Pääsiäisen jälkeen

 ja kohti Vappua, joka siis alkaa olla viikon päästä tähän aikaan jo onnellisesti ohi. Viimeksi oli Pääsiäispäivä, kun kirjoitin viikon 15 tapahtumista. 

Maanantaina, 2. pääsiäispäivänä kävin Hangosta ostamassa tuoreita silakoita. Niitä olisi ollut tarjolla jo ennen pääsiäistäkin, vaan meilläpä oli hernesoppaa koko pyhien ajaksi. Kaveri pitää verkkojaan Gunnarsinrannan edustalla, Tulliniemen kupeella, ja soutaen kuulemma kokee verkkonsa. Olipa mukava saada pyyntituoretta kalaa pitkästä aikaa. taitaa olla silakan kutuaika ja kalat olivat yllättävän suuria. Osan paistoin ja osan mies laittoi tomaattisilakoiksi uuniin hautumaan; hyvää olivat molemmat,

Kalanostoreissulta lähtiessäni ajoin Hangon uuden sillan alle, kun en tiennyt, että sieltä ei enää päässytkään ajamaan läpi. Kääntäessäni autoa kuvasin sillanalusen...

Ajoin takaisin kotiin Täktomin kautta ja Koverharissa ihmettelin ruskohiilijunan pysäyttäneiden elokapinallisten leiriä. Loppuviikolla poliisit olivat keskeyttäneet mielenilmaisun ja hiililasti oli päässyt Koverharin satamaan.

Ja ennen kotia käväisin vielä nauttimassa Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen ylläpitämästä Lappohjanrannasta, siis kylämme hiekkarannan lounaisosasta. Todella hieno paikka ja hyvät pysäköintialueet. Suosittelen...

asiallinen opastaulu...

jyrkkä rantapenkere, jossa raput helpottamassa kulkua ja säästämässä dyyniluontoa...

tästä on kaksi kilometriä matkaa tuonne kylän uimarannalle...

Tiistaina ajettiin Saloon katsastamaan Sitikka, hyvin meni läpi. Myöhemmin lenkkeilin yksinäni ja nyt kamerassani oli muistikortti paikallaan, kun kuvasin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet.

Keskiviikkona palautin lymfahoitajalle saamani uudet kompressiohihat, koska ne olivat liian löysät. Hän lähetti ne Lymedille takaisin korjattavaksi, ja toivottavasti saan ne piakkoin käyttööni. Käsivarteni ovat jostain syystä ruvenneet nyt turpoilemaan entistä enemmän lymfahoidoista huolimatta. 

Illalla osallistuin Kameraseuran järjestämän webinaarin toiseen osaan, jossa Mikael Rantalainen opetti yöllisen maiseman valokuvausta.  Kurssiin kuului kuun, revontulien ja Linnunradan kuvaaminen harjoitustehtävinä, vaan minulta nuo harjoitukset jäivät väliin. Onneksi kurssimateriaali on käytössä netissä, jotta ennätän syventyä asiaan vielä uudemman kerran.

Torstaina jäi vesijumppa väliin; onneksi, sillä edelliskerralla kipeytynyt lonkkani ei vielä ollut  jumppakunnossa. Ajelin illalla pojan perheen luokse Malminkartanoon, pitkästä aikaa. Käytiin lenkittämässä koiria, kiva ulkoilu; ja myöhemmin otin nuorista valokuvat, jotta saavat passinsa uusittua. Olipa mukavaa tavata kunnolla koko perhe, kun viime kerrasta on (jostain syystä) jo aikaa. Tunsivat minut vielä kuitenkin, onneksi.

Perjantaina olikin sitten vuorossa Meilahdessa hematologian poliklinikalla lääkärin vastaanotto. Kantasolusiirrosta on nyt kulunut 2 vuotta 4 kuukautta ja, luojan kiitos, veriarvot ovat suurin piirtein palautuneet normaaleiksi, eikä lääkäri tarkkaan tukittuaan huomannut minussa mitään käänteishyljintäoireita. Tosi ihana tilanne ja seuraava kontrolli on vasta elokuussa verikokeitten muodossa. Ja tietenkin, jos ilmenee jotain, niin sitten tilanne arvioidaan uudestaan. 

