22.2.15. tuulinen päivä

ja kiireinen viikko jo melkein takana. Kuvaan nykyään niin vähän inspiksen puutteessa, että en muista millaisia päiviä mennellä viikolla on ollut, siis sään puolesta. Muistini tosiaan tökkii pahasti, valokuvista voisi olla hyötyä...

Oltiin viikolla kuitenkin taas Jäkessä yöpymässä, kun meitin molempien piti käydä lekureilla Hesassa. Minä sain aikataulut seuraaville käynneille ja mieheltä poistettiin 2 hammasta. Hänellä ei enää pakota leukaa; sen sijaan syöminen ei vielä oikein tahdo sujua...

Keskiviikkoinen hoitoni siirtyi perjantaiksi, joten palasimme jo tiistai-iltana takaisin Lappohjaan.  Perjantaina lähdimmekin sitten jo aamukuudelta liikkeelle. Täältä koiliseen ajettaessa joutuu kulkemaan nousevaa aurinkoa vastaan, vaan onneksi silloin oli (muistinpas) pilvinen sää, joten en tarttenut aurinkolaseja. Iltapäivällä takaisin päin tultaessa nukuin, joten en muista säätä...

Tänään oltiin kavereitten kanssa lenkillä, kuten torstainakin. Tai siis eipäs se tänään nyt ihan noin mennytkään: Minähän olin migreenipotilaana sängyssä, kun toiset lähtivät lenkkeilemään tuuliseen säähän puolen päivän maissa. Myöhemmin sitten selvittyäni lähdin yksin ulkoiluttamaan kameraani Lappohjan pienvenesataman rantaan. Tuliaisina muutamat kuvat:

Ainut jää Lappohjassa taitaa olla sataman mäessä, kymmenkunta metriä...

Vesi on käväissyt äskettäin aika korkealla...

Aika raato tuo onkin tästä kuvakulmasta, tuo proomu...

Sataman tie on aika märkää ja pehmeätäkin paikoin...

Ojassa virtaa jo iloinen kevätpuro...

Ja hieman nykytaiteellista kuvausta...

15.2.2015 helmikuu puolessa

ja ystävänpäivä juuri takana. Aika kuluu nopeasti näin vanhemmiten. Lapsuuden kesät tuntuivat jatkuvan aina vaan, nyt viikot vierivät kiihtyvällä vauhdilla ohi. Elämä on kuin vesspaperirulla: aluksi siitä saa otettua papereita, eikä se tunnu pienentyvän ollenkaan, mutta loppua kohti rulla pienenee jokaisen arkin myötä pelottavaa vauhtia. Siis ihan kuin elämämmekin lähestyy loppuaan kiihtyvällä vauhdilla, verrattuna lapsuuteen ja nuoruuteen...

Eilen lähetin ystävilleni ja muille kavereille FB:n välityksellä ystävällisen tervehdyksen:

Ystävänpäivähän on joka päivä, toivottavasti...

Menneellä viikolla paistoi aurinko muutamana päivänä oikein kirkkaasti. Tiistaina Hesassa käydessäni jätin auton parkkiin Folkhälsanin eteen ja nautin muutaman korttelin kävelystä, aurinkolasit silmilläni tietenkin, Meilahteen. Olipa keväinen ilma! Samoin oli keskiviikkona, kun lenkkeilimme ihan kahdestaan Rantapolkua pitkin Prediumiin päin. Kyllä maastossa polullakin kävely on miellyttävämpää ja mielenkiintoisampaa kuin kaduilla talsiminen.
Pilvistä ja mukavan tyyntä oli sitten perjantaina ja lauantaina, kun kävelimme kirkonlenkin ja kerrostalonlenkin ystäväpariskunnan kanssa teitä myöten. Liukasta oli, vaan onneksi nastat muutamissa kengissä.



Torstaina autoilimme neljästään Hesaan Vene-Båt 15 -messuille. Melkein kuin veneilykausi olisi jo alkanut! Mitään kovin uutta ja kiehtovaa ei messuilla nyt enää ollut; purjeveneetkin niin halpoja, ettei niitä viitsinyt katsellakaan. Sallinette siis pikku sarkaismin...

Minulla oli kamera mukanani, objektiivina kevyt kiinteä 50 millinen. Sillä en kyllä saanut otettua mieluisia kuvia, joten tässä vain kuvat suuresta akvaariosta, joka siellä oli täynnä kaloja...

Tänään olimme taas lenkillä, kahdestaan. Ensin veimme koneellisen pyykkiä peseytymään ja sitten teimme tunnin lenkin kerrostalojen kautta. Saimme käveltyä nyt reippaasti, kun minäkin jaksoin, tosin hiukan avustettuna.
Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta, tie oli osittain paljas ja osittain erittäin liukas. Pakkasta oli muutama aste, eikä kovin paljoa tuulta. Niinpä kotiin päästyämme olimme ihan hikisiä, kun vaatetta oli hiukka liikaa päällä. Vaan lenkki teki kyllä tosi hyvää.

Kevättä kohti siis mennään ja päivän pituus kasvaa huomattavaa vauhtia. Tai oikeastaa aika tasaista vauhtia, sillä muutaman viikon ajan päivä on pidentynyt 5-6 minuttia päivässä. Tänään aurinko nousi täällä Hangon horisontissa kello 8.05 ja laski kello 17.20; päivällä oli siis pituutta jo 9 tuntia 14 minuuttia. Pidennystä kahden viikon takaiseen oli 1 tunti ja 12 minuuttia. Ihana valo...

