On keskiviikkoilta; keskellä arkea. Vaikka jotkut ovatkin nimittäneet keskiviikkoa pikku lauantaiksi. Ilmankos mekin käytiin taas saunassa. Ja sinällään ihanaa: Kylvin kolmatta kertaa samalla vihdalla. Kyllä jo olisi ollut ihan oikea aika tehdä talvivastojakin, kun ne kestää noin hyvin. Vaan vielä on tekemättä; siis varastoon ne vihdat. Ehkä ensi viikolla, jahka tulen ensin Kaakkois-Suomen reissulta.
Oletko tanssinut tänä kesänä? Minä en ole tanssinut tänä enkä muutamana menneenäkään kesänä. Vaan kyllä joskus aiemmin ja kirjoittanut tanssimuistojani eräälle netin keskustelupalstallekin. Nyt voit sinäkin lukea tanssimuistojani vuosilta 2001-2003 ja 2003-2006.
Käytiin tänään polkupyöräilemässä! Meillä on taittuvarunkoiset fillarit, jotka on olleet mukana veneessä muutamana kesänä. Ja hyvin niillä voi pyöräillä näköjään täällä kotisatamassakin. Kävimme niillä iltatorilla; ostimme porkkanoita ja mansikoita. Vaan kyllä oli molemmat vielä kalliita! Toivottavasti löydämme edullisen itsepoimintapaikan, jotta saadaan mansikoita säilöttävaksikin.
Hae tästä blogista
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Juhannuksen jälkeen
on siis vielä pyhäpäivä, sunnuntai. Ja huomenna on taas se tuttu arki. Vaan eipä oikein eroa toisistaan nämä vapaalle opettelevan päivät: En kalenteria katsomatta tiedä, mikä päivä milloinkin on menossa. Siis "päivillä ei ole väliä", kun sunnuntaisinkin pääsee halutessaan kauppaan.
Juhannus sujui täällä Hangossa taas aivan rauhallisesti. Kävelin ensin aattona keskustassa kuvaamassa. Valitettavasti jäi se vuosisadan kuva tälläkin kertaa ottamatta, kun koneesta loppui virta! Juhannuspäivänä sitten olimme kimpassa kävelyllä ja silloin sain sitten muutamia kuvia rauhallisesta kaupungistamme.
Vuoden 2009 Juhannuksen tunnelmia voitte katsella tästä kuvakansiosta
Pihallamme on sireenien kukinta siis jo ohi. Vaan onneksi pian kukkii naapurin jasmiinipensas. Jo nyt sen tuoksu uhkaa peittää omien pioniemme tuoksun ;-)
Jokavuotinen pieni niitty pihallamme on nyt poikkeuksellisen pieni; vain pyykinkuivaustelineen alusen kokoinen. Se on kuitenkin täynnä päivänkakkaroita ja pionit antavat kivan lisävärin näkymään:
Juhannustanssit jäivät väliin tältäkin kesältä. Vaan on niitä tanssittu monena menneenä kesänä! Kirjoittelin vuosina 2002-06 eräälle keskustelupalstalle omia tanssimuistojani. Voi sitä aikaa, kun jalka vielä nousi kevyesti! Julkaisen tulevalla arkiviikolla nuo muistelmani täällä kaiken kansan luettavaksi.
Odotellessanne voitte lukea silloisen keskustelupalstan pitäjän kertomuksia sairaalasta . Timo sairastaa leukemiaa ja on juuri valmistautumassa kantasolujen siirtoon Meilahdessa.
Ja Seijan kotisivulla on luettavissa uusia purjehdusmatkakertomuksia. Niitä minun on itsenikin luettava ja nautittava, kun emme vielä ole saaneet edes venettä vesille tänä kesänä.
Juhannus sujui täällä Hangossa taas aivan rauhallisesti. Kävelin ensin aattona keskustassa kuvaamassa. Valitettavasti jäi se vuosisadan kuva tälläkin kertaa ottamatta, kun koneesta loppui virta! Juhannuspäivänä sitten olimme kimpassa kävelyllä ja silloin sain sitten muutamia kuvia rauhallisesta kaupungistamme.