Lauantaina käväistiin naapurin pihalla ihailemassa kauniita kevättähtiä, meillä kun krookukset ovat jo kuihtuneet, eikä muuta kuvattavaa vielä ole

Ja tänään sunnuntaina lenkkeiltiin rannassa ihmettelemässä matalaa vedenkorkeutta, joka oli -30 cm. Ilma oli aurinkoinen, osittein puolipilvinen ja tuuli ajoittain navakkaa koillisesta. Ja Virtanimessä se hylky on edelleenkin, päästäänkö siitä koskaan eroon...

Hyvää Pääsiäistä

 toivottelen näin Pääsiäispäivän iltana; huomennahan tämä juhla vielä jatkuu...

Viimeviikon sateinen ja kylmä sää on juuri muuttunut aurinkoiseksi kevätilmaksi. Ja tulevalle viikolle säätiedotus näytti ennustavan vieläkin lämpimämpää. Joten autooni vaihdettiin tänään kesärenkaat; ja tietty siksikin, kun tiistaina ajelemme Saloon katsastukseen, siis sen auton.

Kun tuolla lenkkikaverin pihalla puuhastelimme niiden renkaitten kanssa, huomasin taivaalla  parven eksyksissä olevan näköisiä kurkia. Ne toitottelivat äänekkäästi ja kiersivät epämääräisenä laumana taivaalla edestakaisin, ilmeisesti etsiskellen laskeutumispaikkaa. Minulla oli autossa kamera, joten räpsin kaukana lentävästä lintuparvesta 50 mm objektiivillani kuvia. Kun Sitikka oli saanut kesäkumit alleen, ajoin sen rantaan ja kävelin Prediumiin päin etsimään sinivuokkoja. Muutama päivä sitten niitä ei vielä ollut ilmestynyt, vaan onneksi nyt oli aurinkoisessa rinteessä jo useampikin sininen kaunis kukka. Taiteilin epätasaisessa maastossa etsiskellen kunnon kuvauskohdetta ja kumarruin viimein mielestäni näyttävän yksilön eteen kamerani kanssa.   Ja vasta painettuani laukaisijaa muutaman kerran satuin vilkaisemaan kameran näyttöä, jossa komeili teksti: Ei muistikorttia! Ei ollut ensimmäinen, eikä kait valitettavasti viimeinenkään kerta, kun  olen unohtanut laittaa muistikortin kameraani. Kamerassani on mahdollista estää kuvaaminen ilman korttia, joten ehkäpä täytyy se asetus ottaa käyttöön, niin ei tule turhaan lauottua sulkijaa...

Viikolla sain taas kuukausittaisen Oktreotid pistoksen kankkuuni terveyskeskuksessa. Samalla reissulla oli tarkoitukseni käydä verikokeissakin, vaan labrathan ovatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kiinni. Sain onneksi varattua ajan Karjaan terveyskeskukseen HUSin laboratorioon keskiviikoksi, joten ensi perjantaina Meilahdessa hematologillani on tuoreet tulokset käytettävissään.

Maanantaina käväistiin näyttämässä venettä ostajaehdokkaille, vaan eipä heitä kauppoihin asti näyttänyt kiinnostavan telakalla pressun alla seisova SeijMer. Samalla Hangon reissulla poikettiin valtatieltä pois Fermionin kohdalla ja ajettiin muutama sata metriä rantaa kohti. Jätettiin auto parkkipaikalle ja opastaulun kartan ohjaamina suunnistettiin kävellen polulle tarkoituksena löytää pähkinäpensaslehto, joka siellä Longbodauddenin ja Peikonpulun maisemissa piti olla. Aikamme kuljeskeltuamme päätettiin jättää löytäminen seuraavaan kertaan ja käännyttiin takaisin autolle. Pale on erinomaisen hyvä suunnistamaan, joten tuosta vaan oikaistaan ihan suoraan. Ja niinhän me tehtiinkin ja pian auto jo näkyikin. Silloin olimme kuitenkin kallion laella ja auto oli paaaljon alempana hiekkakentällä. No löytyihän sieltä turvallinen alasmenoreitti, joten pääsimme takaisin kotiinkin.