Olen julkaissut Facebookin maisemakuvaajat ja luonnonkuvaajat ryhmissä viime syksystä lähtien ottamiani kuvia. Ne eivät ole kovin suurta huomiota saaneet eikä niitä ole juuri kommentoitu, vaan onpa minusta kiva kaivella arkistoja ja etsiskellä mielestäni onnistuneita luonto- ja maisemakuvia:

Lappohjan rannassa, kun vielä oli lunta maassa 6.2.15.

Purjehduksella liki 10 v sitten...

Kaunis talvipäivä Lappohjassa 25.12.14

Ensi viikon alku menee taas pääkaupungissa ja loppuviikko varmaankin väsyksissä, mutta siitä lisää taas viikon päästä, jos hyvin käy...

8.2.2015 Laina myrskyää,

vaan ei ole ainakaan vielä tehnyt tuhojaan täällä Suomen Etelän pohjoisosassa, Lappohjassa. Pakkasta on ollut tänään muutaman aste, aurinko on osan päivää paistanut kirkkaana kovaa kiitävien pilvien raoista.
Minä en ulkona käväissytkään; sen sijaan mies oli lenkkikavereitten kanssa kirkkoa kiertämässä. Jo ulko-oven raosta haistellessni huomasin tuulen lisäävän pakkasen purevuutta sellaisiin tuntoihin, että en sinne itseäni alttiiksi paleltumiselle halunnut pistää. Sormianihan palelee jo tässä konetta näpytellessä. Säätiedotus ennusti tuossa juuri ilman lämpenevän, ja ensi viikolla tuntuisi jo muka keväiseltä.

Puolen viikon maissa tuli taas talvi: lunta sateli reilusti, varmaan kymmenkunta senttiä.

Kun lämpötila nousi nollaan, niin jo räystäät tippuivat.

 Suojaa oli siis torstaina, ja kun lenkkeilimme rannassa asti, lämmitti aurinko aika mukavasti. Sillä reissulla minulla oli kamera mukanani, ja sain vangittua mm. joutsenpariskunnan biteiksi.

Meillä on innostuttu syömään porkkanaraastetta, johon on sekoitettu hieman öljyä ja muutamia rusinoita. Porkkanat olen raastanut "vanhanaikaisella" myllyllä. Minusta homma on sillä hieman helpompaa kuin tavallisella raastimella.

Ensi viikolla käymme ilmeisesti Vene-Båt 15 näyttelyssä Messukeskuksessa. Siitä sitten viikon päästä lähemmin.

Vielä muutama kuva torstailta

1.2.15 Herkuton helmikuu alkoi

Saas nähdä kuinkas käy; siis on suunnitelmissa olla enemmin herkuttelematta makeita tässä kuussa. Ja tarkoitus tietenkin on painon kurissa pitäminen, kun nuo hoidot tuppaa sitä lisäämään. Eilen mies teki ihanaa kaalipataa, ja minä sen seuraksi maukkaat salaatit. Olen ostanut lehtikaalia ja persiljaa ruukuissa, joten niistä saa omenan ja kiinankaalin kanssa maukasta ja tuoretta vihreää. Meillä syödään myös porkkanaraastetta, joka on mausteöljyllä kostutettu. Siis hyvää ja terveellistä ruokaa,  vaikka tänään olikin herkuttoman helmikuun aloittajaisten kunniaksi heti jälkkärinä jätskiä...

Kaupoissa näyttää nyt olevan mehukkaita veriappelsiineja, joita jo ostinkin Lidlistä. Syömme päivittäin mandariineja/satsumoita ja navel/maroc-appelsiineja, joskus useampiakin. Jaffa-appelsiineja en pysty syömään, niiden happo rikkoo heti suuni limakalvot.

Lumi ehti taas sulaa pois, sitä oli muutaman päivän eiliseen asti vain kasoissa. Nyt kuitenkin uutta lunta on sadellut yön ja päivän aikana joitain senttejä, ei siis mitenkään runsaasti, kuten muualla maassa. Lämpötila on kuitenkin nollassa, joten saa nähdä, kauanko lumi pysyy.

Kun nyt siirrtyttiin helmikuulle, on aika tarkistaa päivän pituus. Kyllähän tuon valaistumisen huomaa, vaikka taivas onkin ollut monena päivänä pilvessä ja keli harmaa.
Aurinko oli noussut tänään klo 8.41 ja laski klo 16.44, pituutta päivällä oli siis 8 tuntia 2 minuuttia. Ihan kunnon työpäivän mittainen siis tuo päivä on ollut. Minä en sitä kovin ole käyttänyt hyödykseni, kun aamulla nukuin pitkään ja iltapäivällä jo otin nokoset; enkä ulkona tänään valitettavasti käväissytkään...

En käy edes joka viikko kaupungissa, siis Hangon keskustassa; kaupassa käymme Tammisaaressa, jonne on lyhyempi matka. Viimeksi Hangossa käydessämme mies ajoi Tvärminnen tietä takaisin ja pyörähdimme Koverharin lopetetun tehtaan portilla. Olen tosi pettynyt, kun en kovin kummoista kuvaa itse tehtasta tai alueesta saanut. Onneksi näyttäviä kuvia on ollut näytillä netissä muutoinkin.

Mies lähtee aamusella Espooseen hammaslääkäriin, kun hampaansa lohkesi. Toivottavasti keli ei muutu kovin vaaralliseksi, ettei minun tartte jännittää täällä matkan sujumista.