Hae tästä blogista

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

oikeaa kesän tuntua

 ja näköä on nyt tuolla ulkona. Ja hyvin sisälläkin tarkenee, ihan mukavasti. Ulkona tosin en tänään ole ollut muuta kuin aamukahvilla verannalla; ja lisäksi vähän puutarhassa. Vaihdoin siellä pari kukkaa uusiin ruukkuihin ja pesin polkupyörämme.

Muutama viikko on taas kulunut viime jutustani, sillä kun mitään kovin raflaavaa ei tapahdu ja aika rientää turbovauhdilla, niin enpä meinaa huomatakkaan, että pitäisi kirjoittaa. Tai ei oikeastaan "pitäisi", vaan aikoinaan jo 10 v sitten tuli tavaksi päivittää tätä blogia kerran viikossa, sunnuntaina. Ja tuon tavan toteuttaminenhan ei viime vuosina jostain syistä ole aina onnistunut.

Nyt alkaa päivä olla jo liki pisimmillään, täällä Suomen Etelässäkin on päivän pituus tänään jo 18 tuntia 41 minuuttia. Kahden viikon päästä on Juhannus jo vietetty ja silloin päiväkin on jo kait minuutin lyhyempi kuin mitä se on kesäpäivänseisauksen aikaan tiistaina, 21.6...

Kirjoitin viimeksi saaneeni kutsun Mehiläisen silmälääkäriin Tammisaareen, Kävin siellä 24.5. ja ensin molemmat silmäni skannattiin. Sitten erittäin asiantunteva lääkäri näytti kuvat ja selvitti perinpohjaisesti, mistä kosteassa silmänpohjan ikärappeutumassa on kysymys. Ja pian huomasin makaavani ihan mukavasti leikkauslampun alla ja hoitaja valeli silmääni reilulla kädellä muutaman kerran puudutusainetta ja jodiliuosta. Ja sitten lääkäri pisti Avastin-lääkettä silmääni kertoen samalla mitä hän tekee. Kaiken kaikkiaan täysin kivuton toimenpide; mies haki minut kotiin, kun en itse saanut ajaa. 
Nyt on tiedossa vielä 2 pistoshoitoa kuukauden välein, jonka jälkeen tutkitaan onko hoito yhtään auttanut. Maksusitoumus on näköjään nyt 10 pistokselle Avastin-sytostaattia. Hassua siis, että syöpälääkettä käytetään silmän hoitoon. Jos yhdessä silmässä on kostea ikärappeuma, on 40 prosentin riski, että kostea ikärappeuma tulee toiseenkin silmään viiden vuoden kuluessa. Aika näyttää kuinka minulle ja näkemiselleni käy...


Kuun alussa kävin lymfahoitajan luona esittelemässä uusia hihojani, joita olin korjauksen jälkeen käyttänyt jo pari viikkoa. Jos ne jostain syystä eivät toimi toivotulla tavalla, niin sitten pitää tilata uudet painehihat. Lymfahoitajani on jäämässä piakkoin eläkkeelle, joten mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuo nyt hyvin toimiva hoitosuhde sitten ensi vuonna uudella Sote-alueella muotoutuu.

Viime maanantaina kävin saamassa taas kuukautisen pistoksen NET-tuumoriini. Samoin sinä päivänä oli myös Jorvin endokrinologin soittoaika. Eipä hän soittanut, vaan sen sijaan Maisaan ilmestyi verikokeen tulokset: fP-Kromograniini A = 0,7 nmol/l, S -Hydroksi-indolyyliasetaatti (5-) = 52 nmol/l. Näyttävät olleen leikkauksen (8/19) jälkeen hyvin viiterajoissa, joten ilmeisesti minulla NET-rintamalla kaikki kunnossa. Seuraavan kerran labrat ja kuvaus marraskuussa, jolloin ilmeisesti myös lääkärin vastaanotto.

Eilen täällä oli Lappohjapäivä. Koulun pihalla oli aiempaan tapaan kirppistä, esittelyitä, arvontoja, makkaran ja leivonnaisten myyntiä, sammutusharjoitusmahdollisuus ja musiikkia. 


Ihan mukava tilaisuus, jonka jälkeen kuljin kotiin uimarannan kautta. Ja pitkästä aikaa tepastelin paljain jaloin rantahiekalla. Rannalla oli jo väkeä ottamassa aurinkoa, vaan uimassa en ketään nähnyt.



