toukokuu jatkuu

vielä reilun viikon, joten nautitaan keväästä edelleenkin. Hidastahan tämä kevään tulo näyttää olevan, sillä yöt ovat edelleenkin melkein kylmiä. Onneksi aurinkoisia päiviä on ollut ihan kivasti, vaikka kova tuuli pitääkin ilman viileänä.

ei ihan vielä vihtakoossa ole koivunlehti...

Viime viikonloppuna vierailin Porvoossa tapaamassa ystäviä. Samalla käväisin pitkästä aikaa Ometta-myymälässä Eijaa morjestamassa, sillä Porvoossa oli Ostosten yö. Mielenkiintoista monella tapaa oli molemmissa paikoissa.

vapaita, onnellisia kanoja...

Ometan kukkia, ilmaisesti magnolioita...

Ometan Eija-emäntä päässään upea kukkaseppele... 

Maanantaina kävin Helsingissä silmälääkärissä. Vasemmassa silmässäni on taas jotain häikkää, joten sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Ja jo heti torstaina sain puhelun Tammisaaren Mehiläisestä, jonne minulle varattiin ensiviikolle lääkärinaika. Kyseessä on ostopalvelu, sillä silmäklinikalla on kait ruuhkaa. Terveystalon silmälääkäri epäili kyseessä olevan kostan silmänpohjan ikärappeuman ja sitä ilmeisesti hoidetaan alkuun pistoksilla. No tiistainahan tuo sitten selviää, etukäteen ei kannata asiasta stressata. Surraan vasta sitten, jos ja kun asia varmistuu.

Olin suunnitellut käyväni samalla reissulla HUSin Kampin labrassa verikokeessa. Nyt oli kyseessä Jorvia varten S-5HIIAnäyte, jolla käsittääkseni arvioidaan NETin mahdollista aktivoitumista, tai jotain semmoista. Onneksi huomasin perjantaina ennen lähtöäni, että ennen tuota verikoetta piti olla 10 tuntia syömättä. Ja olin varannut ajan lääkärikäyntien jälkeen iltapäivällä kello kolmeksi. Vaan eipä olisi onnistunut olla koko päivä syömättä, joten ennätin perua tuon ajan. 

Tiistaiaamuna sitten lähdin sitten täältä kotoa vähän ennen ylösnousua tuohon naapurikaupunkiin laboratorioon sopivasti paastonneena.

Jorvin lääkäri soittaa muutaman viikon päästä, jos aihetta on. Uskon kumminkin, että näen endokrinologini vasta marraskuussa NETin 3-vuotistarkastuksessa.

Ja kukkien kuvaus tietenkin jatkui; eikä minun tarvinnutkaan mennä kovin kauas, kun ihmeekseni huomasin täydessä kukassa olevan upean magnolian.. Sitä pitäisi päästä lähemmäksi, jotta tuntisin tuoksunsakin.

 

 

Keskiviikkona käytiin rannassa, kun perinteitä noudattaen MerInge laskettiin taas vesille. Vaikka purjehduskausi voisikin nyt alkaa, niin ilma oli tuulen takia todella kylmä. Luonto on kuitenkin jo, vai ehkäpä vielä, mukavan heleän vihreää.

Tämä ei ole MerInge 😏...

ihanaa vaalean vihreää...

Perjantaina lenkkeilin kylän koululle, sillä siellä oli kirjaston omatoimikäytön opastus. Sain uuden kirjastokortin ja siihen pinkoodin ja niiden avulla voin omatoimisesti käydä lainaamassa kirjoja, vaikka henkilökunta ei olisikaan paikalla. Samalla tutustuin kirjaston e-palveluihin ja Helle-kirjaston tarjoamiin moniin mahdollisuuksiin.

Olen nähnyt paljon ketunleipiä, vaan aina on ollut pilvistä ja käenkaalin kukat ovat silloin supussa. Nyt kirjastosta tultuani huomasin rantapolulla muutaman liki avoimen kukan, joten pitihän ne kuvata.

 Ja paljon muutakin kuvattavaa tuli vastaan. Ja vaikka kukat kukki keväisesti, niin minulla oli pipo päässä ja sormikkaat kädessä, niin kylmää oli edelleenkin...

mustikka aloittelee kukintaansa...

pikkutalvio värittää kallionreunaa...

vaahtera kukkii kauniisti...

Tänään oli suunnitelmissa ollut onnittelukäynti Mirkan luokse Lahteen, vaan enpä sinne yksin raaskinut ajella, kun suunnitellun matkaseuran väellä oli koronaltistus, eivätkä he olisi voineet lähteä mukaan. No halataan kummityttö sitten ensi kerralla...