ja taas kerran

alkaa kesä olla ohi, sillä nyt syksy on tullut vauhdilla. Toisaalta on ollut harvinaisen lämmintä ja kuitenkin nyt on jo lunta satanut keskisessäkin Suomessa. 

Eikä oikein mitään uutta sen enempää auringon kuin pilvienkään alla. Mitä nyt muutama sota jatkuu ja uusia näyttää alkavan, surullista.

Auringonlaskua olen haikaillut näkeväni jo koko kesän, vaan vasta liki elokuun puolivälin pääsin sen näkemään ja kuvaamaan. Olin silloin ollut Hangossa avustajana erään filmisarjan kuvauksessa ja kotimatkalla poikkesin Silversandin leirintäalueelle. Sieltä hiekkarannalta näin upean auringonlaskun ja onnistuin saamaan siitä jopa ihan tyydyttävän kuvan.

 Siskopäivät pidettiin viimevuotiseen tapaan Raumalla syyskuun lopulla. Viime vuonna toin tuliaisena koronan, nyt onneksi vain lievän syysflunssan.

Kesällä käytiin pojan esikoisen valatilaisuudessa Tikkakoskella ja Laukaalla. Miten aika kuluukaan nopsaan; juurihan tuo Matias oli mummon kanssa purjehtimassa ja nyt jo "valtion leivissä".

Olen mukana "vanhustyössä", kun aloitin Enterin digiopastajana Hangon kirjastossa ja yritän siten hyödyntää tietotekniikkaosaamistani, joka alkoi jo 70-luvun alussa opiskellessani Lappeenrannassa. Suoritinhan silloin Basic-ohjelmointikurssin hyväksytyin arvosanoin 😄 ...

Viikonloppuna oli vaihtelevaa ohjelmaa. Lauantaina olin mukana saattamassa rakasta DödenDödenDöden-ystävää viimeisellä matkallaan. Siunaus oli Malmiin hautausmaan suuressa kappelissa, joka on aivan huikaisevan kaunis paikka. Tilaisuus oli kaunis, juuri vainajan näköinen, ja varmaan koko saattoväen mieliin jäävä. 

Malmin suuri kappeli, kuva Minnan...

Terveysrintamalle ei kuulu mitään hälyttävää; marraskuussa vasta on vuosikontrolliin kuuluvat kuvaukset. Viimeisimmän verikokeen kaikki arvot ovat oikein hyvin normaaleissa rajoissa, eikä mitään kummoisempia oireita ole. Mitä nyt jalkavoimat ovat olemattomat, lonkat kipeytyvät jo nukkuessakin ja toinen olkapää taitaa "jäätyä?".  Kaikki siis olosuhteisiin nähden hyvin.

SeijMer-venettä ei saatu vielä myytyä, joten se peitettiin odottamaan parempia aikoja 😞 ...

kesä parhaimmillaan

ja viimeksi ole kirjaillut tänne kuulumisia viime talvena. Tai oikeastaanhan se on ollut tänä talvena, siis menneenä. Ja ehkä alkuperäisenä syynä on ollut se, että maaliskuussa lähdimme autoilemaan tuonne eteläisempään Eurooppaan. Matkan suunnittelu ja siihen valmistautuminen vei ajatukset kuas blogin kirjoittamisesta, ja varsinkin siksi, kun helmikuun alussa liukastui rantalenkillä ja mursin oikean nilkkani. Kun kuusi viikkoa köpöttelin kainalosauvoilla ja sain lonkat ja reidet kipeiksi enkä päässyt kuvaamaan, niin ei ollut mitään kirjoitettavaakaan. 

Matkakertomus kahden kuukauden asuntoautomatkasta on vielä liki aloittamatta. Voin sen verran kertoa nyt, että ajoimme läntisen Euroopan kautta Espanjan pohjoisrannikolle ja sitä myöten Portugaliin. Tutustuimme Portoon, Lissaboniin ja eteläisimmän niemen kautta takaisin Espanjaan. Kurvasimme kohti pohjoista ja kävimme kääntymässä Andorran pikkuvaltiossa. Sieltä matka jatkui Ranskan, Italian, Sveitsin, Liechtensteinin kautta Saksaan. Tanskaan saavuimme lautalla Fehmarnilta ja Ruotsiin ajoimme Malmön siltaa pitkin. Lopulta Nynäshamnista Hankoon laivalla ja kotiin Lappohjaan. Matkakertomus saattaa olla käytettävissä viimeistään ensi keväänä.