Vuoden 2009 Juhannuksen tunnelmia voitte katsella tästä kuvakansiosta
Pihallamme on sireenien kukinta siis jo ohi. Vaan onneksi pian kukkii naapurin jasmiinipensas. Jo nyt sen tuoksu uhkaa peittää omien pioniemme tuoksun ;-)
Jokavuotinen pieni niitty pihallamme on nyt poikkeuksellisen pieni; vain pyykinkuivaustelineen alusen kokoinen. Se on kuitenkin täynnä päivänkakkaroita ja pionit antavat kivan lisävärin näkymään:
Juhannustanssit jäivät väliin tältäkin kesältä. Vaan on niitä tanssittu monena menneenä kesänä! Kirjoittelin vuosina 2002-06 eräälle keskustelupalstalle omia tanssimuistojani. Voi sitä aikaa, kun jalka vielä nousi kevyesti! Julkaisen tulevalla arkiviikolla nuo muistelmani täällä kaiken kansan luettavaksi.
Odotellessanne voitte lukea silloisen keskustelupalstan pitäjän kertomuksia sairaalasta . Timo sairastaa leukemiaa ja on juuri valmistautumassa kantasolujen siirtoon Meilahdessa.
Ja Seijan kotisivulla on luettavissa uusia purjehdusmatkakertomuksia. Niitä minun on itsenikin luettava ja nautittava, kun emme vielä ole saaneet edes venettä vesille tänä kesänä.
Tunnisteet:
hanko,
jasmiini,
Juhannus,
niitty,
purjehdusmatkakertomus,
tanssi,
Timon blogi
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Taas arki edessä
Huomenna on taas arki, maanantai. Tänään sunnuntaina on satanut koko päivän, joten olen voinut hyvällä omallatunnolla istuskella sisällä ja katsoa TV:tä. Dinolandia oli omalla tavallaan mielenkiintoinen seikkailu ja viime maanantailta katsomatta jäänyt Itämeri-sarjan 3. osa erittäin mielenkiintoinen. Odotan tulevia jaksoja, jotka näyttävät niitä Itämeren rannikon osia, joilla olemme purjehtineet menneinä kesinä. Esimerkiksi viime kesänä seilasimme Itämeren itärannikkoa aina Kuurinlahdelle asti. Matkakertomus on vielä hiukan vaiheessa minun osaltani. Ilmoittelen kun se on luettavissa. Osa kuvia on jo "maailmankartalla".
Olen myös viettänyt suuren osan sateisesta päivästä lukemalla. Sain juuri loppuun Maila Talvion romaanin Silmä yössä. Aiemmin tällä viikolla olin jo lukenut Talvion kertomuksen Pimeänpirtin hävitys. Seuraavaksi luen osia romaaneista Valkea huvila, Itämeren tytär ja Linnoituksen iloiset rouvat. Suosittelen!
Toissa yön sade piiskasi sireenipensaita niin kovasti, että vielä edellisenä päivänä hohtavan valkeana kukkinut pensas alkaa jo olla aika raaskun näköinen.
Nopeasti edennyt kesä on jo siinä vaiheessa, että kirsikka- ja omenapuissa alkaa olla raakileita. Pieniä tosin, mutta niistä näkee, että satoa on tulossa.
Tänä kesänähän olemme kotosalla, joten saamme omin käsin poimia talteen puutarhamme hedelmiä.
Olen myös viettänyt suuren osan sateisesta päivästä lukemalla. Sain juuri loppuun Maila Talvion romaanin Silmä yössä. Aiemmin tällä viikolla olin jo lukenut Talvion kertomuksen Pimeänpirtin hävitys. Seuraavaksi luen osia romaaneista Valkea huvila, Itämeren tytär ja Linnoituksen iloiset rouvat. Suosittelen!
Toissa yön sade piiskasi sireenipensaita niin kovasti, että vielä edellisenä päivänä hohtavan valkeana kukkinut pensas alkaa jo olla aika raaskun näköinen.