Ja kuten huomaat, ei juuri mitään uutta ja mainittavaa ole pariin viikkoon tapahtunut. Toivon, että pian kuitenkin voisimme vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi. Siis olisi kiva päästä vaikka vain muutamaksi yöksi reissuun tuolla motoroidulla paskahuussilla, kuten mies matkailuautoaan nimittelee. 

Kesällä 19 ennen kantasolusiirtoani me teimme kolme reissua. 
Juttua niistä matkoista  ja sairaustilanteista löytyy heinäkuun ja syyskuun blogeista...

Mukavaa aurinkoista kesää ja sopivia yösateita toivon koko Suomeen, hyvää yötä...










sunnuntai 22. toukokuuta 2022

toukokuu jatkuu

vielä reilun viikon, joten nautitaan keväästä edelleenkin. Hidastahan tämä kevään tulo näyttää olevan, sillä yöt ovat edelleenkin melkein kylmiä. Onneksi aurinkoisia päiviä on ollut ihan kivasti, vaikka kova tuuli pitääkin ilman viileänä.

ei ihan vielä vihtakoossa ole koivunlehti...

Viime viikonloppuna vierailin Porvoossa tapaamassa ystäviä. Samalla käväisin pitkästä aikaa Ometta-myymälässä Eijaa morjestamassa, sillä Porvoossa oli Ostosten yö. Mielenkiintoista monella tapaa oli molemmissa paikoissa.

vapaita, onnellisia kanoja...

Ometan kukkia, ilmaisesti magnolioita...

Ometan Eija-emäntä päässään upea kukkaseppele... 

Maanantaina kävin Helsingissä silmälääkärissä. Vasemmassa silmässäni on taas jotain häikkää, joten sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Ja jo heti torstaina sain puhelun Tammisaaren Mehiläisestä, jonne minulle varattiin ensiviikolle lääkärinaika. Kyseessä on ostopalvelu, sillä silmäklinikalla on kait ruuhkaa. Terveystalon silmälääkäri epäili kyseessä olevan kostan silmänpohjan ikärappeuman ja sitä ilmeisesti hoidetaan alkuun pistoksilla. No tiistainahan tuo sitten selviää, etukäteen ei kannata asiasta stressata. Surraan vasta sitten, jos ja kun asia varmistuu.
Olin suunnitellut käyväni samalla reissulla HUSin Kampin labrassa verikokeessa. Nyt oli kyseessä Jorvia varten S-5HIIAnäyte, jolla käsittääkseni arvioidaan NETin mahdollista aktivoitumista, tai jotain semmoista. Onneksi huomasin perjantaina ennen lähtöäni, että ennen tuota verikoetta piti olla 10 tuntia syömättä. Ja olin varannut ajan lääkärikäyntien jälkeen iltapäivällä kello kolmeksi. Vaan eipä olisi onnistunut olla koko päivä syömättä, joten ennätin perua tuon ajan. 

Tiistaiaamuna sitten lähdin sitten täältä kotoa vähän ennen ylösnousua tuohon naapurikaupunkiin laboratorioon sopivasti paastonneena.
Jorvin lääkäri soittaa muutaman viikon päästä, jos aihetta on. Uskon kumminkin, että näen endokrinologini vasta marraskuussa NETin 3-vuotistarkastuksessa.

Ja kukkien kuvaus tietenkin jatkui; eikä minun tarvinnutkaan mennä kovin kauas, kun ihmeekseni huomasin täydessä kukassa olevan upean magnolian.. Sitä pitäisi päästä lähemmäksi, jotta tuntisin tuoksunsakin.
 

 
Keskiviikkona käytiin rannassa, kun perinteitä noudattaen MerInge laskettiin taas vesille. Vaikka purjehduskausi voisikin nyt alkaa, niin ilma oli tuulen takia todella kylmä. Luonto on kuitenkin jo, vai ehkäpä vielä, mukavan heleän vihreää.

Tämä ei ole MerInge 😏...

ihanaa vaalean vihreää...

Perjantaina lenkkeilin kylän koululle, sillä siellä oli kirjaston omatoimikäytön opastus. Sain uuden kirjastokortin ja siihen pinkoodin ja niiden avulla voin omatoimisesti käydä lainaamassa kirjoja, vaikka henkilökunta ei olisikaan paikalla. Samalla tutustuin kirjaston e-palveluihin ja Helle-kirjaston tarjoamiin moniin mahdollisuuksiin.



