Hae tästä blogista

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Elokuun viimeinen viikonloppu

Juhliva Hanko
Hangossa vietettiin eilen lauantaina Hanko-päivää sekä muinaistulien yötä ja tänään täällä oli Itämerimarkkinat.
Hanko-päivään liittyen kävimme kirjastossa katsomassa Hangon valokuvausklubin ja ympäristöyhdistyksen järjestämän valokuvakilpailun tuotoksia. Olipa upeita otoksia; kyllä käy katteeks!
Illalla sytytettiin pitkin Suomen rannikoita kokkoja, muinaistulia. Niistä ennätin käydä tänä vuonna katsomassa kaksi.
Gunnarssinrannassa kokko on aina luodolla, joten se näkyy rannalta hyvin. Kun siellä samalla oli ilotulitus, niin (vaikka periaatteessa inhoan ilotulituksia) pimenevässä illassa oli kaunista katseltavaa.
Tehtaanniemen kokko oli jo valitettavasti palanut liki loppuun, ennen kuin ennätin sinne kameroineni, joten epäonnistunut kuva on tosi vaisu.

Tänään oli edelleen kova tuuli. Ei se kuitenkaan nyt haitannut, vaikka eilen illalla kameran pitäminen paikoillaan jalustalla oli melko vaikeaa. Kävin ilmaisella yökäynnillä Hangon vesitornissa, mutta siellä kuvaaminen oli kovan tuulen vuoksi mahdotonta.

Markkinoilta ostimme kimpaleen erinomaista ylikypsää siansivua ja kahdella (2) eurolla kaksi (2) litraa kanttarelleja. Onhan niitä kuluneella viikolla poimittu itsekin, vaan nyt olivat Tarttolaiset sienet niin halpoja, että oli pakko ostaa :-)

Metsän häiriköistä
Metsässä on ihanaa kävellä ilman asiaakin, vain nauttimassa. Vielä mukavammaksi matkanteko muuttuu, kun samalla poimii sen metsän antimia. Sienimetsässä on ainakin täällä etelässä paljon poimittavaa; ilmeisesti täällä ovat sääolosuhteet olleet suotuisia sienen kasvulle.
Aina ei kuitenkaan kauniissa metsissämme olo ole pelkkää nautintoa. Siellä luonnossa on häiriköitä, jotka piinaavat meitä liki jokaista. Tarkoitan nyt hirvikärpäsiä, joista kerroin jo edellisessä jutussani.
Hirvikärpänenhän ei ole meidän alkuperäislajejamme; ainakin näin olen asian ymmäränyt. Eikä sen Suomeen tulosta ole kait kuin reilut 40 vuotta. Tietääkseni vielä 80-luvulla se ei ollut levinnyt kovin pitkälle itärajalta ja etelästä. Olisi kiva saada tietoon lukijoiden ensikokemuksia po. otuksesta.
Minun tutustumiseni tuohon epämiellyttävään loiseen on seuraavanlainen:
Olin työni puolesta kesällä 74 menossa paikallisen palopäällikön kanssa eräälle kesämökille Kaakkois-Suomessa. Yht'äkkiä seuralaiseni rupesi villisti hyppimään ja huitomaan. Ihmettelinhämmästyneenä, kun aikuinen mies tuolla tavalla esiintyi ja tiedustelin varovasti, mikä hänelle oikein tuli. Ja selvisihän se: Hän yritti päästä eroon hirvikärpäsistä, joista minä en aiemmin ollut kuullutkaan. Vaan kyllä niihin sen kesän aikana työssä ollessani kunnolla tutustuin. Ja eräänkin kerran sunnuntai-iltana löysimme lapsen vaunuista 5 hirvikärpästä, jotka olivat jotenkin tulleet mukanani työstä kotiin 40 km matkan.

torstai 25. elokuuta 2011

Vapaaviikolla

on ennätetty jo aika paljon...kerätä sieniä. Ja koettu myös: löysin juuri tämän päivän ensimmäisen hirvikärpäsen niskastani.
Ollaan siis viikon sisällä käyty kaksi kertaa metsässä sienessä. Viime sunnuntaina en havainnut yhtään hirvikärpästä eikä minua juuri hyttysetkään kiusanneet. Sitten lähdimme heti maanantaina uudestaan metsään; nyt autolla 10 km:n päähän Lappohjaan. Metsässä viihdyimme melkein kaksi tuntia ja saimme taas pari kiloa kantarelleja, muutamia herkkutatteja sekä iso- ja keltahaperoita.

Kantarellit ovat nyt pakkasessa (6 annosta) ja muut sienet on kuivatettuna rasioissaan odottamassa tulevaa käyttöä.
Siellä metsässä taisin huitaista yhden hirvikärpäsen housuiltani hiiteen; isäntä valitti, että häntä oikein puri monikin häirikkö. Kotiin tultuamme menimme suihkuun ja minä pesin hikiset hiukseni. Kuitenkin illalla tunsin yhden otuksen mönkivän selässäni ja sieltä isäntä sen nitisti. Ja samoin tapahtui tiistaina.
Eilen taas joku kutitteli hiusrajassani tuolla niskan puolella ja mikäs muu sormieni väliin jäi kuin hirvikärpänen. En uskonut sen piilotelleen kahta vuorokautta hiuksissani, vaan epäilin sen tarttuneen minuun, kun pakkasin niitä kuivuneita sieniä.
Vaan entäs nyt tänä aamuna? Äsken joku taas aiheutti outoja tuntemuksia tuolla niskassani ja mikäs muu siellä olikaan kuin TAAS hirvikärpänen! Miten pirussa...? Onneksi saatoin antaa synninpäästön päälleni: Olin juuri pukenut ylleni saman hupparin, jota käytin siellä metsäreissulla, joten kait se kiusanhenki kiipesi vaatteesta niskaani! Nyt on sentään jo torstai, joten se sitkeä otus on odotellut liki kolme vuorokautta päästäkseen kimppuuni. Vaan nyt se on jo taas ulkona. Yritin sitä nitistää hengiltä, vaan eipä tainnut onnistua.
Näitä kiusankappaleita en enättänyt valokuvaamaan; sen sijaan pari vuotta sitten Miehikkälässä kuvasin pöydällä marjastusreissun jälkeen yhden hirvikärpäsen.

Ai niin, tuo vapaaviikko-mainita siksi, että tällä viikolla ei ole mitään pakollisia menoja. Ensi viikolla sen sijaan olen taas melkein työssä.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viikon 33 viikonloppu on kohta ohi...

Olin viikolla muutaman päivän Hesassa...töissäkin. Samalla reissulla kävin ostamassa uuden paistinpannun, hiiliteräs-sellaisen. Painaa melkein kuin synti...vaan ei ollut juuri kalliimpi kuin tavalliset pinnoitetut. Kestänee kuitenkin huomattavasti kauemmin ja "rajumpaa" käyttöä kuin esim. teflonipäällysteiset paistinpannut. Pannu pitää pestä ja rasvapolttaa ennen ensimmäistä käyttöä. Ja myöhemmin: mitä mustempi pinta siihen syntyy, sitä vähemmän ruoka tarttuu kiinni. En vielä ole kokeillut, vaan kerron kyllä myöhemmin kokemuksistani.

Eilen kävi taas vanhanaikaisesti, siis saunanlämmityksessä. Saunan kiukaassa on ajastimella virta päällä kerrallan puolitoista tuntia, jotta se ei unohtuisi päälle...nimimerkki kokemusta on.
Olin edelliskerralla alkuviikosta sammuttanut sen kiukaan kuitenkin automaattisulakkeesta, kun saunoimme vain lyhyen aikaa. Enkä ollut muistanut kuitata sulaketta, joten eilen ei saunan kiuas sitten mennytkään päälle, vaikka niin luulin. Siis katkaisija/on-off toimii vain, kun sitä käytetään oikein. Jokohan ensi kerralla muistan kuitata automaattisulakkeen, ettei tartte mennä kylmään saunaan ;-)

Tänään oli taas oikein ihana kesäpäivä. Teimme pienen kävelylenkin metsän kautta veneelle. Samalla saimme poimittua sieniä, jotka tuossa äsken keitin omassa liemessään pannulla. Saan niistä huomenna tehtyä hyvän sienipiirakan.
Ja joskus myöhemmin voi keittää seinikeittoa herkkutatista, sillä muutaman sellaisen löysimme myös. Pilkoin ne ja laitoin kuivumaan saunanlauteille verkon päälle.
Veneessä sitten istuksimme hetken sitlootassa ja nautimme leppeästä kesätuulesta. Ihan kuin olisi ollut vierasvenesatamassa purjehduksen jälkeen, niin hyvältä se tuntui. Vaikka niinhän me oltiinkin, vaikka vene olikin omassa laituripaikassaan...

Leivoin tiistaina ennen Hesaan lähtöäni omenapiirakan pudokkaista.
Taikinana käytin valmista ruis-peruna -piirakkataikinaa. Muuten tuli ihan OK syötävää, vaan enpä toista kertaa kyllä makeaan piirakkaan käytä tuota suolaisen piirakan taikinaa. Ehkä se soveltuisi vaikka sille huomiselle sienipiirakalle.
Muuten, näyttääpä vanha paistinuunimme paistavan epätasaisesti; saataisiinpa joskus keittiöremppa alkamaan.


sunnuntai 14. elokuuta 2011

Suvinen sunnuntai ja

kesäähän sitä oli eilenkin, lauantaina. Kun olin saanut hillot pakkaseen ja jääkaappiin, oli aika ruveta leikkimään sen viinin kanssa. Tai eihän vielä voi puhua viinistä, kun vasta aloitin laittamalla ämpärillisen mehukkaita kirsikoita saaviin ja sokerivettä päälle. Ja niinhän siinä kävi, että tein pari virhettä. Ensinnä sekoitin kattilalliseen vettä kilon hillosokeria. Onneksi sitä vettä oli vain 2 litraa. Toiseksi kuumensin sitä sokerivettä liikaa...siis liian paljon litroja. Joten viinisammio tuli liian täyteen ja minun piti mättää sieltä 5 litraa takaisin kattilaan. Sen jälkeen odottelin muutaman tunnin, jotta nesteen lämpötila laskisi alle 27 asteen. Sitten sekoitin käymisastiaan hiivaravinteet ja liotetun hiivan. Ja ei muuta kuin kansi päälle vesilukkoineen ja nukkumaan. Aamusella kylppäristä (lattialämmitys) kuului mukava pulputus: viinisatsi oli alkanut käymään!
Vielä on monta vaihetta edessä, ennen kuin kirsikkaviiniämme voi antaa joululahjaksi: viiniä pitää valvoa ja maistella, pysäyttää käyminen oikeaan aikaan, lapota viiniä astiasta toiseen useamman kerran, kirkastaa aikanaan koko satsi, ja pullottaa viini kauniisiin puhtaisiin pulloihin.
Niin ja tietysti minun pitää suunnitella sopivat etiketit pulloihin! Onneksi olen kuvannut kirsikoita kesän aikana moneen kertaan, joten kait niistä jonkinlainen etikettikin syntyy.

Tänään sunnuntaina vein loput eilen ajamastani ruohosta kompostiin. Sitten otimme käsittelyyn talon tien puoleisen ruohikon. Mies niitti ja minä kasasin heinät kekoon odottamaan huomista kaatikselle vientiä. Sitä pitkää heinää on nimittäin niin paljon, että ne ei enää mahdu omaan (lehti)kompostiimme. Peltokiertoakin oli taas ilmestynyt muutamia varsia, joten ne saivat nyt samalla kyytiä.

Meillä on kadunpuolentontillamme kaksi tammea.
Nyt minusta näytti siltä, että jokainen maahan pudonnut tammenterho on itänyt ja aloittanut kasvun tammipuuksi. Siis niitä tammenalkuja on siellä kadun puolen heinikossa satoja. Isäntä jätti osan alueesta niittämättä, jotta ne tammenpoikaset pysyvät vielä hegissä. Siksipä tarjoankin halukkaille tammenvesoja!
Tule hakemaan tai ilmoittele itsestäsi, jos haluat ruveta kasvattamaan tammea taimesta. Kovin pohjoisessa ne kait eivät tule pärjäämään, sillä ne on koitoisin täältä Suomen Etelästä, 1A -kasvuvyöhykkeeltä.

lauantai 13. elokuuta 2011

Valssilauantai

Eilen, perjantaina, keräsimme loput kirsikat puusta. Niitä tuli niin reilusti, että meinasi halu säilömiseen jo lopahtaa, ennen kuin kaikki oli saatu käytetyksi.
Keitin kaksi kertaa 2 kiloa siemenettömiä kirsikoita hilloksi. Tai eka kattilallinen tuli marjaista hilloa aika helposti. Kirsikankivenpoistaja on muuten välttämätön apuväline kirsikkahillon teossa.
Sitten toisen kaksi kiloa ajattelin tehdä pakkaseen tuoresoseeksi, joten laitoin sauvasekoittimen kattilaan ja käyntiin. Vaan soseen asemesta sainkin kattilallisen "mehua". Kirsikat olivat niin mehukkaita, että oikeesta soseesta ei ollut tietoakaan. Joten pakkohan se liemi oli keittää hillosokerin kanssa kiinteämmäksi. Käytin hillosokeria vain puolet suosituksesta ja laitoin tuloksen pakkaseen rasioissa.
Ja näyttihän noita edelliskertaisia hillojakin vielä olevan syömättä...
Loput kirsikat kivineen laitoin pussissa saaviin ja kuumaa vettä päälle. Pian lisään sekaan hiivaa ja niin on ihana kirsikkaviini jouluna juotavissa!

Tänään, lauantaina, sain pitkästä aikaa miehen houkuteltua "ulkoilemaan". Hangossa on viikonloppuna vietetty Hanko-valssin 80-vuotis juhlia.

Ne huipentuivat/loppuivat puistotansseihin Kasinon terassilla. Siispä kävimme tanssimassa muutaman valssin hietikolla ja mukavaa oli. Siitä onkin vierähtänyt aikaa, kun viimeksi ollaan yhdessä tanssittu. Vaikka ei sen puoleen, tokko kumpikaan meistä on kenenkään muunkaan kanssa tanssinut viime vuosina.


Kasinolla esiintyivät Hangon kansantanssijat ja musiikista vastasivat Hangon
hanuristit oikein mallikkaasti. Siis hanurimusiikkia on aivan mahtava kuunnella ja sen tahdissa tanssi käy vaikka hiekkatiellä.
Mennävuosina tuli tanssittua enemmänkin ja kirjattua tanssimuistot eräälle keskustelupalstalle. Vuosituhannen alkupuolen muistot 2001-2 ja muistelukset vuosilta 2003-06 löytyvät linkkien takaa tai kotisivultani.




torstai 11. elokuuta 2011

Arjen sankareita

Viikonloppuna olimme "taas" purjehtimassa, nyt lasten kanssa Kasnäsissä. Lauantaina tulivat Hesasta Hankoon ja sunnuntaina lähdettiin merelle. Kaikki kolme pientä ja yksi iso lapsi olivat todella innoissaan päästessään taas purjehtimaan. Ja hyvinhän se matka sujuikin; olimme perillä Kasnäsissä jo kolmen ja puolen tunnin matkanteon jälkeen. Siis melko nopeasti, vaikka matkattiinkin melkein vastatuuleen, jolloin vene kulki aika kallellaan. Illalla alkanut vesisade hieman rajoitti ohjelmaa, joten nukkumaan päästiin ajoissa.
Maanantaiaamun tärkein tapahtuma oli lipun nosto. Matias oli sopinut illalla, että hän on valmiina lipputankojen luona kello 9.00.

Ja niin hän taas kerran sai osallistua mielipuuhaansa lipun nostoon. Hän on sankari pikkuveljensä silmissä ja se oikea lipunnostaja lienee sankari Matiaksen silmissä, kun saa päivittäin nostaa ja laskea monta lippua.
Kotimatka oli hieman menomatkaa vaikeampi kovan tuulen takia. Vene keikkui melko ikävästi ja niin Saara päiväunilta herättyään tyhjensikin ennen lähtöä syömänsä ruuat tyylikkäästi veneen sitlootaan. Ja sen jälkeen hänellä oli paljon parempi olo!

Minun sankarini keräsi, puhdisti ja keitti mehuksi kirsikoita. Sankarin miehestäni teki mielestäni se, että hän keräsi osan suuresta kirsikkasadostamme, vaikka sydäntautisella oli vaikeuksia kurotella ylöspäin. Ja varmaan se käsien ylhäällä pito on jopa osittain vaarallistakin...
Vaan onneksi saimme kirsikoista eilen talteen ekalla poimintakerralla 2 maijallista, jotka nyt on mehustettu ja osa jo laitettu pakkaseen. Tänä aamuna sulatimme ensin pakkasen, jotta sinne saattaa nyt laittaa niitä kirsikkamehupulloja odottamaan parempia aikoja ...
Siis niitä mehukkaita, kirpeitä kirsikoita on puussa jäljellä ainakin vielä toinen mokoma. Kaikkiahan ei suinkaan kannattanut kerätä kerralla, koska ne säilyvät puussa paremmin kuin ämpärissä. Loput kerään ehkä huommenissa, jolloin ennätän keittää niistä hilloa ja laittaa osan käymään viiniksi.
Kirsikan tarinan voit katsoa ja lukea picasa-kansiostani.

tiistai 2. elokuuta 2011

Huomisen ennakointia

Sekotan nyt eilisen tämänpäiväiseen huomisen ennakointiin.

Mies kävi Tammisaaressa tarkastuksessa ja osti tullessaan tarjouksesta grillattuja kanan reisikoipia. Niistä jäi tietenkin osa syömättä; yhdenhän vain jaksaa syödä kerrallaan.
Niinpä hän tänään riipi lihat erilleen...siis niistä kanan takajaloista... ja keitti jäljelle jääneistä luista mehut talteen. Sen jälkeen hän keitti siinä maukkaassa kanaliemessä hieman riisiä; emme varsinaisesti ole riisin ystäviä. Sitten paistinpannuun sipulia, thaivihanneksia ja ne kypsät kananpalat. Ja viimein hän lisäsi kypsät, kanaliemessa keitetyt riisit.

Ja niin helposti oli ateria valmis.
Kyllä tuli halvalla hyvää ruokaa, jota riittää huomiseksikin...ja muutamaksi seuraavaksikin päiväksi.

Ja sitten: Niitä hemmetin kiertokasveja näyttää olevan tuolla marjapensaissa enemmänkin kuin mitä aamusella huomasin. Jopa piooneihin, tai ainakin niiden tukiverkkoon, on kietoutunut paljon pelto- tai isokiertoa. Ovatkohan luikerrelleet naapurin puolelta? Täytynee huomenna yrittää perata niitäkin vähemmäksi.

