Kevätpäivän tasaus

on ollut tänään; siis koko maapallolla ovat päivä ja yö yhtä pitkiä . No siis suurinpiirtein, joka tapauksessa tästä lähtien päivä on nyt pitempi kuin yö. Tilanne palautuu vasta ensi syksynä syyspäiväntasauksessa, eli silloin mennään taas pimeämpää kohti.

Mukavia ilmoja on pidellyt, vaikka muutamana päivänä olikin pilvistä ja jopa sumuista. Minä katselin sumua vain ikkunan läpi, sen sijaan auringosta kävimme taas tänäänkin nauttimassa rannassa.

Lumet näyttävät sulaneen ja hanget haihtuneen ihan näkyvästi, vaikka joka yö on ollutkin pikku pakkanen. Rantaan vievä tie alkaa olla kovasti jo kelirikkoisen oloinen, eikä kulkiessa tarvitse käyttää enää liukuesteitä. Paitsi, että tuossa pihatiellämme niitä edelleen tartteisi: joka päivä siihen kylvetään mursketta, vaan aamusella tie on kuitenkin umpijäisen liukas. Se murske on painunut jääkerroksen alle, kun päivällä sulanut vesi on yöllä jäätynyt. Ei ihme, että monin paikoin on kuiva hiekotusmurske loppunut tienpitäjiltä, kun kelit vaihtelee päivän suojasta yön pakkaseen ...

Tuolla venerannan tiellä näimme muutamassa vesilätäkössä mielenkiintoisen ilmiön: lätäkössä kupli. Liekö tien alla vuotava kaasuputki, vai mitä kaasua lätäköitten pohjalta purkautuukaan. Oli mitä oli,  sain kivoja lähikuvia niistä kuplista...

Viikolla osalistuin SksL:n järjestämälle nettikurssille Maisemavalokuvaus yöllä. Kurssin toinen teoriaosa on huhtikuussa ja saimme välitehtäväksi kuvata Kuun nousun tai laskun, Linnunradan ja revontulet. Ensimmäinen ei onnistunut täyden kuun aikaan, kun täällä oli taivas pilvessä, Revontulia tokko enää tänä keväänä näkyy täällä etelässä, enkä Linnunrataa ole menneenä talvena nähnyt vilaukseltakaan. Näinköhän jää kurssitehtävät tekemättä.

Merivesi on ollut nyt korkeapaineen aikana hyvin matalalla. Tänäänkin Virtanimessä oli kosolti hiekkarantaa, kun vedenkorkeus oli noin -25 cm...

Eilen vietettiin taas Joutsenten yötä. Sytytimme kynttilän syöpään menehtyneitten muistoksi. Tuo on jo perinteeksi muodostunut tapa, jonka synnystä on video.

Sinäkin voit tehdä hyvän työn: tee #toivonteko, tue syöpään sairastuneita naisia. Kaikki tuotteet ovat Siskojen suunnittelemia ja ne ovat kotimaista käsityötä, tehty yhdessä vapaaehtoisten kanssa.

Tästä pääset koruostoksille!

Ensi viikonloppuna pääsen (toivottavasti) vihdoin Komediateatteriin Tampereelle nauttimaan Anitta Iso A:n esityksestä Ylipainovoimaa. Olemme joutuneet aiemmin jo kahteen kertaan perumaan  lippumme, kun näytös olikin peruttu. Vaan nyt me sen näemme; ja lippuja on vielä tarjolla kahteen muuhunkin esitykseen...

Linkki aiemmin näkemäni Ylipainovoimaa-esityksen kuviin (26.10.19) ja Anittan lauluun... 

Edelleenkin aurinkoista

on ollut, ja siksi kait olemmekin käyneet jo kolme kertaa lenkillä tällä viikolla. Tiistaina kirkolta haettiin uusia liukuesteitä, kun kunta taas jakoi niitä meille iäkkäämmille. Ja tarpeeseen ne todella ovatkin, kun vieläkään ei ovelta pääse autolle ilman nastoja. Nuo isot tiethän jo osittain nyt ovat sulina, vaan varjon puolella kyllä vielä tarvitsee liukuesteitä. 

En tiedä, onko liukastumisonnettomuuksia ollut vähemmän sen jälkeen, kun kunnat ovat alkaneet jakaa vanhuksille näitä, vaan hyvät ne kyllä on käyttää. 

