Äitienpäivänä

sain taas onnittelukorttikuvan lapselta ja lapsenlapsilta.  Aina siitä tulee yhtä hyvä mieli, kun muistavat ... :)

Ja itse tein äitienpäiväkortin, jolla onnittelen niin lapsellisia kuin lapsettomiakin tänä sunnuntaina.

Luonto tietää tarkalleen, että nyt juuri on äitienpäivä, sillä metsät ja pientareet ovat täynnä valkovuokkoja.

Tuon kuvan valkovuokot ja monia muita kuvasin eilisellä lenkillä. Onneksi Inge ja Pertti ovat muistaneet hakea meitä melkein joka päivä kävelemään. Tekee hyvää liikkua, tavata ystäviä ja nähdä luonnon muuttuvan ällistyttävää vauhtia vihreämmäksi.

Eilen ei vielä täällä Lappohjassa  koivun silmut olleet hiirenkorvalla; eikä oikein vielä tänäänkään.

Sen sijaan jo Tammisaaressa  puut olivat hennon vihreänä, kun kävimme siellä kaupassa. Meiltä on muuten lyhyempi matka ostoksille Tammisaareen kuin Hangon keskustaan ja postikonttorimmekin on nykyisin Tammisaaressa.

Tammisaaren koivuissa on jo melkein lehti

Lappohjan koivuissa ei vielä ole hiirenkorvia

Näistä taitaa kasvaa kortteita?

Käenkaalikin kukkii jo

Onko tämä lumikello, vaikka enää ei ole lunta?

Näitä mukulaleinikkejä näyttäisi olevan Lappohjassa monin paikoin

Tämä taitaa olla viimeinen kerran viikossa kirjoitettu arkimiete tältä keväältä. Olemme varanneet laivapaikan myös autolle, ja lähdemme Fehmarnin saarelle ensi keskiviikkona. Majoitumme aluksi ZIMMER FREI -huoneeseen, kunnes saamme veneen asuttavaan kuntoon. Onpa mielenkiintoista ja hieman pelottavaakin sitten nähdä, missä kunnossa tavarat ovat talven jäljiltä. Aloitan uuden blogin, jossa kerron matkasta sanoin ja kuvin niin usein kun olemme nettiin yhteydessä.

Uuden matkakertomuksen osoite on siis http://seijmer13.blogspot.com

Vapun jälkeen

ei ilma vielä ole sanottavasti lämmennyt. Vappu oli tietenkin kylmä ja tuulinen, vaikkakin aurinkoinen täällä eteläisessä Suomessa. Ja jos "Vappuna vaolla..." tarkoittaa ojan pohjaa, niin kyllä siellä paikoin oli vähän lunta. Vielä tänäänkin kävelylenkillä näimme muutaman lumikasan ojassa. Niihin oli ilmeisesti talvella kuormaajalla kaadettu isot kasat sitä lunta. Nyt ne kasat olivat suurimmaksi osaksi hiekan peitossa ja ehkä siksi vielä sulamatta. Maassa alkaa olla jo paikoin vihreää, sini- ja valkovuokot kukkivat samoin kuin skillatkin. Krookukset ovat jo melkein ohi kukkineita, paitsi muutamat upeat keltaiset:

Vapunpäivänä olin kävelylenkillä poikkeuksellisesti yksin. Kävin kuvaamassa rajapyykin, joka on erottanut Hankoniemen vuokra-alueen muusta Suomesta:

Pohjoisempana on seuraava rajapyykki luodolla:

Ja vielä löytyy yksi pyykki pienvenesatamaan vievän tien vierestä. Se on niin metsässä, että siitä on vaikeaa saada kunnon kuvaa:

Toukokuun alussa kävin  Hesassa normaalissa kolesteroli-kontrollissa. Ilahduttavasti kolesteroliarvot olivatkin laskeneet viime syksystä, kun olin aloittanut uudestaan Lipitorin syönnin. Kait sitä on jatkettava, koska siitä näyttäisi olevan hyötyä. 

Samalla reissulla pesin Marimekon vanhan, violetin värisen samettimekon yhdessä paperinenäliinan kanssa ja jälki oli kauheaa. Noudatin tuttavan neuvoa ja pesin vaatteen uudestaan, nyt pelkällä huuhteluaineella. Sitten rullailin sitä kuvan tarraharjalla ja kas, sain kaiken valkoisen nöyhtän onneksi pois. Kyseinen hame on kuitenkin minulle ehkä hieman liian pieni, joten en siitä käyttövaatetta tainnut saada kuitenkaan :-(

 

Tuo uusi tuttavuus, vihreä "rullatarraharja" on siitä mukava, että sen sain puhdistettua kastelemalla miedolla astianpesuaineliuoksella ja vesiraanan alla huuhtelemalla.

Järvenpään keittiön ikkunasta kuvasin illalla pelottavan näköisen tumman pilven auringonlaskun aikaan. Sadetta ei tuosta onneksi kuitenkaan tippunut.

Sunnuntaisella Prediumin lenkillä oli alkuun hyvin tuulista. Meri kimalteli vaahtopäinä kapeassa salmessa ja luulin aluksi, että siellä oli jääsohjoa.

Kävimme Prediumin venesatamassa asti ja siellä oli jo monta venettä vesillä ja paljon väkeä. Kävelimme siltaa myöten pieneen saareen.

Siellä jututimme taimenen pyytäjiä ja kuvasin mm. katajan viimevuotisia a marjoja

Menomatkalla olimme nähneet sellaista, mitä en koskaan aiemmin kameran kanssa ole nähnyt. Musta kyykäärme oli hievahtamatta rinteessä ja pääsin vangitsemaan sen bitteinä kennolle, ennen kuin se mateli piiloon kuivaan heinikkoon:

Käsittelin hieman tuota kuvaa, jotta käärmeen paremmin erottaisi tuosta taustastaan. Viime keväänä kuvasin Uddskatan reissulla rantakäärmeen. Sellaisen oli kyllä kuvannut jo aiemminkin.

                                Nyt jo valkovuokot kukkivat, vaikka äitienpäivä on vasta ensi pyhänä.

Mustikanvarvuissa on näkyvissä jo silmut. Toivottavasti yöpakkaset säästävät tulevat kukat, jotta syksyn mustikkasato onnistuisi.