Olen nähnyt paljon ketunleipiä, vaan aina on ollut pilvistä ja käenkaalin kukat ovat silloin supussa. Nyt kirjastosta tultuani huomasin rantapolulla muutaman liki avoimen kukan, joten pitihän ne kuvata.


 Ja paljon muutakin kuvattavaa tuli vastaan. Ja vaikka kukat kukki keväisesti, niin minulla oli pipo päässä ja sormikkaat kädessä, niin kylmää oli edelleenkin...

mustikka aloittelee kukintaansa...

pikkutalvio värittää kallionreunaa...

vaahtera kukkii kauniisti...

Tänään oli suunnitelmissa ollut onnittelukäynti Mirkan luokse Lahteen, vaan enpä sinne yksin raaskinut ajella, kun suunnitellun matkaseuran väellä oli koronaltistus, eivätkä he olisi voineet lähteä mukaan. No halataan kummityttö sitten ensi kerralla...






torstai 12. toukokuuta 2022

toukokuu jo liki puolessa

 kun en näemmä kahteen viikkoon ole muistanut tai ennättänyt kirjoittaa. Minne lie tämä eläkeläisen aika menee, kun mitään ei kerkeä tehdä valmiiksi asti eikä aina edes aloittaa.

Kevät kuitenkin tulee ihan ajallaan, kuten tähän aikaan vuodesta pitääkin. Kukkasia on jo monenlaisia ilonamme ja niitähän ole kuvaillutkin...




viime syksynä saamamme orgidea on hoidostani huolimatta innostunut kukkimaan...
 
Rokotusohjelmani on edistynyt, sillä sain jo MPR-rokotuksen. Sehän on lapsille annettava ns. kolmois- eli yhdistelmärokote, joka antaa suojan tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Kaikki nuo lienen vuosikymmenet sitten sairastanut, vaan kantasolusiirron jälkeen minulla ei enää ollut luonnollista suojaa. Vastustuskykyni on nyt jo sen verran hyvä, että kestän elävää virusta sisältävän rokotuksen. Ehkä joskus myöhemmin saan vielä tehosterokotuksenkin, joka lapsille annetaan noin 6 vuoden iässä.

Vesijumpat ovat jatkuneet ja tänään oli kevään viimeinen allasvoimistelu. toivottavasti pääsen syksyllä jatkamaan. Tammisaaren fysioterapiaosaston edessä kukkii upeasti kaksi koristekirsikkapuuta, joista sain taltioitua muutaman kukan kuvan.


Äitienpäiväkin oli ja meni. Käytiin naapurissa iltaa istumassa ja siellä kuvasin onnittelukortiksi perinteisiä valkovuokkoja ja samalla hehkuvan punaisen kiinanruusun kukan.



Äitienpäivänä kävin kirkolla järjestetyssä konsertissa. Kylällämme asuu musikaalinen perhe, jonka äiti ja poika nyt esittivät keväisiä lauluja iloksemme. Säestäjänä oli uusi kanttori ja kirkkoherra. Lauloimme myös yhdessä. Kannatti käydä kuuntelemassa, kun vielä saimme hyvät kakkukahvitkin.







Lenkkeiltykin ollaan muutaman kerran ja tehtiin jopa perinteinen vierailu Prediumin rantakuppilaan hyvässä seurassa. Sillä matkalla sain taas vangittua muutaman joutsenenkin...





Huomenna ajelen Porvooseen tapaamaan ystäviä ja ehkäpä ennätän käväistä myös Ostosten yössä...


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Pääsiäisen jälkeen

 ja kohti Vappua, joka siis alkaa olla viikon päästä tähän aikaan jo onnellisesti ohi. Viimeksi oli Pääsiäispäivä, kun kirjoitin viikon 15 tapahtumista. 


Maanantaina, 2. pääsiäispäivänä kävin Hangosta ostamassa tuoreita silakoita. Niitä olisi ollut tarjolla jo ennen pääsiäistäkin, vaan meilläpä oli hernesoppaa koko pyhien ajaksi. Kaveri pitää verkkojaan Gunnarsinrannan edustalla, Tulliniemen kupeella, ja soutaen kuulemma kokee verkkonsa. Olipa mukava saada pyyntituoretta kalaa pitkästä aikaa. taitaa olla silakan kutuaika ja kalat olivat yllättävän suuria. Osan paistoin ja osan mies laittoi tomaattisilakoiksi uuniin hautumaan; hyvää olivat molemmat,


Kalanostoreissulta lähtiessäni ajoin Hangon uuden sillan alle, kun en tiennyt, että sieltä ei enää päässytkään ajamaan läpi. Kääntäessäni autoa kuvasin sillanalusen...



