Hae tästä blogista

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Surullinen viikko

 on valitettavasti tämä nyt päättyvä ollut. Maailman rauha on järkkynyt, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu 😢.


Kun viime sunnuntaina oli kirkasta vielä illallakin, niin tämä viikko alkoi sitten räntäsateisena. 

sunnuntai-illan auringonlasku...

maanantain räntä-lumisade...

Uutta luntakin näytti kertyvän kymmenkunta senttiä sen päivän aikana, jolloin ei ulkona käyty lainkaan. Tiistaina luonto olikin sitten taas kauneimmillaan, puhdasta uutta lunta tulvillaan. Keskiviikkona kauppareissun jälkeen kävin autoillen rannassa kuvaamassa ja illalla saunoin pitkästä aikaa. Arvet kyljessäni näyttävät pikkuhiljaa paranevan, ja olen jo saanut nukuttua hetken kyljelläni. Torstaina ihailin ja kuvailin naapurin tuomia tulppaaneja, jotka tuoksuivat huumaavasti. Perjantaina  satoi taas lunta, mutta se lumi ei enää jäänyt koristamaan puita ja pensaita.

Tiistaina lunta oli joka paikassa...

luminen uimaranta keskiviikkona...


upean keväinen tulppaanikimppu, kiitos naapuri...


perjantaina satoi lunta ja tuuli, joten lumi ei jäänyt koristamaan pihapuita...

Lauantaina lähdettiin porukalla lenkille. Minä suunnistin rantaan, kun toiset tekivät normaalin kirkonlenkin. Kävelin kapealla hiekkarannalla tanssilavalle asti ja sitten liukasta Satamatietä takaisin kotiin. Tiet ja kadut ovat koko viikon olleet jäisiä ja liukkaita, joten minulla on kenkien päällä liukuesteet. Ilman niitä olisi varjoisilla paikoilla mahdotonta pysyä pystyssä. Nyt kun aurinko on eilen ja tänään sulattanut lunta ja jäätä, on varsinkin Satamatielle syntynyt pahoja kuoppia, ja onneksi autot näyttävät ajavan hyvin varovasti.

aurinko helottaa...

hiekkaranta on kaventunut, kun vesi on liki 50 senttiä plussalla...


pahoja kuoppia liukkaalla tiellä...

Ja kun eilen olin uimarannalla, niin tänään kävimme aurinkoisella lenkillä pienvenerannassa ja Virtaniemellä. Ekön salmi ja siitä Koverhariin on sulaa, kuitenkin Lillfjärdenillä on kuulemma vielä parinkymmenen sentin vahvuinen jääpeite.

kevättalven aurinko lämmittää mukavasti...

tuuli on painanut vähän ahtojäätä Virtaniemen rantaan...

Ekön salmi on jäätön...


Lillfjärden on jääkannen alla...


Huomenna on tämän helmikuun viimeinen päivä ja sitten alkaa maaliskuu. Päivän pituus oli tänään jo 10 h 20 min. Kahden viikon päästä on kevätpäivän tasaus ja kelloja siirrellään kesäaikaan kolmen viikon kuluttua. Uskomatonta, kuinka aika kuluu...


sunnuntai 20. helmikuuta 2022

kultaa ja kunniaa

näytti tulleen tänä aamuna Olympiakisoista Suomeenkin, tai ainakin suomalaisille urheilijoille, hyvä suoritus, onnittelen. 

Olin siis viime viikonlopun Meilahdessa keuhko-osastolla dreeni rinnassa. Torstaina minulta oli leikattu tähystyksessä oikeasta keuhkosta kaksi jaoketta pois, ja samalla poistettu niissä olleet kasvaimet. Vaikka leikkaus ei kuulemma ollutkaan ihan normaali, oli se onnistunut hyvin ja pääsin 5 vuorokauden kuluttua hyvävoimaisena kotiin takaisin. Nyt ovat haavat parantuneet käsittääkseni oikein hyvin, vaikka en vielä pystykään kunnolla nukkumaan oikealla kyljelläni.