Nopeasti edennyt kesä on jo siinä vaiheessa, että kirsikka- ja omenapuissa alkaa olla raakileita. Pieniä tosin, mutta niistä näkee, että satoa on tulossa.
Tänä kesänähän olemme kotosalla, joten saamme omin käsin poimia talteen puutarhamme hedelmiä.
torstai 16. kesäkuuta 2011
Taas viikonloppu lähellä
Nyt on jo torstai ja viikon päästä juhannus aika lähellä; ei kuitenkaan vielä voiton puolella :-)
Kyllä oli mukava eilen illalla kotiuduttuani Hesasta päästä omaan saunaan. Olin jo tiistaina ollut saunassa Afasiatalolla vauvauinnin yhteydessä. Vaan se saunahan on vain hieman lämmin; ihan ymmärrettävää pienten saunojien takia. Joten siis oma sauna kaikkine 75 asteineen oli melkein taivaallinen kokemus. Vaikka toisaalta, melkein parempi kuin itse sauna on hetki, jonka voin viettää ulkona saunan jälkeen. Mikä rauhoittava tunne onkaan istuksia penkillä, maistella lonkeroa, katsella kesäistä pihaa ja nautiskella illan viileydestä ja hiljaisuudesta. Kauan eläköön suomalainen saunakulttuuri kaikissa muodoissaan.
Vaan on se käsittämätöntä, kuinka paljon aikaa suomalaisilta tuhlautuu saunomiseen. Ei riitä se pelkkä tunti saunassa, vaan monet jopa joutuvat lämmittämään saunan itse. Ja siihenkin kuluu kovasti aikaa; ei sitä samalla voi paljoa oikeita hommia tehdä yhtä aikaa. Kaikki saunomiseen tuhlattu aika on pois jostain tuottavammasta. Ei ihme, että on maamme köyhä ja siksi jää. Vaikka siellä jäissä monet kyllä uivatkin; ja usein siihen liittyy tuo aikaa vievä saunominen.
Saisikohan kansantalouden tuottavuutta lisättyä, jos saunominen kiellettäisiin kokonaan? Tai ehkä aluksi kuitenkin tulisi sallia saunassa käynti kerran viikossa...ainakin talvi- ja kesäaikaan. Saattaisihan olla, että saunominen kuitenkin tuottaa joillekuille mielihyvää enemmän kuin siihen tuhlattu aika tuottaisi muutoin käytettynä. Johtopäätöksenä tästä epäsellaisesta pohdinnasta voisi olla vaikkapa, että saunominen kannattaa kuitenkin.
Kyllä oli mukava eilen illalla kotiuduttuani Hesasta päästä omaan saunaan. Olin jo tiistaina ollut saunassa Afasiatalolla vauvauinnin yhteydessä. Vaan se saunahan on vain hieman lämmin; ihan ymmärrettävää pienten saunojien takia. Joten siis oma sauna kaikkine 75 asteineen oli melkein taivaallinen kokemus. Vaikka toisaalta, melkein parempi kuin itse sauna on hetki, jonka voin viettää ulkona saunan jälkeen. Mikä rauhoittava tunne onkaan istuksia penkillä, maistella lonkeroa, katsella kesäistä pihaa ja nautiskella illan viileydestä ja hiljaisuudesta. Kauan eläköön suomalainen saunakulttuuri kaikissa muodoissaan.
Vaan on se käsittämätöntä, kuinka paljon aikaa suomalaisilta tuhlautuu saunomiseen. Ei riitä se pelkkä tunti saunassa, vaan monet jopa joutuvat lämmittämään saunan itse. Ja siihenkin kuluu kovasti aikaa; ei sitä samalla voi paljoa oikeita hommia tehdä yhtä aikaa. Kaikki saunomiseen tuhlattu aika on pois jostain tuottavammasta. Ei ihme, että on maamme köyhä ja siksi jää. Vaikka siellä jäissä monet kyllä uivatkin; ja usein siihen liittyy tuo aikaa vievä saunominen.