Ajoin takaisin kotiin Täktomin kautta ja Koverharissa ihmettelin ruskohiilijunan pysäyttäneiden elokapinallisten leiriä. Loppuviikolla poliisit olivat keskeyttäneet mielenilmaisun ja hiililasti oli päässyt Koverharin satamaan.


Ja ennen kotia käväisin vielä nauttimassa Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen ylläpitämästä Lappohjanrannasta, siis kylämme hiekkarannan lounaisosasta. Todella hieno paikka ja hyvät pysäköintialueet. Suosittelen...

asiallinen opastaulu...

jyrkkä rantapenkere, jossa raput helpottamassa kulkua ja säästämässä dyyniluontoa...

tästä on kaksi kilometriä matkaa tuonne kylän uimarannalle...


Tiistaina
ajettiin Saloon katsastamaan Sitikka, hyvin meni läpi. Myöhemmin lenkkeilin yksinäni ja nyt kamerassani oli muistikortti paikallaan, kun kuvasin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet.



Keskiviikkona palautin lymfahoitajalle saamani uudet kompressiohihat, koska ne olivat liian löysät. Hän lähetti ne Lymedille takaisin korjattavaksi, ja toivottavasti saan ne piakkoin käyttööni. Käsivarteni ovat jostain syystä ruvenneet nyt turpoilemaan entistä enemmän lymfahoidoista huolimatta. 

Illalla osallistuin Kameraseuran järjestämän webinaarin toiseen osaan, jossa Mikael Rantalainen opetti yöllisen maiseman valokuvausta.  Kurssiin kuului kuun, revontulien ja Linnunradan kuvaaminen harjoitustehtävinä, vaan minulta nuo harjoitukset jäivät väliin. Onneksi kurssimateriaali on käytössä netissä, jotta ennätän syventyä asiaan vielä uudemman kerran.

Torstaina jäi vesijumppa väliin; onneksi, sillä edelliskerralla kipeytynyt lonkkani ei vielä ollut  jumppakunnossa. Ajelin illalla pojan perheen luokse Malminkartanoon, pitkästä aikaa. Käytiin lenkittämässä koiria, kiva ulkoilu; ja myöhemmin otin nuorista valokuvat, jotta saavat passinsa uusittua. Olipa mukavaa tavata kunnolla koko perhe, kun viime kerrasta on (jostain syystä) jo aikaa. Tunsivat minut vielä kuitenkin, onneksi.

Perjantaina olikin sitten vuorossa Meilahdessa hematologian poliklinikalla lääkärin vastaanotto. Kantasolusiirrosta on nyt kulunut 2 vuotta 4 kuukautta ja, luojan kiitos, veriarvot ovat suurin piirtein palautuneet normaaleiksi, eikä lääkäri tarkkaan tukittuaan huomannut minussa mitään käänteishyljintäoireita. Tosi ihana tilanne ja seuraava kontrolli on vasta elokuussa verikokeitten muodossa. Ja tietenkin, jos ilmenee jotain, niin sitten tilanne arvioidaan uudestaan. 

Lauantaina käväistiin naapurin pihalla ihailemassa kauniita kevättähtiä, meillä kun krookukset ovat jo kuihtuneet, eikä muuta kuvattavaa vielä ole


Ja tänään sunnuntaina lenkkeiltiin rannassa ihmettelemässä matalaa vedenkorkeutta, joka oli -30 cm. Ilma oli aurinkoinen, osittein puolipilvinen ja tuuli ajoittain navakkaa koillisesta. Ja Virtanimessä se hylky on edelleenkin, päästäänkö siitä koskaan eroon...






sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Hyvää Pääsiäistä

 toivottelen näin Pääsiäispäivän iltana; huomennahan tämä juhla vielä jatkuu...



Viimeviikon sateinen ja kylmä sää on juuri muuttunut aurinkoiseksi kevätilmaksi. Ja tulevalle viikolle säätiedotus näytti ennustavan vieläkin lämpimämpää. Joten autooni vaihdettiin tänään kesärenkaat; ja tietty siksikin, kun tiistaina ajelemme Saloon katsastukseen, siis sen auton.