tuolla hiekkakentällä alempana se auto näkyy...

ei me näemmä kovin pitkää lenkkiä tehty...

 Tietoa tuosta mielenkiintoisesta luontokohteesta, Peikonpolusta ja lehtoalueesta, löytyy Retkipaikasta...

Tiistaina käytiin taas venerannassa ja todettiin jäiden lähteneen, joten ei muuta kuin veneenlaskuun. Emme siis me, vaan moni Ekön mökkiläinen on innoissaan, kun saareen pääsee taas veneellä. Samalla matkalla onnistuin kuvaamaan ylilentävän joutsenparin, vieläpä ihan kelvollisesti.

Olin 2 viikkoa sitten tuonut pari villiomenapuun oksaa maljakkoon. Pitkäperjantaina muutama kukka oli auennut ja vietin hetken kuvaten niitä "kotistudiossani", siis tuossa telkkarin mustan ruudun edessä. Alkupään kuvaukset meni roskikseen, kun en heti huomannut pyyhkiä pölyjä siitä ruudulta. Lopulta onnistuin kuitenkin saamaan siedettävän siistin kuvan kevään ensimmäisistä omenankukista...

Tänään ei ole

 vielä satanut, ei vettä eikä lunta. Kuluneella viikolla on jo kyllä ihan kylliksi sadetta saatukin.

 Maanantaina ei onneksi vielä ollut kovin huono ilma, kun kävin Meilahdessa keuhkoleikkauksen jälkitarkastuksessa. Ei se lyhyt käynti kait ihan turhakaan ollut, kun lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa ja esitti toivomuksen, ettemme enää tapaisi näissä keuhkosyöpäasioissa. Syksylle on jo varattu aika Tammisaareen keuhkolääkärille seurantakäyntiin; toivottavasti tämä 4. syöpä pysyykin tuossa "vain seuranta" -asteella.

Meilahden parkkiluolastossa oli otettu käyttöön EasyPark-systeemi, joka kyllä on ihan kätevä käyttää, kunhan vaan muistaa lopettaa mittarin raksuttamisen, kun poistuu paikalta. Pikkusen vaan oli mielestäni huonosti ilmoitettu sen uuden systeemin käyttöönotosta...

en sisään ajaessani huomannut tuota Easypark-ilmoitusta

Ihmettelin puomin ollessa ylhäällä, että pysäköinti oli muuttunut ilmaiseksi, sillä en tuota sinistä kilpeä huomannut. Onneksi kävin kuitenkin ihmettelemässä "ilmaisuutta" ennen Tornisairaalaan menoani, ja silloin huomasin muutoksen.

Tiistaina satoi lunta niin, että sitä oli auton päälläkin noin 10 cm, keskiviikkona aurinko paistoi lumiseen luontoon ja torstaina satoi vettä ja räntää, jotka sulattivat lumia. Perjantaina lumet olivat jo tiessään ja kävin Virtaniemessä ihmettelemässä pelastuslaitoksen/VPK? talteen korjaamia hylyn osia. Kun vesi oli alkanut nousta, niin jotkut hylyn osat olisivat voineet irrota ja aiheuttaa myöhemmin vahinkoa. 

vielä noita irtonaisia tavaroita näytti hylyssä olevan...

kukakohan nuo tuosta rannalta korjaa pois...

