkeen alkoi välittömästi Beatles filmi A Hard Days Night vuodelta 1964. Vaikka aina olen pitänyt Beatlesin musiikista, niin enpä ollut ennen tätä nähnyt yhtään elokuvaansa. Tulipahan C Moren kuukausimaksulle katetta yhdellä istumisella.

Lappohjassa on turvallista, kun on Turva...

Viime maanantainen kokemus faskiamanipulaatiosta oli mieleen painuva kokemus. Kyllä muutaman kerran piti kirota, kun johonkin kohtaan sattui melko moisesti, vaan hyvällä kuitenkin muistelen käsittelyä. Ei minulla varsinaisesti ole mikään paikka ollut nyt jälkeenpäin kipeänä, muutama kohta vain  pikkusen kosketusarka. Puolentoista viikon päästä käyn toisessa käsittelyssä, ja eiköhän sitten kaikki leikkausarpieni kiristykset ole (toistaiseksi) taakse jääneitä muistoja.

Ensi viikolla tapaan pitkästä aikaa lymfaterapeuttini. Olen nyt keväästä asti päivittäin käyttänyt käsivarsissani näitä tukihihoja, vaan ne eivät enää istu kunnolla. Otetaan siis ehkä mitat uusia apuvälineitä varten, tai ainakin katsotaan, onko turvotus vähentynyt. Sen faskiakäsittelynkin pitäisi edesauttaa lymfanesteen kiertoa ja siten helpottaa turvotusoireita.

Sain silmääni toisen kierroksen kolmannen Avastin-pistoksen ja ensi kuussa on sitten silmän kuvaus. Jotenkin minulla on nyt sellainen tunne, että sytostaattihoito on auttanut, sillä mielestäni näkökentässä ei enää olisi tummaa läiskää. Toivottavasti ei ole vain mielikuvitukseni tuotetta tuo hienoinen paraneminen, vaan olisi todella mukavaa, jos pistosväliä voisi reilusti pidentää. Toivossa on hyvä elää, minunkin...

Kelloja siirreltiin taas viime yönä, joten nyt makuuhuoneemme ajannäyttäjissä on oikea aikaa. Keväällä sitten on taas opeteltava lisäämään yksi tunti näkemäänsä. Noihin digitaalikelloihimme on erittäin hankala saada muutettua tunti lisää tai pois, joten pysytään samassa näytössä ja virkistetään kesäajan aamuisin aivoja pienillä laskutehtävillä. Siis kun näyttäisi siltä, että tämä siirtely ei nyt sitten lopukaan...

Tänään aurinko laski tuntia aiemmin kuin eilen ja ennätin rantaan kuvaamaan auringonlaskua. Päivän pituus oli nyt enää vain 8h 51 min. Vaan ehkäpä on hyvä, että aamut ovat taas hieman valoisampia...

Auringonlasku Virtaniemestä kuvattuna...

Auringonlasku uimarannalta kuvattuna...

Lokakuu loppupuolellaan

ja viikon päästä ollaan taas siirrelty kelloja, kuka minnekin. Ja sitten alkaakin jo marraskuu; minnehän se tämäkin syksy oikein on humahtanut. Tai oikeastaan koko 10 kuukautta on mennyt liki huomaamattomasti ohi, onneksi on kuvia muistuttamassa tapahtumista. Tai nykyisin minun on tosi hankala löytää kuva-arkistoistani oikeastaan mitään, kun se vanha kunnon Picasa3 -ohjelma ei enää toimi koneellani. Enkä siis ole päässyt niin sinuiksi minkään muun kuvanselausohjelman kanssa, että helposti löytäisin etsimäni. Vaan onhan minun kait sopeuduttava tilanteeseen ja vaan opeteltava.

Oppimisesta puheenollen: olen nyt syksyn ajan opiskellut Portugalin kieltä, Tudo bem? Turun yliopiston kielikurssi netissä kestää vielä kuusi kertaa. Mielenkiintoista, vaan olevinaan toooosi vaikeaa, ainakin minulle. Ehkäpä oppimiskyky sittenkin hieman hidastuu näin vanhemmiten, mitä luulet?

Viikko sitten oli epätavallisen kova syysmyrsky ukkosineen täällä eteläisessä Suomessa. Ennätyskova tuulenpuuska oli irrottanut matkailuautostamme yhden kattoluukun, vaan onneksi sade oli tullut tuulen mukana vaakasuoraan, joten vesivahinkoa ei päässyt syntymään. Loppuviikolla saimme sitten uuden luukun irronneen tilalle, joten nyt tarvitsee enää ruveta lukemaan vakuutusehtojen pientä pränttiä...