Muutoin viikko on mennyt taas uskomattoman nopeaan ohi. Vastahan oli maanantai ja osallistuin  zoomin välityksellä erääseen neuvotteluun. Olin tilannut Gigantista kuulokkeet, joissa on mikrofoni; nettikamera on vielä postiautomaatissa. En kuitenkaan ole saanut kuulokepuolta toimimaan, vaikka mikki toimiikin. No, tulin hyvin toimeen näytön audio-äänellä, ja huomenna haen sen nettikamerankin, jonka toivottavasti saan asennettua tähän koneeseeni. Nettikameran käytössä lienee vain se hankaluus, että pitäisi ainakin kammata hiukset ennen kokousta ja ehkä siivota vähän taustaa, jotta kehtaisin esiintyä siinä kameran edessä. Vai lieneekö sillä nyt kovin suurta merkitystä, siis sillä miltä täällä kameran edessä näyttäisi...

Aurinkoa on riittänyt...

Olen koko talven haikaillut pääseväni kuvaamaan auringon nousua ja sen laskua. Hankaluutena on ollut aamu-unisuuteni, en yksinkertaisesti ole päässyt liikkeelle tarpeeksi aikaisin. Viime vuonna taisin kerran joutua aamusella syömättä verikokeisiin, joten silloin olin onnistunut kuvaamaan auringon sen ollessa vielä melko matalalla. Iltaisin olen muutaman kerran ollut autolla liikkeellä auringonlaskun aikoihin, vaan silloin ei ole ollut oikeastaan mitään kuvattavaa. Tänään nyt huomasin ennen seitsemää, että taivaalla näkyi värejä. Otin kameran ja astuin verannalle; tulokseksi sain kalpean aavistuksen siitä, miltä rannassa olisi ehkä näyttänyt. No, kaikkeahan en voi saada, ainakaan kun en edes kunnolla yritä...

sunnuntai-illan ruskotusta läntisellä taivaalla...

Ensi viikolla on taas tiedossa kuukausittainen pistos terveyskeskuksessa, vesijumppaa ja toivottavasti mukavia ilmoja, jotta tulisi lenkkeiltyä.

Ja viime sunnuntain juttukin on julkaistu ja luettavissa,vaikka sitä ei juuri kukaan ole huomannutkaan...

keväisiä ilmoja

 on pidellyt ja aurinko helli taas tänäänkin.

Tuota lunta ja liukasta jäätä on kyllä vielä liian kanssa, jotta voisi oikeasta keväästä puhua.

Maaliskuuta nyt eletään ja ensi kuun jälkeenhän onkin jo toukokuu, on mitä odottaa 😊 . Keuhkoleikkauksestani tuli jo 2 viikkoa ja haavat ovat parantuneet hyvin; muutama sulamaton langanpää tuntuu vielä olevan jäljellä.

Pääsin mukaan ohjattuun vesijumppaan Tammisaaren terveyskekskuksen fysioterapia-altaaseen. Meitä oli kait 7 naista ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä ja kiittelivät ohjaajaa. Minäkin olin tietty tyytyväinen, kun olin päässyt mukaan, vaan olin kyllä myös tooosi väsynyt sen jumpan jälkeen. Ihan kaikkia liikkeitä en jaksanutkaan tehdä niin kauaa kuin olisi ohjaajan mukaan pitänyt. Vaan olipahan antanut luvan tehdä liikkeet omaan tahtiin ja oman jaksamisen mukaan. Ensi torstaina menen jatkamaan.

Aurinkoisella ilmalla on oikein mukavaa lenkkeillä, vaan minä kyllä olen muutaman kerran hieman laistanut, siis ajoin autolla rantaan kuvaamaan. En tietenkään asioikseni autoillut, vaan kun oltiin käyty kauppareissulla, niin samalla kurvasin rantaan kuvaamaan.

Keskiviikkoillan nahkatyökurssilla  opettelin käyttämään revolverirei'ittäjää, siis pikkuista "konetta", jolla voi tehdä nahkaan eri kokoisia reikiä, ei ole siis tavallinen nahkapaska. Ihan hyvin sain reikiä syntymään, vaan vielä pitäisi opetella tekemään ne tasavälein ja suoraan riviin.

Viikolla kävin myös parturissa ja ajeltiin Salossa sovittamassaisännälle uudet silmälasit.. Ensi viikoksi on taas kait tiedossa mukavia ilmoja, päivisin aurinkoa ja pikkusen +-asteita, öisin pikkupakkasta, jatketaan ulkoilua ja kuvaamista...

Tänään kuvasin Nokialaisella videon Ekön salmesta. En meinannut saada sitä siirrettyä käsittelyä varten puhelimesta pöytäkoneelle

, koska en löytänyt sitä puhelimen muistista. Tai löysinhän sen lopulta, vaan olipa aika homma sen jäljittämisessä.