Saisikohan kansantalouden tuottavuutta lisättyä, jos saunominen kiellettäisiin kokonaan? Tai ehkä aluksi kuitenkin tulisi sallia saunassa käynti kerran viikossa...ainakin talvi- ja kesäaikaan. Saattaisihan olla, että saunominen kuitenkin tuottaa joillekuille mielihyvää enemmän kuin siihen tuhlattu aika tuottaisi muutoin käytettynä. Johtopäätöksenä tästä epäsellaisesta pohdinnasta voisi olla vaikkapa, että saunominen kannattaa kuitenkin.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Ennen Helluntaita
Nyt on perjantai-ilta. Ja ylihuomenna, sunnuntaina, on heleä Helluntai."Jos ei heilaa Helluntaina, niin ei koko kesänä" sanottiin ennen, nuoruudessani. Ja taitaa tuo lausahdus pitää paikkansa nykyäänkin, vai? No, minulla on varmistettu tuo heila, kun isäntä on kotona, joten samalla on koko kesä varmistettu siltä kantilta.
Ksä menee hurjaa vauhtia. Yöt ovat vielä valoisia, vaan kahden viikon päästä ne alkavat jo pimetä. Alkuviikosta kirsikat ja omenat olivat kukkeimmillaan täällä Hangossa, mutta nyt tuuli on jo ravistanut terälehdet pois ja näkymä on toistaiseksi surkea.
Onneksi sireenin kukinta on nyt täällä parjhaimmillaan ja huumaava tuoksu täyttää ilman.
Hangossa on se hyvä puoli, että täällä kylmän meren ympäröimänä tulee kevät viikkoa myöhemmin kuin muualla mantereella, esim. Järvenpäässä. Ja kun kuljen näiden paikkakuntien väliä, niin saan kokea kevään riemut kahteen kertaan. Syksyllä vuorostaan meri lämmittää ilmastoa niin, että tänne syksy saapuu myöhemmin kuin Järvenpäähän. Ja kesä kestää pitempään ja syksyn väriloistoa saan ihailla kaksinkertaisesti.
Ksä menee hurjaa vauhtia. Yöt ovat vielä valoisia, vaan kahden viikon päästä ne alkavat jo pimetä. Alkuviikosta kirsikat ja omenat olivat kukkeimmillaan täällä Hangossa, mutta nyt tuuli on jo ravistanut terälehdet pois ja näkymä on toistaiseksi surkea.
Onneksi sireenin kukinta on nyt täällä parjhaimmillaan ja huumaava tuoksu täyttää ilman.
Hangossa on se hyvä puoli, että täällä kylmän meren ympäröimänä tulee kevät viikkoa myöhemmin kuin muualla mantereella, esim. Järvenpäässä. Ja kun kuljen näiden paikkakuntien väliä, niin saan kokea kevään riemut kahteen kertaan. Syksyllä vuorostaan meri lämmittää ilmastoa niin, että tänne syksy saapuu myöhemmin kuin Järvenpäähän. Ja kesä kestää pitempään ja syksyn väriloistoa saan ihailla kaksinkertaisesti.
Tunnisteet:
hanko,
helluntai,
kirsikankukka,
omenankukka,
sireeni
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Ihan arkena
Taas on uusi viikko jo hyvällä alulla. Ja siis todella hyvällä, kun isäntäkin on taas kotona. Ei hän pahemmin jaksanut kommentoida parturoitua pihaa eikä kukkivaa omena -ja kirsikkapuuta. No, osaanhan itse ihailla niitä kuitenkin ja kuvatakin. Vaikka vain lyhyt ruoho (toistaiseksi lyhyt!) on omien kätteni töitä, niin nuo kirsikan- ja omenankukat ovat kyllä upeita. Siitähän ei kuitenkaan vielä tiedä, tuleeko tulosta saman verran kuin kukkia on. Luultavasti ei. Pölyttäjiä näyttää riittävän, vaan sato taitaa jäädä kuitenkin nykyisin jo kohtuu pieneksi. Ja sitten omenapuussa on muumiotautia ja kirsikkapuussa joku tauti, joka valuttaa nesteitä pitkin oksia juuri sadonkorjuu aikaan. Ja se sitten pilaa kirsikoitakin.