Ja sitten ne upeat kirsikan kukat, joita alkukesästä kuvasin,
ovat muuttuneet surkeiksi, kuivahtaneiksi, syömäkelvottomiksi marjoiksi. Onneksi muu kirsikkasto näyttää edelleen lupaavalta. Vahinko vaan, että ne ovat hapankirsikoita. Niitä ei kaikki syö ollenkaan. Mitähän niistä voisi oikein tehdä?
Sitä pitänee ruveta miettimaan heti huomenna.

Arkisia ajatuksia

Viikonloppu on ohi, joten taas voi ajatella arkisia asioita. Niin kuin nyt tuota puutarhan hoitoa, tai pikemminkin hoitamattomuutta!

Kävin aamusella tarkistamassa, joko mustaherukat olisivat syötävän kypsiä. No, eivät ole vielä, mutta samalla huomasin vieraan tunkeutuneen marjapensaaseen: Elämänlangaksi luulemani kiertokasvi oli vallanut yhden oksan siitä hekukkapensaasta. Revin vieraan kiivaasti pois ja saman tien siirryin kadun puolelle katsastamaan, mitä kuuluu kunnan nurmikkoalueosuudella oleville elämänlangoille. Olin muutama päivä sitten ihmeekseni havainnut niitä leikkaamattomassa ruohikossa. Sitä ei siis voi sanoa nurmikoksi, kun se on semmoinen kerran vuodessa niitetty sekametsäniitty...

No siellä sitä elämänlankaa olikin aivan tuhottomasti. Aloitin välittömästi kiivaat torjuntatoimet.
Kaksin käsin hyökkäsin vihulaisen kimppuun ja revin puolisen tuntia pitkiä kasvustoja irti. Hain kuitenkin kamerani ja kuvasin tilanteen ennen (vasemmalla) ja jälkeen (oikealla). Iso kasa niitä rikkaruohoja tulikin, samalla sain muutamat pujot nyhdettyä ylös maasta samaan kasaan. Mitenkähän tuo kasa pitäisi hävittää?

Hieman säälitti kaikkia kukkia repiä irti, kun niissä näytti olevan niin paljon elämää: Kukkakärpäset oikein kilpailivat kauniiden kukkien tarjoamasta medestä.

Naapurin isäntä siinä ohikulkeissan totesi, etteivät rikkaruohoni olleet elämänlankoja, koska näissä repimissäni oli kuulema liian kapeat lehdet.
No, urakan jälkeen tietysti koneen ääreen ja etsimään tietoa elämänlangasta.Ja löytyihan sitä wikipediasta:

Aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea syn. Pharbitis purpurea ) on koristeena kasvatettu köynnöskasvi. Elämänlangaksi kutsutaan myös isokiertoa eli karhunköynnöstä (Calystegia sepium), joka on kiusallinen rikkaruoho. Lajit erottaa mm. siitä, että aitoelämänlangan lehdet ovat tasaisen herttamaiset, kun taas isokierron lehdet ovat kulmikkaammat.

Karhunköynnös (Calystegia sepium), myös isokierto tai elämänlanka, on kiertokasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä ruoho. Karhunköynnöksellä on lukuisia alalajeja, joista Suomessa kasvaa kaksi, valkokarhunköynnös (C. sepium ssp. sepium) ja punakarhunköynnös (C. sepium ssp. spectabilis).
Karhunköynnös on jopa kolmemetriseksi kasvava ruohovartinen köynnös. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Teriöt ovat suuret, 3–6 cm leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset tai vaaleanpunaiset. Karhunköynnös muistuttaa peltokiertoa (Convolvulus arvensis).

Vaan nyt on kyllä niin, että minähän en enää tiedä, mikä se kasvi on, jota olen tänään tosissani repinyt irti. Tosin siitä olen aika varma, että se ei todellakaan ole AITOelämänlanka, mutta onko se iso- vai peltokierto, niin... Olkoon! Pääasia, että olen ahkeroinut ulkona puutarhahommissa ja saanut jotain aikaiseksikin.