Polveni kipeytin jo puolitoista kuukautta sitten, kun yritin kyykkien voimistuttaa reisilihaksiani. Ja vaivaahan tuo mokoma vieläkin, varsinkin istumisen jälkeen on vaikea lähteä liikkeelle. Ja miehen kantapäässä on luupiikki, eli hänellä on plantaarifaskiitti. Siksipä olemmekin lenkkeilleet luvattoman vähän. Tänään nyt sitten kuitenkin lähdettiin ulkoilemaan ja saatiin jopa lenkkikaveri mukaan. Aurinkoisella rannalla oli mukava kävellä ja napsia kuviakin...

Huomenna menen Karjaalle faskiamanipulaatioon. En oikeastaan vielä tiedä, mitä minulle tehdään, vaan olen kuitenkin valmistautunut siihen, että saatanpa olla kropaltani muutaman päivän kipeä ennen kuin hoidon suotuisat vaikutukset alkavat näkyä ja tuntua. Kerronpa myöhemmin lisää.

lehtiä rantavedessä...

Käväisin pitkästä aikaa (noin 10 v) Nurmijärven Myllykoskella, Vantaanjokeahan se on. Sain ihan mukavia kuvia, vaikka en nyt jaksanutkaan mennä ihan kosken alajuoksulle. Tai ehkä olisin jaksanut mennä alas, vaan sieltä ylös kiipeäminen olisi voinut olla kunnolleni ihan liian ylivoimainen haaste.

erittäin hankalakäyttöiset portaat...

taaimmaisena Siippoontien Myllysilta...

seuraava kuva on tuosta sillasta alajuoksulle...

komeasti kuohui, vaikka vettä olikin niukanlaisesti

...

Ikää karttuu,

vaan elääkseni kauan on minunkin elettävä vanhaksi. Ja sitähän tässä nyt olenkin yrittänyt. Vaikka ei minua kyllä voi syyttää, jos ei kehuakaan, oman toimintani ansioista ikääntymisen suhteen. Niin valitettavan huonosti itseäni olen hoivannut ja hoitanut, että lienee jonkun tuntemattoman tekijän ansiota, että vielä täällä syöpineni hengailen muiden joukossa.

Joten kiitos vielä kerran muistamisista 💖

Syksy on jatkunut melkoisen kauniina, ainakin täällä meillä etelässä. Ja ilmeisesti melkoisen kuivanakin, koska sieniä ei tuolla metsissä näytä olevan juuri ollenkaan. Tai me emme ainakaan niitä ole löytäneet. Kuitenkin näihin aikoihin aiempina vuosina olen julkaissut kuvia hyvistäkin sienisaaliista. Toisaalta marjoja on mettissä varmaankin ollut ihan runsaasti, vaikka minä en niitä ennättänytkään poimimaan. Siis marjat niistä paikoista, joissa kävin, oli poimittu ennen minua.

Meille Lappohjaan tuli syksyllä pari vuotta sitten isohko laiva, troolari Lenax. Vuosi sitten se olikin yhtäkkiä uponnut tuohon laiturin viereen ja hylky aiheutti sekä vaaraa että pahennusta kuntalaisissa. No nyt kuluneella viikolla se hylky on saatu haalattua jo osittain maalle, jossa se ilmeisesti puretaan, onneksi. Saattaapi käydä niin, että aluksen=hylyn omistajalta ei saada perittyä aiheutuvia kustannuksia takaisin, joten sitten viimekädessä me veronmaksajat olemme operaation maksajia.

Alla muutamia kuvia Lenax-troolarista:

 

koronan kourissa

 kärsitään ja ohessa opin jotain uuttaakin.

Ja niin minä sitten toin koronatartunnan kotiin edellisviikonlopun mukavan reissun tuliaisina. Eikä siinä mitään, että tartutin tietenkin mieheni, vaan kun hän kerkesi tartuttaa iäkkään lenkkikaverimme ennen kuin minä tiesin omasta tartunnastani. Onneksi meistä kellään ei ole, ainakaan toistaiseksi, ollut kovin vakavia oireita, vain nuhaa ja kohtuullista yskää ja minulla alkuun kurkku kipeä. Toivotaan, että tauti ei meillä kellään tästä pahene. 

Vaan se uuden oppiminen: Kun emme voineet lähteä eilen kauppaostoksille, niin päätin rohkeasti kokeilla ensi kertaa ruuan ostamista verkkokaupasta. Pääsin suht' helposti kirjautuneena S-Marketin sivuille ja eteeni lävähti joitain tuotteita, joita en nyt ajatellut tilaavani. Vieritin sivua alaspäin ja vastaan tuli porkkana. Aha noita tarvitaan, ja vierellä oli heti lanttua ja punajuuri, seuraavana Koulunäkki ja raejuusto. Vasta sitten tajusin, että ohjelma tarjoaa minulle automaattisesti niitä tuotteita, joita sieltä yleensä olemme ostaneet.  Olipa fiksua ja hyvä oivallus, nyt olikin helppo ruksia haluamiani tuotteita ostoskoriin. Onnistuin lisäksi löytämään minttusuklaalevyjä ja Mynthon-pastilleja. Ja niin sain ostokset tehtyä ja tänään kävin päivällä hakemassa koodin takaa siististi pahvilaatikkoon pakatut ostokset mukaani. Vasta kotona ihmettelin pientä ostosmäärää, olisinhan samalla vaivalla voinut ostaa koko viikoksi ruokatarvikkeita, kun se oli noin helppoa. No, perjantaiaamuna menen terveyskeskukseen piikille, jonka tältä päivältä jouduin sinne siirtämään ja voin sitten samalla reissulla tehdä viikonlopun ostokset. Minulla on tänään tiistaina koronaoireitten alkamisesta jo 7. päivä, joten enköhän perjantaina jo uskalla kaupoille; maski päälläni tietenkin, kuten muulloinkin.

Poikani ilmoitti saaneensa koronan, se on hänellä jo 2. tartunta. Hänellä lienee hieman rankempi tämä tauti kuin meillä vanhoilla, sillä meillä ei juuri ole ollut kuumetta ja hänellä ilmeisesti on.Onko nyt siis niin, että me vanhat 4 kertaan rokotetut pääsemmekin nykyviruksesta helpommalla kuin nuo nuoremmat...

syyskuussa jo ollaan

 ja jotenkin ihan yllättäen. Vastahan oli ihan kesäkuuma ja nyt sitten muutaman yönä on ollut vain viitisen astetta lämpöä. Vaan eipähän oikeastaan koskaan voi etukäteen tietää noista ilmoita, vaikka säätiedottajat mitä lupailisivat. Ja syyskuutahan vietetään veri- eli hematologisten syöpien tietoisuuskuukautena.

Lomareissun kuvia olen jo saanut omalle koneelleni, vaan kun se kuvankatseluohjelma on edelleen haussa, niin en oikeastaan ole kuvia päässyt valkkaamaan. Toisaalta olen niitä kyllä edestakaisin selannut, sillä tein karttaa matkakohteista ja yöpymispaikoista. Vaan olipa vaikeeta, kun mitään en meinannut muistaa ilman kuviani ja niiden ottoajankohtia. Ja jokaisen kirkon paikkakunta oli haettava kännykän Lens-sovelluksen avulla netistä. Ja vaikka siis olinkin yrittänyt jokaisessa kirkossa kuvata jonkin nimilapun tunnistukseksi. 

Kartta löytyy  selostuksineen Mapsista.

Huomenna täytyy ruveta kyselemään tk:sta, koska ohjattu vesivoimistelu taas alkaa. Ymmärsin keväällä, kun lopetettiin, että minullekin olisi paikka varattuna nyt syksyllä. Kansalaisopistossa ei oikeastaan ole mitään, johon voisin osallistua, kun esim. kivenhiontaakaan ei enää ole ohjelmassa.

Viikolla kävin TT-kuvauksessa ja keskiviikkona minulla on tapaaminen keuhkolääkärin kanssa Tammisaaren sairaalassa. Toivottavasti en saa mitään hälyttäviä, ikäviä uutisia...

Vieläkö olis kesää jäljellä...

Asuntoauto ulkoilutettu

ja Suomea on tullut muutaman viikon ajan kierrettyä ihan Ruotsia myöten. Tarkoitukseni on kirjoittaa muutama postaus reissusta matkajärjestyksessä, kunhan saan kuvat läppäriltä omalle koneelleni. Ja kunhan muilta kiireiltäni kerkeän: huomenna pyykkipäivä ja ehkä marjanpoimintaa naapurin pensaista, tiistaina silmänpohjan kuvaus Tammisaaressa ja viikonlopun vietän syöpänaisten leirillä Edessalon saaressa Jämsässä.

Kesä siis suurelta osin mennä hävisi jo muistojen joukkoon. Tai samanlaisia helteitä on nyt ensi viikolla luvassa kuin oli ennen juhannusta, ja kait tuossa välilläkin on kärsitty kuivuudesta ja liiasta lämmöstä. Kirjoitin viimeksi juhannuksen jälkeen, että kunnollinen kuvankatseluohjelma Picasa3 ei enää toimi koneellani. Olen edelleenkin hieman hukassa sen asian kanssa. Kuvia kertyi nyt taas lomamatkaltakin useita satoja, jollei jopa tuhansia, ja niistä täytyisi sujuvasti saada valittua parhaimmat ja käyttökelpoiset sekä pystyä hävittämään loput. Vaan eipä nykykonsteilla onnistu. Tietty voisin yrittää ottaa PSE:n eli PhotoshopElementsin arkistointiosion käyttööni, kun nykyisin käytän vain sen editointi eli kuvankäsittelyominaisuuksia hyväkseni.

Heinäkuussa kävin otattamassa Shingris-rokotteen 1. annoksen, syyskuussa sitten 2. piikki. Tuo on vyöruusun torjuntaan tarkoitettu rokote ja 2. annoksen saatuani voin lopettaa Valavir-tablettien syönnin; näillä on estetty herpes-viruksen aktivoitumista, ymmärtääkseni. Useille kantasolusiirron saaneille on iskenyt vyöruusu, kun he ovat lopettaneet Valavir-lääkkeen tai vastaavan, siksi otan tuon melko kalliin rokotuksen suojaamaan itseäni ikävältä taudilta. 

Heinäkuussa lenkkeiltiin jonkun verran ja kuvasin paljon kauden kukkia. Ja yhdessä auringonlaskukuvassa huomasin mustia pisteitä, jotka varmaankin ovat kuvaan vangittuja hyttysiä. Minusta eivät hyttyset onneksi pidä, sen sijaan ne käyvät mielellään mieheeni pistimineen aiheuttaen hänelle pahoja kutisevia paukamia.

Laittelimme matkailuautoon 12 V:n pistorasioita, jotta C-CAP -laitetta voisi käyttää puskaparkissakin ollessa, jolloin ei siis ole 230 V:n virtaa käytettävissä. Tuo laite on tarkoitettu uniapnean hoitoon ja suosittelen sen hankkimista kaikille, jotka kuorsaavat häiritsevästi ja joilla on hengityskatkoksia nukkuessaan. Olikin aika homma purkaa auton rakenteita ja vedellä johtoja huviakusta perään sängyn yläpuolelle pistorasioita varten. Minä oli vain statistina koko hommassa, sillä mies hoiti sen suvereenisti, vaikka aikaa siihen tuhrautuikin ihan kunnolla. Vaan reissussa ollessa kaikki toimi oikein hyvin ja saimme molemmat nukkua yömme rauhallisesti.

Autossa oli muutakin laitettavaa, ja lopulta olin saanut ne verhotkin pois ikkunoista, joten ne tulivat pestyiksi. Paikalleen laitto oli sitten taas pieni työvoitto, vaan siellä ne nyt ovat tyylikkäästi ikkunoiden peittona. 

Yritän siis saada loppukesän aikana lomamatkajutut, kartat ja kuvat julkaisuvalmiiksi ja tiputtelen niitä sitten sopivasti tänne arkimietteisiin; niitä tai niiden linkkejä. Esim. kirkkokuvia on niinkin paljon, että laitan niitä (mahdollisine) selostuksineen kuvakansioihini, jotta saan ne kaikki esille.

Mukavaa alkavaa viikkoa 33. Nautitaan vielä helteestä ja kerätään auringon säteitä tulevaa syksyä varten, vaan kuitenkin vain kohtuudella...

Juhannus jo ohi

 vaan helteet sen kun jatkuvat. Alkaa pikkusen jo ahistaa tuo kuumuus, vaikka sisällä kyllä on onneksi hieman vähemmän kuuma kuin ulkona.