Huoneeni ikkunat siellä Tornisairaalan 11B kerroksessa eivät oikein suosineet maisemien tallentamista kameralla, joten kuvaaminen jäi melko vähiin. Muutamia kuvia kumminkin sain julkaistavaksi.


Perjantaina oli ollut kaunis ilma...


Leikkauksen jälkeen huolehdittiin jalkojeni verenkierrosta...


Lauantaina oli pikkusen kirkasta pilvien takana...


Heijastus Silta-sairaalan seinässä...

Nyt kotona en vielä ole saanut saunoa, vaan lenkillä olen jo käväissyt. Itse asiassa käveltiin sama lenkki kuin useinmiten aiemminkin, Virtaniemeen ja takaisin 2,6 km. Jaksoin sen ihan kohtuullisesti kävellä, hiljalleen ja tooosi varovasti nastat kengissä, kun kaikki tiet ovat umpi jäässä.

sunnuntai-illan auringonlaskun värit itäisellä taivaalla...

pilvienkin takaa aurinko heijastuu korkealla olevan veden pinnasta...


merivesi on viime päivinä ollut noin puoli metriä normaalia korkeammalla...

Leikkauksen jälkeen joudun käyttämään "napapiikkejä" huhtikuun alkuun saakka, jolloin on leikanneen kirurgin lopputarkastus, siis lääkäri tarkastaa minut 😇. Pistosten oston jälkeen lääkkeiden vuosiomavastuuta on vielä puolet jäljellä.
Enköhän tässä nyt jo pääse taas normaaliin arkeen, kaikkine mietteineni, jahka saan ensin saunottua tulevalla viikolla...

maanantai 7. helmikuuta 2022

Helmikuu on tullut,

 tuleet valkohanget - lauletaan reippaassa lastenlaulussa. Ja kun nyt helmikuun ensimmäisen viikonlopun päättyessä katson ikkunasta ulos, niin ne valkohanget näyttävät muuttuvan vedeksi aikamoista kyytiä. Itse asiassa olen tänään kahlannut lumisohjossa moneen kertaan kulkiessani pyykkituvalle. Saappaat jalassa eivätkä jalkani kastuneet, enkä onneksi liukastunutkaan, vaikka ajotien kohdalla on veden alla jäätä.

Alkuviikolla kävin Meilahden Tornisairaalassa valmistautumassa ensi torstain tähystysleikkaukseen Tapasin hoitajan sekä nukutuslääkärin ja kirurgin. Eipä siinä sitten sen kummempaa kuin että sain lähetteen muutamaan verikokeeseen ja sydänfilmiin. Huomenna käyn otattamassa sopivuuskokeen, jotta leikkauksessa mahdollisesti tarvitsemani veri on oikeain laatuista. Toisaalta veriryhmäni on ilmeisesti kantasolusiirron myötä vaihtunut, vaikka Veripalvelu ei sitä vielä virallisesti olekaan hyväksynyt. Joka tapauksessa veren tulee kuulemma olla sädetettyä, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Kotimatkalla näin erikoisen upean auringonlaskun, vaan en pystynyt sitä kuvaamaan, koska olin yksin ja ratissa. Kun sitten vihdoin pääsin pysähtymään, ei se aurinko tietenkään enää ollut näkyvissä, ainoastaan värit pilvissä.


Alkuviikolla oli meri taas avoinna  ja vasta muutaman pakkaspäivän jälkeen näytti jääpeitettä muodostuvan Virtaniemen ja moottorivenesataman lahdelle.

Kuvattu 1.2.22...


Kuvattu 3.2.22...

Kuunvaihteen myrskyt rikkoivat paksunkin jään ja siirsivät jäälauttoja rannalle

jäälauttoja uimarannalla 2.2.22...

Toivottavasti huomenna ei ole maantie jäässä ja liukas, kun aamusta ajelen Tammisaareen HUS:in laboratorioon...

Ensi viikonloppuna kirjoitan, jos jaksan, sillä keuhkojen tähystysleikkauksen jälkeen saatan olla vaikka vähän huonossa hapessa...

Ja helmikuun kunniaksi marraskuun kaktus innostui kukkimaan...