Nyt kesä on mennyt täällä kotinurkissa ihan sujuvasti ja käväisin jopa kerran merivedessä. Kipeä vasen jalkani - ei siis se murtunut - on haitannut vielä nytkin liikkumista, joten lenkkeily on jäänyt melko vähiin. Kuntoni siis rapistuu sekä ikääntymiseni että liikunnan puutteen takia, mikä on valitettavaa, vaan ei ehkä olisi välttämätöntä, jos ...

ja s/y SeijMer on vielä myymättä...

pääsin nuo rappuset ylös! ...

Talven selkäkö taitettu jo,

 vai oliko sitä talvea ollenkaan täällä Suomen etelässä? 

Tammikuu alkoi lumettomana, vaan sitten jo loppiaisen tienoilla oli hetken aikaa oikeinkin lumista.

 Kuitenkin kuun puolivälissä oli lumet jo poissa ja joutsenperhe uiskenteli vapaassa vedessä. Kuun loppupuolella satoi taas kaunis lumivaippa koristamaan maisemaa, vaan ei sekään kauaa kestänyt. Ulkoilukelit oli vähän hakusessa märkyyden takia.

Alkuvuoden toimintaa

Olen aloittanut uudestaan Portugalin kielen opiskelun, nyt etänä Ahjolan kansanopiston kurssilla. Osannen kohta jo sanoa nimeni ja hyvää päivää tuolla oudohkolla vieraalla kielellä.

Viikolla 3 kävin pääkaupungissa junalla kieltäytymässä erään kauneushoitolaketjun hinnakkaasta ihonhoitosarjatarjouksesta. Samalla reissulla tarkistutin hampaani Puistosairaalan suusairauksien klinikalla, ja nyt pääsin aloittamaan luulääkkeen syönnin, pilleri joka lauantaiaamu. Minullahan oli todettu syksyllä osteoporoosi ja selkänikamani on kuvien mukaan jo murtunut. 

Seuraavalla viikolla käytin taas hyväkseni junaa ja kävin Oodissa tapamassa entisiä opiskelutovereitani; Valmistumisestamme on kulunut jo 50 vuotta, joten vanhoja miehiä siellä pitkästä aikaa tervehdin. 

Ja samalla viikolla tein toivottavasti hyvän työn, kävin kuvaamassa yhdet hautajaiset. Ja viikonloppu meni sitten vapaaehtoistyön merkeissä sekin, sillä osallistuin Suomen Syöpäpotilaat ry:n järjestämään vapaaehtois- ja vertaistukikoulutukseen. Saa nähdä, mitä käytännön toimia siitä seuraa.

Liukasta helmikuun alkua

Ja kun ne lumet suli ja maa ei ollut jäässäkään, niin meillä ei ollut tämän viikon alussa liukuesteitä kengissä. Sattuipa kummiskin niin, että rantaa vievässä mäessä oli kummiskin sen verran jäätä, että liukastui ja kaaduin kyljelleni. Mies auttoi minut ylös ja nilkutin istumaan viereisen kalustevajan portaalle, jossa sitten odottelin, kun mies haki auton kotoa. Ja Tammisaaren sairaalan päivystykseenhän siitä oli sitten ajettava. Illalla pääsin kotiin sitten oikea nilkka kipsattuna, sillä se on murtunut. Koko reissulla en tainnut tavata lääkäriä, enkä tietenkään nähnyt niitä rtg-kuviakaan, joten en tiedä, kuinka vakavasta murtumasta on kyse. Vaan mitä se nyt auttaisikaan; kipsi kumminkin on ja yritän liikkua kyynärsauvojen avulla. Mikä liikuntatapa on siis perhanan vaikeaa minulle, koska vasen jalkani on heikkovoimainen ja lonkka kipeytyy jo viiden kinkkauksen jälkeen. Tiistaina on uusi kuvaus ja tapaan vihdoin lääkärinkin; jatko selvinnee sen käynnin jälkeen.

Nyt ei uusia kuvia tarvitse ottaa eikä käsitellä, saanen keskittyä vanhojen hutilaukausten poistoon. Siinähän sitä hommaa kyllä muutamaksi viikoksi onkin. Hyvä että menee tämä mitään tekemättömän aika liki asiaan, kun en siis mitään muuta pysty tekemään...

Boa noite, comprimentos...