Alkukesä on turboillut niin nopeasti ohi, että en kunnolla kerennyt kuvata edes syreenejä, kun niiden kukinta jo oli ohi. Juuri kun olin suunnitellut kuvaavani noita hyvätuoksuisia kukkia, niin tuli sade ja siihen lopahtivat niin kukat kuin minun kuvauksenikin. Seuraava taitaa olla liki ainut otos:

Pionit aukaisivat upeat kukkansa juuri juhannukseksi, vaan tällä helteellä ne alkavat jo nuukahtaa, ehkä niitä olisi pitänyt kastella?

Viime viikolla, kun laiteltiin motoroitua paskahuussia kuntoon huomattiin, että siinä olisi ollut enemmänkin laittoa, vaan ei tiloja eikä innostusta remonttiin. Siispä kävimme vaihtamassa sen muutaman vuoden nuorempaan ja 100000 km vähemmän ajettuun menopeliin. Ja kyllähän tuossakin nyt on laittoa ihan väsymiseen asti, vaan ei kuitenkaan mitään korjaamista. Paikat alkavat olla jo siivottu, vaan ikkunaverhoja en ole onnistunut poistamaan paikoiltaan, joten niitä en toistaiseksi saa pestyä. Toiveissani on, että lähtisimme jonnekin ulkoiluttamaan tuota autoa, vaan saattaa jäädä haaveeksi 😞.

Alkuviikolla kävimme Hangossa tapaamassa tuttuja. Kävimme Lennin kanssa syömässä ja Leenan ja Jarmon kanssa entisessä Roxxissa kuulemassa Espanjan kuulumisia.  Poika oli kasvanut viimenäkemän ja saanut koulunsa loppuun, joten uudet seikkailut odottavat häntä; onnea tulevaisuuteen, Lenni! 

Juuri ennen juhannusta sain silmääni toisen Avastin-pistoksen. Tällä kertaa se piikki hieman tuntui, ei varsinaisesti sattunut. Ja saunaan pääsin sitten vasta juhannusaattona ja oikein vihdan kera. Hyvää kannattaa tosiaankin odotella, siis saunaan pääsyä ja uutta vihtaa.

Olen toistakymmentä vuotta arkistoinut valokuviani Picasa3 -ohjelmalla. Sillä on ollut pelppo ladata muistikortilta kuvat päiväkansioihin, sinne olen nimennyt ihmiset "kasvogalleriaan" ja ohjelman haku on ollut erinomainen. Olen siis esimerkiksi saanut kaikki koneellani olevat kukkakuvat lajiteltua helposti  ja olen voinut valita onnittelukorttikukkakuvan jatkojalostettavaksi. Vaan nytpä kävikin niin, että se ohjelma ei enää toimi koneellani, ei vaikka latasin siitä uuden version. Picasa3:n tukeminenhan lopetettiin jo vuosikaudet sitten, vaan se on silti toiminut, kun se on koneellani ollut asennettuna. Vaan nyt ei enää toimi, ei. Ohjelma kertoo, että (google-) tililleni kirjautuminen ei onnistu. Eikä se ole antanut edes koittaa kirjautumista. Niinpä olen nyt pienoisessa pulassa. Koneelleni kerääntyy valokuvia, koska en ole löytänyt sopivaa ohjelmaa, jolla voisin lataamiani kuvia katsoa kunnolla ja samalla poistaa epäonnistuneet. Tai kyllähän tämä Windowsin Kuvat-ohjelma aukaisee kuvat ja niitä voi tarkastella 1:1 -koossa, vaan siinä en saa avattua ja suurennettua kahta kuvaa näytölle yhtä aikaa. Jolloin en siis voi vertailla kahta samasta kohteesta näppäämääni kuvaa yhtä aikaa 😞. Enpä siis tiedä mitä tekisin, vaan joku toimiva systeemi minun on löydettävä ennen kuin kone täyttyy epäonnistuneista valokuvista. Jos tiedät, niin vihjaise, kiitos...

oikeaa kesän tuntua

 ja näköä on nyt tuolla ulkona. Ja hyvin sisälläkin tarkenee, ihan mukavasti. Ulkona tosin en tänään ole ollut muuta kuin aamukahvilla verannalla; ja lisäksi vähän puutarhassa. Vaihdoin siellä pari kukkaa uusiin ruukkuihin ja pesin polkupyörämme.

