Hae tästä blogista

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

29.3. Viikko taas vierähtänyt

ja maaliskuu lähestyy loppuaan. Päivät ovat pidentyneet, vaikka tänä aamuna menetimmekin tunnin hyvää nukkumisaikaa. Otetaan vahinko takaisin sitten puolen vuoden päästä...

Jäinkin viime viikonlopun jälkeen koko viikoksi pääkaupunkiseudulle, enkä alkuviikon aikana Jpäässä saanut kuitenkaan mitään aikaseksi, vaikka olin suunnitellut. No viikkojahan tässä keväässä riittää, ainakin 4 vielä.

Alkuviikko oli kylmä ja tuulinen. Keskiviikkoaamuna hämmästyin, kun ma oli valkoisenaan ja ilmassa pieni pakkanen. Aurinko kuitenkin paistoi kirkkaasti ja pian lunta oli van varjopaikoissa.


keskiviikkoaamuna oli hieman lunta...

muutaman tunnin päästä aurinko oli jo sulattanut lumia...
Keskiviikko ilta kului rattoisasti HI:n valokuvakerhon kokouksessa Ilmailumuseolla. Kiersimme porukalla ja oppaan johdolla näyttelyhallit ja meillä oli tilaisuus kuvata Suomen ilmailuhistoriaa. Minäkin otin muutaman kuvan, vaikka kamerani ei automaattisesti tarkentanutkaan. Mukavia kuvia on kuitenkin nähtävissä kerhon kuvasivustolla, kannattaa katsoa.



Marianne lentosimulaattorissa...

Loppuviikko meni mukavasti: kävelin päivittäin, kun autolle ei ollut parkkipaikkaa tarpeeksi lähellä, vietin aikaa pojanlasten kanssa, ja perjantaina sitten pääsinkin jo ajamaan takaisin Lappohjaan, kotiin. Eilen, lauantaina oli sateinen ilma, joten emme käyneetkään ulkona. Tänään sen sijaan lenkkeiltiin: ensi kahdestaan reippaasti ja myöhemmin, hiihtojen jälkeen, mies kävi ulkoilemassa lenkkikavereitten kanssa hitaammin.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

22.3.2015 Melkein takatalvi

tai siis siltä tuntuu, kun ulkona on pakkasta ja kova, hyytävä tuuli. Vaan eihän kyseessä ole kuin normaali ilmiö maaliskuussa, tuo aikaiselta vaikuttanut kevätsää vain on sotkenut ajatuksiamme ja tuntemuksiamme.

Viikko sitten pöytäkoneeni verkkokortti hajosi, joten en päässyt nettiin kuin läppärilläni. Samalla sain modeemin WLAN-toiminnan toimimattomaksi. Onneksi Jannu tuli meille viikolla ja laittoi taas kerran koneet kondikseen. Saatiin Tildulta uusi modeemi, joten langatonkin netti taas toimii. Pöytäkoneen remontissa tosin piti tehdä kompromissi; Jannu otti äänikortin pois, jotta sai verkkokortin asennettua. Kait minun on syksyllä sitten hankittava uusi konekokoonpano, kun nykyisestä korttipaikat loppuvat; onhan se Jannun entinen masina jo kait 8 vuotta palvellutkin...

Tein hyvää herkkua ajatuksenani, jotta miehelle on terveellistä naposteltavaa. Vaan eihän tuo lehtikaalisipseistä välittänyt, joten sain itse syödä nuo rapeat herkut.



Viikolla, kun oli lämmintä ja aurinkoista, niin pihallamme nousivat maasta ensimmäiset krookukset. Premiumin lenkillä näin myös ensimmäiset lumikellot. Turhan aikasessa ovat nuo kukat, kuinkahan kestävät tämän kylmän?


Nyt viikonloppuna osallistuin Kameraseurassa Mikael Rantalaisen pitämälle Maisemakuvauskurssille. Eilen lähdettiin parin tunnin teorian jälkeen maastokäynnille Suomenlinnaan. Siellä Mikael jakoi ryhmämme kahtia ja kävi käytännössä jalustan ja kameran kanssa läpi maiseman kuvauksen käytännön toimet. Sitten kuvattiin, minäkin jonkin aikaa, vaan kun kylmä kangisti kädet ja tuuli kaatoi jalustan, niin lähdin Saaran 7-vuotissynttäreille ja jätin muun porukan odottamaan auringon laskua.