Ja lauantaina satoi sitten taas lunta, ei onneksi kovin paljoa, vaan kuitenkin piha taas valkaistui, joten en päässytkään pöllyttämään vuodevaatteita, vaikka olin niin suunnitellut. No eiköhän noita kuivia, aurinkoisiakin ilmoja tässä vielä ennen pääsiäistä tule...

Tänään sunnuntaina käytiin naapurikylässä Raaseporin Skogbyssä porukalla syömässä lohisoppaa. Hyvää oli Furuborgin nuorisoseurantalolla keitto ja sen jälkiruokana tarjottu "kaffe och kaka", kiitos. Samalla käväistiin Skogbyn pikkupuodissa ja ostettiin lähiruokaa: höyryttämättömiä kaurahiutaleita ja yrittimarinoituja valkosipulinkynsiä.

ja tulevathan ne krookukset tänäkin keväänä tuonne kukkapenkkiin, vaikka pihalla on vielä paljonkin lunta. Monena muuna vuonna krookukset ovat kukkineet jo maaliskuussa.

tänään sunnuntaina ne näyttivät ilmestyneen...

Ensi viikko on hiljainen viikko, pääsiäisen alusaikaa. Minulla on varattu aika Oktreotid-pistokseen ja verikokeisiin Tammisaareen. HUSilta tuli kuitenkin ilmoitus, että kaikki laboratorioajat on peruttu lakon takia. Ehkä saisin kokeet otatettua päivystyksenä, jotta seuraavan viikon Meilahden käynnilläni hematologilla olisi ajanmukaiset tiedot tilanteestani.

Oikein hyvää pääsiäisen alusaikaa ja kevään jatkon odotusta itse kullekin...

takatalvea odotellaan,

kun luvassa on tänne eteläänkin edelleen yöpakkasia ja (ehkä) reilusti lunta. Nyt on kuitenkin ollut aurinkoisia päiviä, tänään toki tuntui taas kylmä tuuli avoimilla paikoilla. 

Vaan pihamaalla on vielä paljon lunta, vaikka terassikivetyksen saimmekin jo puhdistettua. Krookuksista ei vielä tietoakaan, kuten joskus edellisinä vuosina jo tähän aikaan.

Viime viikonloppuna olin siis Tampereella katsomassa Anitta IsoA:n ylipainovoimaa esityksen toiseen kertaan. Ensimmäisen kerran sen näin jo syksyllä 19. Ja muutaman kerran olen ostanut liput, vaan esitys on aina peruuntunut, vaan onneksi nyt onnistui. Omalla autolla oli ihan mukava ajella, vaikka oli luvattu huonoa säätä ja bensa on kallista. No, sää pysyi kyllä hyvänä, vaikka Komediateatteriin mennessämme emme meinanneet päästä rautatiesillan yli, kun vastatuuli oli niin myrskyisä. Minä olen useinkin ollut Tampereella, sekä työ- että vapaa aikoina, vaan taas kerran huomasin, että kaupungin kartta on päässäni ihan sekaisin ja hyvin rajoittuneena. No, nyt onneksi Päivi opasti minua ja ajoimme  ohikulkutien tunnelin läpikin, mikä siis oli mulle ihan uusi tuttavuus kaikkine 2,4 kilometreineen...

IsoA ja ylipainovoimaa...

näkymä hotelli Homelandin ikkunasta...

 Viikolla kävin labrassa ja keuhkoröntgenissä, kun huomenna menen Meilahteen kirurgin lopputarkastukseen. Siis hänen, joka leikkasi vajaat kaksi kuukautta sitten keuhkostani muutaman jaokkeen ja samalla toivottavasti sai adenokarsinooman kokonaan poistettua. Tai siis menen, jollai aamulla tule lakon takia tietoa peruuntumisesta. No, sitten en mene...

Vesi on taas ollut tosi alhaalla tuolla meressä j joutsenia olen yrittänyt kuvailla rannalla käydessäni...

ja sainpa kuvattua joutsenen lentoonlähdönkin: