Pääsiäisen puutalkoot ohi...

Vietettiin siis Pääsiäinen Miehikkälässä. Ja tiukasti työn merkeissä: Tehtiin polttopuita! Tarjolla oli kaksi kasaa kuivia rankoja, jotka piti saada sirklattua hellanuunimittaisiksi. Pilkkeet piti sitten saada kasaan odottamaan syksyä ja pääsyä puuliiteriin. Kolmestaan urakoimme reilun kolmen päivän ajan ja tulokset olivat ihan hyvät: Kaikki rangat saatiin kappaleiksi ja kasoihin!

Tältä näytti homman aluksi

Tässä ensimmäisen työpäivän tulos:ei enää rankakasaa, vaan kunnon pino...

Tältä näytti tiistaiaamuna...

Tiistai-iltana oli jo puolet rankakasasta palasina...

Tässä viedään keskiviikkona viimeistä rankaa sirklattavaksi. Etualalla pelastettuja katajia...

Kyllä oli mieli hyvässä ja ruumis jäykässä kunnossa, kun keskiviikkona kolmen jälkeen alettiin peittää tuota klapikasaa. Luvattiin siis palata syksyllä talkoisiin, jotta saadaan nuo puut liiteriin pinoihin odottamaan pääsyä lämmittämään uuneja.

Torstaina ajelimme Pukkilan kautta kotiin. Pukkilassa ikäihmiset pääsevät nauttimaan mm. ilmaisesta vesijumpasta; kiitos Nokian osakkeiden, jotka Onni Nurmi oli aikoinaan testamentannut syntymäkunnalleen. Olisipa mukavaa asustella moisessa vireässä kunnassa, josta vanhuksista pidetään tosi hyvää huolta.

Jpäässä oli taas se aika vuodesta, jolloin makkarin kliivia kukkii: onpa se aina yhtä kaunista katseltavaa!

Lauantaina kävin Kaarinassa Sulantoblogin järjestämällä kurssilla, tulostustyöpajassa. Päivä ei aivan vastannut minunlaiseni amatöörin tarpeita, vaan oli ihan mukava seurata mallien ohjausta ja heistä eri kokoluokan kameroilla otettujen kuvien suurten printtien eroja. Lopputulemana taisi olla, että metrisestäkään printistä ei kauempaa katsellen huomaa kummoisia eroja pokkarin ja kalliin ammattilaiskameran otoksista; tämä siis hieman liioitellusti sanottuna.

Minä onnistuin saamaan yhden ylivalotetun ja pari onnistunutta kuvaa po.tilanteista

Studiosalamat ja ISO unohtui 3500:lle...

Tällaista poseerausta kuvattiin moneen kertaan...

Mallillamme on upeita tatuointeja

Kuvasin Raaseporin Lillträsketin  mennen tullen Grabbskogin levähdysalueella, aamu ja iltavalaistuksessa. Samaa paikkaa olen kuvannut aiemminkin, kun on ollut aikaa pysähtyä 52-tien varteen.

Aamusella oli erittäin tyyntä

Illansuussa oli kuvattava vastavaloon...

Sunnuntaina matkustin junalla,kun käväisin Hesassa palaveeraamassa entisten luokkatovereitteni kanssa luokkakokousjärjestelyistä. Söimme erittäin hyvää nepalilaista ruokaa ravintola Pikku Nepalissa, suosittelen lämpimästi...

Aurinkoinen pääsiäinen

näyttää olevan. Pitkäperjantaina vielä oli jonkin verran kylmähköä tuulta, vaan nyt on jo aivan ihanan lämmin. Olen askarrellut PSE:n kanssa ja tehnyt pääsiäiskortteja. Niitä voi käydä katsastamassa kuvat.fi -palvelun kansiossani. Tässä alla pääsiäistervehdykseni sinulle, lukijani!

Muutoin viikko on mennyt entisiä polkuja; hieman on lenkkeilty, käyty kaupassa ja pesty pyykkiä. Niin, ja oltiinhan me muutama hetki puutarhatöissäkin. Liekattiin kukinnot pois angervo-aidannepusikoista ja perattiin kukkapenkkiä. Vaan eipä tiedetty, mitä kasveja siellä kasvaa. Tiedätkö sinä?

Vanhat varret katkottiin pois, kun uutta näyttää lykkäävän...

Tällaiset kukinnot on kasvissa ollut...

Krookukset ovat jo ylikukkineent, kuten nuo pajunkissatkin. Valkovuokot eivät vielä olleet auki torstaina lenkillä käydessämme, skilloja oli joitain kukassa ojan penkalla. Ja sinivuokot kukkivat edelleenkin tuolla Prediumin polun varrella.

Skillat olivat aika vaaleita...

Sinivuokkoja on jo paljon...

Nyt lähdetään varsinaisen pääsiäisen viettoon kaakkoisempaan Suomeen. Saamme kunnon hyötyliikuntaa rankasouvin myötä... Siitä lisää ensi kerralla.

Toinen sateinen sunnuntai

silti onneksi päästiin lenkille. Aikamoinen etelätuuli, kostea ilma ja vain muutaman aste lämpöä. Silti pensaissa jo pulleat silmut ja jokin angervo tms. työnsi lehteä jo täyttä päätä. Lenkkikaverit kertoivat, että heidän nurkillaan kukkii myös jo valkovuokko......

Alkuviikosta olin taas muutaman yön Hesan seudulla. Kävin maanantaina fysikaalisessa hoidossa tuota olkapäätäni näyttämässä. Mirka-hoitaja mobilisoi taas niskaani ja olkaani, joten aika hyvältä tuntuu. Siis kunhan jaksan jatkaa kuminauha - ja keppijumppaliikkeitä.
Minulla oli samalla käynnillä tarkoitus näyttää jumpparilleni kipeää reittäni. Viime syyskuussa kaakkoisimmassa Suomessa ollessani vasen reiteni kipeytyi yhtäkkiä. En sitä tietääkseni reväyttänyt, en satuttanut, ja kuitenkin reisilihas oli päälipuolelta muutaman päivän tosi kosketusarka. Sen jälkeen se on ollut kipeä joka ikinen päivä; vaikkakaan ei heti ylösnousun jälkeen. Vaan kuinkas kävi? Juuri viime maanantaina reiteeni ei sattunut tippaakaan. Rauhallista vaihetta on kestänyt tähän päivään asti; siis nyt siihen taas koskee. Mitähän pitäisi keksiä, jotta pääsisin vaivasta eroon...

Maanantai-iltana olin HI:n kamerakerhon kanssa retkeilemässä lentokentän ympäristössä. Katsastimme hyvät lentokonepottauspaikat ja kuvasimme muutamia koneita, vaikka sää oli sumuinen ja kylmä. Jahka päivät lämpenevät, niin voisin tehdä reissun uudestaan kamerajalustan kanssa...

Tämä on kuvattu TOKE-rakennuksen näköalatornista.

Kuvan koneen kotimaa näyttäisi olevan Liechtenstein .

Maanantai-iltana katselin pitkästä aikaa televisiosta kotimaista draamaa. Jutussa oli mm. kansanedustaja, muistinsa menettänyt miehensä ja lakia lukeva poliisi. Ihan mielenkiintoinen tarina, vaan minulta jäi ainakin puolet repliikeistä kuulematta ja samalla juonta ymmärtämättä. Mielestäni kuuloni on toistaiseksi normaali, ja tv:kin oli kohtalaisen kovalla, vaan en yksinkertaisesti saanut selvää näyttelijöiden puheista. Miten voi kotimaisen TV-tuotannon äänitys olla niin ala-arvoista, että katselijat ovat vain katselijoita, eivätkä kuuntelijoita... Jäiköhän kenellekään toiselle katselijalle sama tunne...?

Viikolla käytiin taas kansalaisopiston kevätnäyttelyssä Hangon kaupungintalon galleriassa. Kyllä oli kauniita käsitöitä, maalauksia,entistettyjä huonekaluja, metalli- ja puutöitä ja muuta askartelua. Ihan kateeksi käy, etten vieläkään ole lähtenyt mukaan hyvään harrastukseen. Ehkä ensi talvena innostun ja yritän ohjattuna päällystää muutaman tuolin...

Oranssi väri on tämän kevään muotia...

Meidän veneessä on ensi kesänä kammet järjestyksessä uudessa telineessä...

Viikko sitten kyselin pihamme aidaskasvista. Marttapalstalta sain vastauksen, joten luulen niiden olevan Rusopajuangervo – Spiraea x billiardii (klasespirea). 
Isäntä sai pensasleikkurin kuntoon, joten ehkäpä leikkaamme niistä kukinnot pois, jos ilmat tulevalla viikolla sen sallivat...

Sateinen sunnuntai

Nyt on pitkästä aikaa ulkona sateinen ilma. Lumien lähdettyä maa kaipaa kosteutta, joten ollaan iloisia tästäkin luonnonilmiöstä.

Tiistaina meinäsi yllättää takatalvi. Lappohjassa paistoi aurinko, kun lähdimme Hankoon aamupäivällä. Vaan jo puolessa välissä matkaa ajoimme lumisateeseen ja se sade jatkui muutaman tunnin ajan. Onneksi lumi suli maassa, mutta kirjaston edessä olevan männyn oksille sitä hetkeksi hieman jäi, kuten tuosta kuvasta näkyy.




Keväällä viherpeukaloiset odottavat malttamattomina, koska pääsevät puutarhaansa töihin ja haravoimaan, leikkaamaan, kuoputtamaan, kylvämään ja istuttamaan.

Meidän puutarhaan voisi tulla tekemään ainakin noita paria ensimmäistä hommaa. Me kun emme ole mitään maaihmisiä, niin puutarha ei kuki meidän kättemme kosketuksen takia.

Ja siltä varalta, että kukaan ei tule tuota siistimishommaa tekemään, niin mitä noille puskille (tai mitä ne nyt lienevätkään), pitäisi tehdä. Pitääkö ne leikata alas ja ihan, vai vaan vähän...

Mitä noille pitää tehdä?

Mikä tämä kasvi on?

Viikolla lenkkeilimme taas, muistaakseni 4 kertaa. Ja yksi lenkki tehtiin lisäksi autolla: Kävimme Karjaalla AD-CENTERIN kevätriehassa makkaraa syömässä ja navigaattorin karttoja päivittämässä.
Samalla reissulla teimme pienen tutustumiskierroksen Karjaan ympäristöön, käväisimme mm. Svedjaträsketin rannassa, jossa P. oli oppinut uimaan. Hän oli asunut ratavartijan mökissä joskus muinoin, lapsena ollessaan. Minulla oli kamera mukana, joten muutama kuva viehättävän rauhallisesta lammanrannasta lienee paikallaan:

Entinen ratavartijan mökki Svedjaträsketin rannassa Karjaalla

Pääsimme grillimakkaran makuun toisenkin kerran, kun lenkkeilimme Prediumiin, jossa lauantaina oli Premarinin kauden avajaiset. Siellä join myös kupin kahvia donitsin kera, P. osti antifouling maalia tarjoushintaan ja kaikki ostimme bensakanisterit vain Eurolla kappale. Kyllä kannatti, kun säästöä tuli kympeittäin...

Prediumin kesämökkikylässä olen aiemmin kuvannut kasvin, jota en tunnista. Tunnetko sinä?