Vähän pliisut on värit, kun aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta...

Eilen tulikin lenkkeiltyä ihan kunnolla, kun saarikävelyn lisäksi talsin tungoksessa Kauppatorilta Kamppiin ratikalle. Hesassa oli joku Food Street -tapahtuma,jossa oli paljon väkeä mutta sitä en enää jaksanut kuvata saati osallistua siihen.


Harjoituskuva Suomenlinnasta...

Huomenna sitten saan taas uusia kokemuksia...


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

15.3.2015 Aurinkoinen sunnuntai

ja maaliskuu puolessa. Se, joka nyt tuntuu keväältä, lienee tilapäinen luonnon hairahdus. Eihän oikea kevät voi olla 1 1/2 kuukautta etuajassa; ei ilmasto toivottavasti vielä ole niin paljoa lämmennyt. Tosin sinivuokkoja on bongattu kukassa, ja joku kertoi jo nähneensä kiurunkin, mutta ei ei, en vaihda vielä kesärenkaita...

Ikivihreää...?








Alkuviikon olin Jpäässä ja ihme tapahtui: sain pyyhittyä 6 norsuhyllyltä pölyt pois. Tuota voi todella pitää harvinaisena tapahtumana, viimeksi homman oli hoitanut siskoni edellistalvena. Jahka taas ensi viikon jälkeen vietän enemmän aikaa Jäkessä, niin homma toivottavasti jatkuu; niitä hyllyjä on norsuineen vielä putsaamatta ainakin 10!

Oikealla ja alhaalla on putsaamattomia norsuhyllyjä...

Keskellä viikkoa meni keveästi, osallistuin Teekoulutukseen Forsmanin Teetalossa. Parituntisen rupeaman aikana meidät 9 osallistujaa perehdytettiin teen eri laatuihin ihan käytännössä sillä saimme maistella montaa eri teelajia. Lopuksi teimme ostoksia kaupassa, jossa on teesekoitusten lisäksi kaikkea teejuoman valmistukseen ja tarjoiluun tarvittavaa välineistöä. Suosittelen ostoksilla käyntiä Forsman tea-myymälässä Suokalliontie 7Vantaalla.

Teekukkia

Tervetuliaismaljamme, tietenkin teetä...

Japanilaisen teen valmistukseen...



Loppuviikko on myös ollut aika harvinainen, olen ollut virkeä ja saanut aikaan kohtalaisen paljon. Viikonloppuna on lenkkeilty, perjantaina kävin Hangon keskustassa ja lauantaina siivosin viimeaikoja perusteellisemmin täällä kotona. Tänään sain autoni pestyä ja imuroitua sisältä; homma hoitui miehen avustuksella aurinkoisessa säässä ihan helposti.

Upean aurinkoinen meri Hangossa...



Hankoahan tämä on Lappohjakin...

Siis oikein mukava viikko kaiken kaikkiaan...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

8.3.2015 Naistenpäivänä

on täällä pääkaupunkiseudulla ollut tuulista ja sateista. Vasta joskus loppuiltapäivällä taivas hieman kirkastui ja näin auringon.


Tein erilaisia onnittelukortteja meille naisille tämän päivän kunniaksi...
Tänään vietin mukavan iltapäivän kuunnellen asiantuntevia ja mielenkiintoisia esitelmiä. Olin mukana Ruoholahdessa Rintasyöpäyhdistyksen 10-vuotisjuhlassa. Paikalla oli satakunta muutakin juhlijaa. Yllätysohjelmana paikalla vieraili taikuri, jonka uskomattomat temput saivat yleisön varauksettoman ihailun. Europa Donna sivuston löydät täältä.



Muutama kerta oltiin taas viikolla lenkillä. Keskiviikon lenkki sujui hyvin, pysyin mäkiä lukuunottamatta miehen mukana, eli jaksoin melko mukavasti. Kuitenkin muutama sata metriä ennen kotipihaa minuun iski  suunnaton väsymys, ja loppumatkan mies sai suorastaan raahata minua. Luulen, että syynä väsähtämiseeni oli liian kova vauhti ja nestevajaus, sillä kotona join ensimmäiseksi pari mukillista vettä janooni.