Pihaamme jokunen vuosi sitten ilmestyneet kauniit keltaiset kukat ovat varmistuneet villi- tai metsätulppaaneiksi. Muutamassa vuodessa ne ovat lisääntyneet aivan valtavasti. Eivät nyt vielä haittaa, mutta toivottavasti eivät kuitenkaan valloita kovin paljoa enempää tilaa kuin missä niitä nyt on. En kuitankaan raatsisi poikkasta niitä ruohonleikkurilla ja sitten taas uusia alueita pihasta olisi turhan paksussa ruohossa. Villituppaanit lisääntyvät kuulema siemenistä ja sivuversoista, ja niitä voisi siirtää. Joten jos haluat tällaista vanhaa perinnekasvia itsellesi, niin ota yhteys, kiitos!
Pihaamme jokunen vuosi sitten ilmestyneet kauniit keltaiset kukat ovat varmistuneet villi- tai metsätulppaaneiksi. Muutamassa vuodessa ne ovat lisääntyneet aivan valtavasti. Eivät nyt vielä haittaa, mutta toivottavasti eivät kuitenkaan valloita kovin paljoa enempää tilaa kuin missä niitä nyt on. En kuitankaan raatsisi poikkasta niitä ruohonleikkurilla ja sitten taas uusia alueita pihasta olisi turhan paksussa ruohossa. Villituppaanit lisääntyvät kuulema siemenistä ja sivuversoista, ja niitä voisi siirtää. Joten jos haluat tällaista vanhaa perinnekasvia itsellesi, niin ota yhteys, kiitos!
torstai 2. kesäkuuta 2011
Kesäkuun alun pyhäpäivänä
Mitenkäs tämä helatorstai nyt on vasta kesäkuussa? No, parempi myöhään kun ei silloinkaan...
Sain ruohonleikkurin käyntiin. Eilen homma ei vielä onnistunut, mutta mieheni neuvoi avaamaan bensahanan ja niinpä sain leikkurin toimimaan. Ja sainkin sillä kolme pussillista ihanaa tuoksuvaa tuoretta heinää kumoon. Vaan sitten joku alkoi tökkiä ja kone sammui kerralla. Nyt on käynnistysnaru sitten liikkumatta eikä ruohonleikkuusta tule enää mitään. Piha on sitten sen näköinen, että...
Tässä on mietteet tiukassa, kun mies on toipumassa infarktista. Onneksi pääsi heti pallolaajennukseen ja nyt on jo paranemaan ja virkistymään päin. Ei taideta tehdä viikkojen mittaista purjehdusta tänä kesänä, ainakaan nyt alkukesästä.
Joten tuo nurmen leikkaus ja muu pihan hoito tulee ehkä tehtyä nyt paremmin kuin aienpina kesinä, jolloin olemme alkusyksystä saaneet taistella viidakon nujertamiseksi.
Sain ruohonleikkurin käyntiin. Eilen homma ei vielä onnistunut, mutta mieheni neuvoi avaamaan bensahanan ja niinpä sain leikkurin toimimaan. Ja sainkin sillä kolme pussillista ihanaa tuoksuvaa tuoretta heinää kumoon. Vaan sitten joku alkoi tökkiä ja kone sammui kerralla. Nyt on käynnistysnaru sitten liikkumatta eikä ruohonleikkuusta tule enää mitään. Piha on sitten sen näköinen, että...
Tässä on mietteet tiukassa, kun mies on toipumassa infarktista. Onneksi pääsi heti pallolaajennukseen ja nyt on jo paranemaan ja virkistymään päin. Ei taideta tehdä viikkojen mittaista purjehdusta tänä kesänä, ainakaan nyt alkukesästä.
Joten tuo nurmen leikkaus ja muu pihan hoito tulee ehkä tehtyä nyt paremmin kuin aienpina kesinä, jolloin olemme alkusyksystä saaneet taistella viidakon nujertamiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)