Hae tästä blogista

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

30.4. HAUSKAA VAPPUA



KLARA VAPPEN. Toivottavasti huomenna, Vapun päivänä, on lämpimämpää ja vähemmän räntäsateista kuin tänään, vappuaattona...

Vapputoivotus 3.5.16 kuvatuin kukin...
Edellisviikolla oli kiirettä ja kirjoittelu jäi väliin viime sunnuntaina. Ajelin keskiviikkona 19.4. Kotkan kautta Haminaan, johon jätin autoni huoltoon.  Kotkassa pysähdyin Karhulassa hetkeksi ja kävin katsomassa yhden Kotkan uusista puistoista. Kymijoen rannalle on rakennettu upea kokonaisuus, Jokipuisto, jota minun on päästävä katsomaan myös kesällä. Silloin se on värikkäämpi kuin nyt.



Haminasta lähdimme Päivin kanssa aamulla Vuorelan bussilla kohti Katajanokan satamaa; matkustimme siis Tallinnaan yhden yön lomalle. Ilma oli hyvin pilvinen menopäivänä torstaina ja perjantaina aamupäivällä kaupungin peitti sankka sumu.




Viru-hotellin 20 kerroksesta oli hyvä katsella, kun äskettäin käyttöön otettu Vikinglinen uusi FSTR-laiva käväisi satamassa.


Kauneushoitola - ja kampaamokäynnin jälkeeen oli onneksi aurinkoista, vaikka silloin täällä kotipuolessa olikin satanut räntää.

Kauneushoitolan ulkokuori ei kerro totuutta hyvästä hoidosta...

Aurinko helli meitä ja maisemaa perjantaina iltapäivällä...
Lauantaina kävin morjestamassa siskontyttöjä Kotkassa ja ajelin sen jälkeen Kouvolaan siskon luokse. Kiva oli taas tavata Sinttu, Xsä ja kaunis orkidea.

.
Sunnuntaina ajelin Järvenpäähän ja maanantaina pääsin sisterssien kanssa tutustumaan Pauligin Vuosaaren paahtimoon. Mielenkiintoinen paikka ja kiva testi, kun yritimme erottaa kolmesta kahvista erimakuisen...




Keskiviikkona kävin UPM:n pääkonttorissä Alvar Aallon kadulla Liikenneturvan keikalla. Siellä oli henkilöstön mahdollisuus saada tietoa matkustamisen turvallisuudesta ja liikenneturvallisuushan on osa sitä.
Torstaina kotiin palattuani kävin aamutuimaanTammisaaressa ensin laboratoriossa verikokeissa ja sitten saamassa lymfakäsittelyn vähän turvoksissa olevaan käsivarteeni. Ensi viikolla kolmas käsittely ja lääkärin aika seuraavalla viikolla; siis on mitä odottaa...

Launtaina kävin taas Hesassa; nyt junailin matkan edes takaisin. Keravalla oli ensin erityisesti Siskoille suunniteltu ainutlaatuinen yin yoga -harjoitus upean Mariko Pajalahden vetämänä. Meitä oli toistakymmentä Siskoa venyttelemässä ja lisäämässä jäsenten liikkuvuutta sekä hankkimassa hyvää oloa. Hyvä tilaisuus, kiitti Terhi järjestelyistä!

Henkilön Terhi Talvela kuva.
Tällaisissa kankaissa rentouduttiin tunnin jälkeen. Kuva Terhi Talvela.
Kuntosalilta kiiruhdin vesisateessa rautatieasemalle päästäkseni takaisin Helsinkiin. Koska HSL:n junalippu olisi maksanut aikuiselta kait 8 euroa, ostin VR:n eläkeläislipun Jäkestä Hesaan ja se mksoi minulle vain 3,80 €. Säästö oli tuon pienen valkoisen valheen arvoinen...

Merimiehenkadulla pidettiin Siskot ry:n vuosikokous, jossa valittiin mm.uudet hallituksen jäsenet. Minä jatkan edelleen jäsensihteerinä; on kiva voida olla hyödyksi vertaisilleni.

Koko iltapäivän oli satanut ja kokouksen jälkeen kävellessäni 20.36 lähtevälle Turun junalle, jouduin kulkemaan tosi varovaisesti. Lumisohjoa oli jalkakäytävillä paikoin lähes nilkkaan asti ja tienpinta oli ajoittain tosi liukas.

Ruttopuistossakin märkää...

Aseman edessä ihmettelin hetken valkonaamaisia Kivimiehiä, kunnen muistin niille maalatun Kiss-naamiot:


Selvisin kuitenkin vahingoitta Lappohjaan ja onneksi mies oli minua vastassa. Rankka oli päivän matka: kävelin räntäsateessa reppu selässä ainakin 4 kilometriä ja koko matkailu kesti yli 13 tuntia. Ajattelin jo, että tämä oli laitimmainen kerta, kun kuljen junalla. Vaan taisi kuitenkin olla mukavampi istua junassa Hesasta Lappohjaan kuin olisi ollut ajaa sitä matkaa sohjoisella maantiellä...

Mieluummin tätä katselen junan ikkunasta kuin olen itse ajamassa...

maanantai 17. huhtikuuta 2017

16.4. Pääsiäisviikko

oli viime viikolla. Viikko alkoi aurinkoisena, tai ainakin tiistaina oli kaunis ilma, kun taas porukalla lenkkeilimme rannassa.





Keskiviikkona kulutin taas kallista bensaa ja ajoin pk-seudulle. Yövyin Malminkartanossa ja torstaiaamuna vein Samun kanssa Saaran rautatientorille bussiin, jolla hän meni Mummilaan. Linja-auton piti lähteä laiturilta 9, vaan emme löytäneet koko asema-aukiolta sitä laituria. Bussin lähtöaika läheni uhkaavasti, ja onneksi sitten viimein huomasin sen auton olevan Läntisellä Teatterikujalla, siis poissa torialueelta, jossa näytti olevan joku rakennustyö. Minäkin taisin joutua hieman juoksemaan, kun kiirehdimme kulkuneuvoon. Saaraa oli ohjeistettu vain näyttämään lippua koneelle, ei painamaan mitään nappulaa. Automaatti kuitenkin ilmoitti, että lippu ei ole voimassa. Bussikuski tarkisti omalla laitteellaan ja totesi saman, lippu ei voimassa. Ja kuitenkin olimme leimanneet arvolippumme junassa parikymmentä minuuttia aiemmin. Kuski antoi tytön jäädä kyytiin, enkä minä kyllä ymmärrä, mikä meni vikaan.
Minä kiiruhdin Samun kanssa Kamppiin Terveystalolle, jossa menin silmlääkäriin. Käynti kesti reilun tunnin, ja tuloksena oli, että minun ei tartte vieläkään vaihtaa lasejani uusiin. Siis näkökykyäni ei uusilla laseilla saisi yhtään nykyistä paremmaksi. Vasemmasta silmästäni on kaihi leikattu, joten sillä silmällä näen nyt melko kirkkaasti. Ongelmana on kuitenkin se, että keskeinen näkö on pielessä silmänpohjarappeuman ja leikatun makulan ryppykalvon takia. Oikeassa silmässäni taas kaihi ei ole vielä kypsä leikattavaksi yhteiskunnan laskuun ja yksityisesti se leikkaus maksaa liian paljon...

Lekurikäynnin jälkeen kävin Samun kanssa herkuttelemassa lounaan Raxissa, jossa sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Ja kyllähän me jaksettiinkin, aivan ähkyyn saakka. Onneksi ruoka vajuuntui sopivasti kävelymatkalla I-junalle ja perillä minä sitten odottelin suurien silmänmustuaisteni normalisoitumista muutaman tunnin, ennen kuin ajelin takaisin kotiin päin. Karjaalla tapasin miehen ja sitten käytiin ottamassa viimeinen eli 3. punkkirokotus Punkkibussissa.

Pitkäperjantaina lenkkeilimme taas ja rannassa ihmettelimme isohkoa laivaa. Vartiolaiva Tursas käväisi kääntymässä Ekön ja pienvenesataman välisessä salmessa ja jatkoi sitten matkaansa jonnekin.



Lepän siitepöly aiheuttaa monille vaivoja...
Lankalauantainakin oltiin ulkona, vaikka tuuli tuntui välillä hyvinkin kolealta. Tämä lenkki tehtiin ilman häiritseviä tekijöitä; siis minulla ei ollut kameraa mukanani. Nautimme vaan metsäisellä oikaisupolulla mukavasta keväisestä tuoksusta.
Olimme perjantaina leiponeet lihapasteijoita ja mangotorttuja, joten ulkoilun jälkeen saimme lenkkikaverit meille kahville. Pääsiäisen kunniaksi korkkasimme Suomi 100 -kuohujuomapullon, joka on odottanut jääkaapissa kiltisti vuodenvaihteesta asti. Ja ihan hyvältä se mustikanvärisenä maistuikin.
Illalla sitten otin paketista toisen asian, joka oli odottanut käyttöönottoa, tämä viime syksystä asti. Olin Tallinnasta ostanut vihdan, ei koivu- vaan eukalyptussellaisen. Vaan pettymys oli pohjaton! Vaikka haudoin sen oksakimpun kunnolla ennen kylpemistä, niin lehtikato oli niin totaalinen, että ensimmäisen huitaisun jälkeen minun oli pantava se vihta takaisin ämpäriin. En nyt sitten oikeastaan tiedä, mikä se "vihta" oikein oli, vaan aika siivon se teki saunaamme. Ensi kerralla luotan taas koivun voimaan, vaikka ihan kiva tuoksu tuosta jäikin...

Minkähän puun lehtiä tässä oikein on...

risukimppu enää muistona...
Pääsiäispäivänä, sunnuntaina, lenkkeiltiin vaihteeksi autoillen. Käytiin porukalla Fiskarsissa Ägräs-tislaamolla maistelemassa akvavit- ja giniviinoja. Siis vain maistamassa, 2 senttilitraa molempia kahteen henkeen, eikä kuski tietenkään maistanut. Entisestä Rekolan panimosta, joka pian on Fiskarsin Panimo, ostimme kaksi pulloa olutta. Ne on vielä maistamatta...

Ägräs Tap Roomin jakkara
2 senttilitraa akvavitia, vieressä giniä


Maisteluhuoneesta näkyy tislaamon puolelle
Yritimme ulkoilla Fiskarsissa, vaan lyhyeksi lenkki jäi, sillä ilma oli hyytävän kylmää. Kiipesimme kuitenkin mäelle pienen matkaa ja sitten kiiruusti takaisin autoon. Kotimatka sujui leppoisasti suoraan Karjalohjan ja Lohjan kautta Hangontielle...

Piianpolku Fiskarsin kylällä

Karjalohjan hautausmaa, taustalla Puujärvi jäässä

Tytyrin kaivosmuseon torni Lohjalla
Loppuviikon pakkasyöt ovat onnistuneet kuolettamaan suurimman osan kukkapenkin krookuksista. Onneksi ennätin kuvata niitä, kun ne vielä olivat kukassa...






sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

16.4. Huhtikuu jo puolessa

ja taas kahden viikon tilitykset tekemättä.
Vaan ensin toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa toista pääsiäispäivää.



Nyt ei tarvis muuta kuin muistaa, mitä olen tehnyt ja mitä on tapahtunut kuluneen kahden viikon aikana...

Edellisviikon aluksi olimme kahdestaan lenkillä. Kävimme tutustumassa Rintamamuseon uudistettaviin tiloihin, siis lähinnä ulkosellaisiin.. Samalla kuvasin lenkin aikana niin, että saatoin julkaista facebookin Lappohja-ryhmässä kuvasarjan Lappohjakierros. Samat kuvat voit katsoa tästä kansiosta.

Sitten sainkin taas ajella Hesan, jossa pääsin taas kattojen yläpuolelle syömään. Meidät Liikenneturvan Uudenmaan kouluttajat oli kutsuttu palveriin Vaakuna-hotellin 10-kerroksen kabinettiin. Kiva oli meidän muutaman vanhan kouluttajan ihmetellä uusia, virkeitä, nuoremman polven kouluttajia. Ei muuta kuin onnea ja menestystä harrastukseensa. Muutaman kuvan otin kaupunkimaisemasta tästä yläperspektiivistä.



Palattuani  Lappohjaan, oli taas vuorossa lenkkeilyä. Kävimme porukalla rannassa ihmettelemässä aurinkonpaisteessa kimmeltävää kirkasta merivettä.


Sain myös ihailla miesten puutyöverstaan tuotoksia, jotka nyt oli maalattu kirkkain värein; minun saamani pallihan on vielä täysin pintakäsittelyä vailla.



Viikko sitten lauantaina kävimme perinteiseen tapaan kävelylenkillä Prediumissa, jossa oli veneliike Premarinin kesäkauden avajaiset. Taas oli tarjolla grillimakkaraa, kahvia ja pullaa, ja me tietenkin nautimme tarjoilusta. Päivä oli kivan aurinkoinen ja sain kuviini osumaan monta kivaa:

Peippouros lauloi äänekkäästi ja tutun kuuloisasti...

Prediumissa on jo joitain veneitä vedessä

Sinivuokot yrittiävät nostaa päätään, kun aurinko paistoi

Ruusun silmut ovat jo puhkeamassa

Näimme myös kauden ensimmäisen purkkarin, mastonkantoveneen.
Tämän kuluneen viikon tekstejä ja kuvia sitten seuraavassa postauksessa, ehkäpä jo huomenna...



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

2.4. Aprillipäivä meni jo

minua ei huijattu, enkä minä syöttänyt silliä kenellekään. Facessa oli muutamia hyviä juttua, jotka mielestäni kaikki tunnistin aprillipiloiksi, luulisin...

Aprillia ei ole se, että en tunnistanut Järvenpäässä kuvaamaani kukkaa Jouluruusuksi. En todellakaan ollut sitä aiemmin nähnyt, vaan nytpä sen kyllä muistan...



Maanantaina olin vielä Järvenpäässä, ja laitoin ensimmäisen kerran ruokaa nyhtökaurasta; se oli ollut edullisessa tarjouksessa Prismassa. Paistoin nyhtöpossun näköistä valmistetta pannulla pakastevihannesten kera ja hyvää oli; maistuikin ihan nyhtöpossulle. Vaan pikkusen ihmettelin pullottavaa vatsaani ja ilmavaivoja.

Voissa paistettuna aivan mahtavan makuista...
Maanantaina illalla oli taas HI:n kamerakerhon kokoontuminen Hesassa, nyt drone-kuvauksen merkeissä. Kävi kuitenkin niin hassusti, että en onnistunut löytämään kokouspaikkaa, vaikka olinkin ihan ajoissa HI:n toimistolla. Hetken kuuntelin mieskuoron harjoituslaulantaa ja sitten päätin suunnistaa kotiin Hankoon. Jälkeenpäin kuulin, että tapaaminen ja drone-esittely oli pidetty eräässä kabinetissa, vaan en minä mitään ohjaavia lappusia missään ollut nähnyt. No, pääsinhän aioittua aiemmin kotiin, isännän iloksi...

Tiistaina laitoin ruokaa itselleni, kun mies ei halunnut edes maistaa sitä nyhtökauraa ja hänellä oli jotain eiliseltä jäänyttä syötävää. Nytkin paistoin sen nyhdön vihannesten kera ja nautin hyvällä ruokahalulla. Vaan taisi jäädä viimeiseksi se nyhtökaura-ateria, sillä sain aivan mielettömät vatsan turvotukset ja ilmavaivat siitä syömisestä.
Nyhtokauran tuoteselosteen mukaan sen ainesosat ovat: Vesi, kaura 14%, (kauralese, täysjyväkaurajauho, kauraproteiini), herneproteiini 14%, härkäpapuproteiini 9%, rybsiöljy, jodioitu suola (0,5%).

Ilmeisesti minun herkkä, ärtyvä suoleni ei sulata ja pilko helposti tuota herne- ja papuproteiinia, ja siitä aiheutuivat ne ennenkokemattomat vaivat. Joten täytynee jättää tuohon yhteen kokeiluun hyvän tuotteen käyttö.


Tätä suositellaan noin 80 gr henkeä kohti



Keskiviikkoaamuna kävin verikokeissa Tammisaaren sairaalassa.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja kertoi tuloksissa olevan hieman häikkää; leukosyytti- ja neutrofiiliarvot olivat matalalla. Uusi verikoe otetaan kuukauden päästä, jotta nähdään, onko tilanne tasaantunut. Toivottavasti näin olisi....

Iltapäivän aurinko oli herättänyt pihalla ensimmäiset krookukset. Se on ainakin varma kevään merkki, jos mikä, kun ne jaksavat työntyä tuolta kuivuneitten lehtien alta päivävaloon...



Torstaina lähdettiin taas porukalla lenkille. Kun mies havaitsi ensimmäisen leskenlehden, tempaisin innostuneena kameran olaltani ja tähtäsin keltaista nuppua. Pian kuitenkin huomasin pettymyksekseni, että kamerassani ei taaskaan ollut muistikorttia. Meni pikkusen maku lenkkeilystä. Vaan kun toiset jatkoivat matkaansa puutyöaskarteluihin pallin tekoon, niin minä kävin hakemassa sen muistikortin ja lähdin yksinäni uudelleen kohti rantaan. Ja kuvasin ihan sydämen kyllyydestä, en kuitenkaan ihan korttia täyteen.





Kovaa kyytiä Koverharin edustalla...
Perjantaiaamu valkeni sananmukaisesti,  sillä yöllä oli satanut lunta. Lämpö oli koko päivän kuitenkin plussan puolella, joten iltaan mennessä noin vähä lumi suli melkein kokonaan.



Illemmalla olivat Lappohjalaiset suurin joukoin vasta avatun kaupan edessä, kun siellä oli tarjolla grillimakkaraa ja kahvia. Mekin kävimme ihmettelemässä vaalimainoksia  sekä -ehdokkaita ja tietysti myös söimme ne tarjotut makkarat.



Lauantaina kävimme sitten porukalla ennakkoon äänestämässä Lappohjan koululla, jossa ei näyttänyt olevan tungosta. Ilma oli oikein tuhnuinen, sankka sumu ja tihkusade, joten emme lenkkeilleet sinne, vaikka niin olikin ollut tarkoitus. 
Iltapäivällä olimme sitten mainoksen uhreja, tai pikemminkin halusimme laistaa ruuan laitosta, sillä ajelimme Karjaalle syömään. Siellä Sociksessa eli Seurahuoneella oli tarjolla buffet, joka maksoi eläkeläisiltä vain 8 Euroa; siis tosi edullista ja oli hyvää. 
Kävimme ruokailun jälkeen kävelemässä joen rannalla ja ylitimme joen riippusiltaa myöten. Sumuiset maisemat olivat kuvauksellisia.




Ja tämän sunnuntain päivälenkillä kävimme moottorivenerannassa ja pitkästä aikaa palasimme metsän kautta kotiin. Kaikkea kivaa kuvattavaa näkyi, siis onneksi tarkkasilmäinenkin oli mukana. Minä en olisi huomannut polulla jään päällä nököttävää sammakkoa, niin suojavärinen se oli....