Lauantain vietin Messukeskuksessa. Kävin kuva&kamera -osastolla kuuntelemasa muutamia luentoja. Mielenkiintoinen oli esim. Mikael Rantalaisen alustus maisemakuvauksesta. Mikaelin Maisemanlumo -sivut löytyvät tästä linkistä. Kannattaa katsoa hänen ottamiaan kuvia...

Seurasin Messukeskuksessa myös hetken Saaraa, kun hän halasi pehmolelua ja ajeli polkupyörällä fillari-osastolla...



 Ja siis kaikille meille ihanille naisille ja muillekin oikein hyvää Naistenpäivän iltaa ja alkavaa viikkoa...

Pidän tätä kuvaa aika onnistuneena...


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

1.3.2015 Maaliskuu alkoi

ja siis tuo lyhyt helmikuu on jo ohi. Vaikka ei se itseasiassa sen lyhyemmältä tuntunut kuin tammikuukaan. Itse asiassa viikot tuntuvat pitkiltä nykyisin; aika siis kuluu verkalleen, kun mitään kovin erikoista ei tapahdu. Kuntoni kohenee hiljalleen, siis liian hitaasti; monet hoitojen sivuvaikutukset tulevat hieman viipeellä. Jo luulin, että selviä kuin ei mitään, vaan turha luulo.

Muutaman kerran olin viikolla lenkillä kavereitten kanssa. Yksi lenkki päättyi siihen, että kahvin jälkeen nukuin kavereitten olohuoneen sohvalla istualtani I:n kanssa. Ja olin taas "bästä männikan i världen, so snäll". I jäi vielä torkkumaan, kun me poistuimme takavasemmalle kuvaamaan veneen pohjaa, joka kaipaa aikamoista remonttia. Ja ei, se ei ole meidän veneemme. Tosin emme tiedä, missä kunnosa meidän SeijMer'mme oikein on, kun Schlögenistä ei ole vieläkään kuulunut mitään tietoa.

Hiihtokisoja olen seurannut aika vähän; sen verran kumminkin, että en voi olla ihmettelemättä norjalaishiihtäjien kovaa kuntoa. Onkohan ne oikeessa kunnossa...?

Tänään käytiin kahdestaan lenkillä metsässä. Emme pyytäneet kavereita mukaan, sillä I:n askellus vaikeassa maastossa ei ehkä onnistuisi. Joten siis kahdestaan kiertelimme lätäköitä ja ylitimme ojia tuossa lähimetsässä. Jonkin matkaa taivalsimme myös metsätietä Prediumiin päin. Ja sitten, kun olin juuri ottamassa viimeistä kuvaa kääntöpisteessä, iski minuun taas migreeni. Kun pillerit eivät olleet tietenkään mukana, niin meidän piti lähteä kotia kohti vauhdilla. Siis minun pitäisi ennättää ottaa vahva särkylääke, ennen kuin sahalaitakuvio häipyy silmistäni, jotta päänsärky ei pääsisi päälle. Mies talutti ja veti minua perässään, ja vihdoin 10 minuutin vauhdikkaan kävelyhorjumisen jälkeen olin kotona. Hikiset vaatteet pois, muki vettä ja pilleri kurkkuun. Sitten sänkyyn tunniksi ja herättyäni ei päätä juuri paljoa enää särkenyt. Kumma juttu sinällään tuo migreenini, jota olen potenut teini-iästä asti silloin tällöin. Näin vanhemmiten sen pitäisi harveta ja helpottaa, kuitenkin minulla on jo tänä alkuvuonna 15 ollut se kolme kertaa. Ehkäpä pitää kasvaa vielä vanhemmaksi...

Tässä kuvia metsäretkeltä. Kevät on täällä Lappohjassa jo niin pitkällä, että mustikassa on paikoin pienet silmut ja osa kuusia työntää jo uutta vuosikasvua. Sinivuokon lehdet ovat kait läpi vuoden vihreitä, eikä kukkien alkuja vielä tienkään näy...