Muutama viikko on taas kulunut viime jutustani, sillä kun mitään kovin raflaavaa ei tapahdu ja aika rientää turbovauhdilla, niin enpä meinaa huomatakkaan, että pitäisi kirjoittaa. Tai ei oikeastaan "pitäisi", vaan aikoinaan jo 10 v sitten tuli tavaksi päivittää tätä blogia kerran viikossa, sunnuntaina. Ja tuon tavan toteuttaminenhan ei viime vuosina jostain syistä ole aina onnistunut.

Nyt alkaa päivä olla jo liki pisimmillään, täällä Suomen Etelässäkin on päivän pituus tänään jo 18 tuntia 41 minuuttia. Kahden viikon päästä on Juhannus jo vietetty ja silloin päiväkin on jo kait minuutin lyhyempi kuin mitä se on kesäpäivänseisauksen aikaan tiistaina, 21.6...

Kirjoitin viimeksi saaneeni kutsun Mehiläisen silmälääkäriin Tammisaareen, Kävin siellä 24.5. ja ensin molemmat silmäni skannattiin. Sitten erittäin asiantunteva lääkäri näytti kuvat ja selvitti perinpohjaisesti, mistä kosteassa silmänpohjan ikärappeutumassa on kysymys. Ja pian huomasin makaavani ihan mukavasti leikkauslampun alla ja hoitaja valeli silmääni reilulla kädellä muutaman kerran puudutusainetta ja jodiliuosta. Ja sitten lääkäri pisti Avastin-lääkettä silmääni kertoen samalla mitä hän tekee. Kaiken kaikkiaan täysin kivuton toimenpide; mies haki minut kotiin, kun en itse saanut ajaa. 
Nyt on tiedossa vielä 2 pistoshoitoa kuukauden välein, jonka jälkeen tutkitaan onko hoito yhtään auttanut. Maksusitoumus on näköjään nyt 10 pistokselle Avastin-sytostaattia. Hassua siis, että syöpälääkettä käytetään silmän hoitoon. Jos yhdessä silmässä on kostea ikärappeuma, on 40 prosentin riski, että kostea ikärappeuma tulee toiseenkin silmään viiden vuoden kuluessa. Aika näyttää kuinka minulle ja näkemiselleni käy...

Kuun alussa kävin lymfahoitajan luona esittelemässä uusia hihojani, joita olin korjauksen jälkeen käyttänyt jo pari viikkoa. Jos ne jostain syystä eivät toimi toivotulla tavalla, niin sitten pitää tilata uudet painehihat. Lymfahoitajani on jäämässä piakkoin eläkkeelle, joten mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuo nyt hyvin toimiva hoitosuhde sitten ensi vuonna uudella Sote-alueella muotoutuu.

Viime maanantaina kävin saamassa taas kuukautisen pistoksen NET-tuumoriini. Samoin sinä päivänä oli myös Jorvin endokrinologin soittoaika. Eipä hän soittanut, vaan sen sijaan Maisaan ilmestyi verikokeen tulokset: fP-Kromograniini A = 0,7 nmol/l, S -Hydroksi-indolyyliasetaatti (5-) = 52 nmol/l. Näyttävät olleen leikkauksen (8/19) jälkeen hyvin viiterajoissa, joten ilmeisesti minulla NET-rintamalla kaikki kunnossa. Seuraavan kerran labrat ja kuvaus marraskuussa, jolloin ilmeisesti myös lääkärin vastaanotto.

Eilen täällä oli Lappohjapäivä. Koulun pihalla oli aiempaan tapaan kirppistä, esittelyitä, arvontoja, makkaran ja leivonnaisten myyntiä, sammutusharjoitusmahdollisuus ja musiikkia. 

Ihan mukava tilaisuus, jonka jälkeen kuljin kotiin uimarannan kautta. Ja pitkästä aikaa tepastelin paljain jaloin rantahiekalla. Rannalla oli jo väkeä ottamassa aurinkoa, vaan uimassa en ketään nähnyt.

Ja kuten huomaat, ei juuri mitään uutta ja mainittavaa ole pariin viikkoon tapahtunut. Toivon, että pian kuitenkin voisimme vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi. Siis olisi kiva päästä vaikka vain muutamaksi yöksi reissuun tuolla motoroidulla paskahuussilla, kuten mies matkailuautoaan nimittelee. 

Kesällä 19 ennen kantasolusiirtoani me teimme kolme reissua. 

Juttua niistä matkoista  ja sairaustilanteista löytyy heinäkuun ja syyskuun blogeista...

Mukavaa aurinkoista kesää ja sopivia yösateita toivon koko Suomeen, hyvää yötä...