Kun tuolla lenkkikaverin pihalla puuhastelimme niiden renkaitten kanssa, huomasin taivaalla  parven eksyksissä olevan näköisiä kurkia. Ne toitottelivat äänekkäästi ja kiersivät epämääräisenä laumana taivaalla edestakaisin, ilmeisesti etsiskellen laskeutumispaikkaa. Minulla oli autossa kamera, joten räpsin kaukana lentävästä lintuparvesta 50 mm objektiivillani kuvia. Kun Sitikka oli saanut kesäkumit alleen, ajoin sen rantaan ja kävelin Prediumiin päin etsimään sinivuokkoja. Muutama päivä sitten niitä ei vielä ollut ilmestynyt, vaan onneksi nyt oli aurinkoisessa rinteessä jo useampikin sininen kaunis kukka. Taiteilin epätasaisessa maastossa etsiskellen kunnon kuvauskohdetta ja kumarruin viimein mielestäni näyttävän yksilön eteen kamerani kanssa.   Ja vasta painettuani laukaisijaa muutaman kerran satuin vilkaisemaan kameran näyttöä, jossa komeili teksti: Ei muistikorttia! Ei ollut ensimmäinen, eikä kait valitettavasti viimeinenkään kerta, kun  olen unohtanut laittaa muistikortin kameraani. Kamerassani on mahdollista estää kuvaaminen ilman korttia, joten ehkäpä täytyy se asetus ottaa käyttöön, niin ei tule turhaan lauottua sulkijaa...

Viikolla sain taas kuukausittaisen Oktreotid pistoksen kankkuuni terveyskeskuksessa. Samalla reissulla oli tarkoitukseni käydä verikokeissakin, vaan labrathan ovatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kiinni. Sain onneksi varattua ajan Karjaan terveyskeskukseen HUSin laboratorioon keskiviikoksi, joten ensi perjantaina Meilahdessa hematologillani on tuoreet tulokset käytettävissään.

Maanantaina käväistiin näyttämässä venettä ostajaehdokkaille, vaan eipä heitä kauppoihin asti näyttänyt kiinnostavan telakalla pressun alla seisova SeijMer. Samalla Hangon reissulla poikettiin valtatieltä pois Fermionin kohdalla ja ajettiin muutama sata metriä rantaa kohti. Jätettiin auto parkkipaikalle ja opastaulun kartan ohjaamina suunnistettiin kävellen polulle tarkoituksena löytää pähkinäpensaslehto, joka siellä Longbodauddenin ja Peikonpulun maisemissa piti olla. Aikamme kuljeskeltuamme päätettiin jättää löytäminen seuraavaan kertaan ja käännyttiin takaisin autolle. Pale on erinomaisen hyvä suunnistamaan, joten tuosta vaan oikaistaan ihan suoraan. Ja niinhän me tehtiinkin ja pian auto jo näkyikin. Silloin olimme kuitenkin kallion laella ja auto oli paaaljon alempana hiekkakentällä. No löytyihän sieltä turvallinen alasmenoreitti, joten pääsimme takaisin kotiinkin.

tuolla hiekkakentällä alempana se auto näkyy...

ei me näemmä kovin pitkää lenkkiä tehty...

 Tietoa tuosta mielenkiintoisesta luontokohteesta, Peikonpolusta ja lehtoalueesta, löytyy Retkipaikasta...

Tiistaina käytiin taas venerannassa ja todettiin jäiden lähteneen, joten ei muuta kuin veneenlaskuun. Emme siis me, vaan moni Ekön mökkiläinen on innoissaan, kun saareen pääsee taas veneellä. Samalla matkalla onnistuin kuvaamaan ylilentävän joutsenparin, vieläpä ihan kelvollisesti.



Olin 2 viikkoa sitten tuonut pari villiomenapuun oksaa maljakkoon. Pitkäperjantaina muutama kukka oli auennut ja vietin hetken kuvaten niitä "kotistudiossani", siis tuossa telkkarin mustan ruudun edessä. Alkupään kuvaukset meni roskikseen, kun en heti huomannut pyyhkiä pölyjä siitä ruudulta. Lopulta onnistuin kuitenkin saamaan siedettävän siistin kuvan kevään ensimmäisistä omenankukista...