Marraskuun viimeinen blogi

tulee tässä. En oikein meina muistaakaan, mitä parina viime viikkona olen kokenut, kun en siis viime sunnuntaina "ennättänyt" kirjoittaa tänne.

Viimeksi Kamerakerhon kuukausikokouksessa oli kilpailuaiheena Sateinen, Desingvuosi sekä Nuuksio, jossa olimme viime keväänä porukalla kuvausretkellä. Minäkin teetin kuvia, joilla sitten olin kilpailussa mukana. Menestystä ei minulle juuri tullet; sen sijaan oli taas kerran opettavaista katsella toisten ottamia kuvia. Samalla saatoin miettiä, mikä on se, joka tekee kuvasta pidetyn. Kuvan pitää tietysti olla teknisesti kunnossa ja sommittelun tulee olla kohdallaan. Samalla kuvassa on oltava jokin "kikka", eli kuvaajan näkemyksen pitäisi olla omintakeinen. Mutta liikaa sitä omaa "minua" ei kuitenkaan saisi kuvassa olla... kertoo nimimerkki Kokemusta on.

Lenkkeiltyä on tullut harvakseltaan; alkuviikon sienimetsän reissusta jo kerroinkin edellisessä postauksessani. Voi, mikä sana tuo "postaus" onkaan. Tarkoittanee blogiin kirjoittamista ja sen lähetystä. Tarkistin sanan Urbaani sanakirjasta; merkitys on "nettisivulle lisätty juttu". Ja enkös noin juuri todennutkin :)

Torstaisella lenkillä ihmeteltiin kukkivia valkopeippi -kasveja

Samoin ihmettelya, ehkä ihailuakin, aiheutti vanha radioasemakyltti. Kuka muistaa pystyttäjän?

Kuvasin muutaman portin kokoelmaani, sillä olen kuvannut aitoja ja portteja purjehdusreissuilla useinkin.

 

Olimme menossa katsomaan hiidenkirnuja, kun ensin piti ihailla tyyntä merenpintaa Kappelisatamassa

Ja tuon jälkeen ei sitten juuri mitään ihailtukaan, kun minuun iski migreeni ja lenkki oli keskeytettävä. Tai jatkuihan se, mutta suoraan kotiin. Sitten pilleri naamaan ja pari tuntia sängyssä. Onneksi selviän näin vanhoilla päivilläni edellisiä vuosikymmeniä vähemmällä noista migreenikohtauksista.

Kirjoitan tätä postausta Jpäässä ja kuvien valoisuuden olen säätänyt taas läppärillä. Joten anteeksi, jos ne ovat väärän värisiä...

Eilen olin Temppeliaukion kirkossa Helsingin Laulu -kuoron joulunodotuskonsertissa. Kauniisti soivat joululaulut ja kun mukaan lähti vielä kuoron uusi joulumusiikki-cd, niin musiikin kuuntelua voimme jatkaa kotonakin.
Täällä verkkokaupassa voit kuunnella edellisen joululevyn musiikkia ja ostaa levyn Sylvian joululaulu

Tällä viikolla vietetään Paloturvallisuusviikkoa. Tässä blogissa on tietoa mm. kuuman tuhkan ja  ulkoroihujen oikeaan käsittelyyn. Joka kodin palontorjuntatalkoot -sivulla on meitä kaikkia koskevaa tietoa oikeaan tulenkäsittelyyn.

Kiirettä näyttäisi olevan,

kun en ajallaan ennättänyt blogata. Tässä vain pieni väliteksti, yritän ensi viikonloppuna, sunnuntai-iltana, taas ennättää kirjailemaan normaalisti...

Näin pimeään aikaan on onneksi joskus hieman valoisampaakin. Kuten toissapäivänä, siis maanantaina. Onneksi saimme itsemme liikkeelle ja kävimme sienimetsällä. Suppiksia on vielä metsässä paljonkin, me poimimme niitä tällä kertaa hedelmäpussillisen.

Suurin osa suppilovahveroita on erinomaisessa kunnossa vielä marraskuun loppupuolella

Tuolta metsästä niitä löytyy

Löysimme myös kosteikkovahveroita, vaikka paikka ei mikään varsinainen kosteikko ollutkaan

Suurimmat pääsivät silppuna pannulle

Myös kosteikkovahverot silputtiin

Pienet pääsivät kuivattavaksi

Ne kuivattiin verkon päällä saunan pesuhuoneessa, jossa on lattialämmitys

Vuorokaudessa ne muuttuivat rapisevan kuiviksi ja valmiiksi lähetettäväksi Hampuriin joululahjaksi

Edestakaisin ajelua

on tällä viikolla, joka on jo 45. tänä vuonna, taas ollut. Siis Malminkartanon ja Hangon väliä olen ajellut ja nyt olen taas täällä Hesan päässä.

Maanantaina saimme vanhat kylmäkalusteet vietyä kaatikselle ja illalla kävin elokuvissa. Viime käynnistä olikin vierähtänyt liki kymmenen vuotta, mutta silti muistin ottaa korvatulpat mukaan. En olisi meluisaa Skyfallia ilman kuulosuojaimia pystynyt katsomaankaan, niin kovaa musiikki ja äänitehosteet mielestäni kuuluivat. Toisaalta huomasin, miksi ihmiset edelleenkin käyvät elokuvateattereissa: olipahan aivan eri asia katsella laajakankaalta upeita maisemia kuin olisi ollut suureltakaan telkkarin ruudulta.

Tiistaina satoi räntää ja tie olivat liukkaita. Ajoin Hankoon Otalammen kautta, kun kävin sieltä ostamassa peräkärryyn kuomun. Onnistuin pysymään liukkaalla ajoradalla, kun ajoin maltillisella vauhdilla; eikä kukaan onneksi yrittänytkään ohittaa... Hangossa oli satanut vain vettä, joten tilanne oli juuri päinvastainen kuin kaksi viikkoa sitten, jolloin sinne oli satanut lunta.

Aika pimeää on ollut, kun taivas on paksussa pilvessä. Tänään aurinko nousi Hangossa kello 8.13 ja valot oli pidettävä päällä keskipäivälläkin. Täällä Helsingissä aurinko laski kello 15.58. Päiväni pituus oli tänään siis 7h 50 minuuttia.

Eilen oli puolipilvistä ja ennen laskuaan aurinko valaisi kivasti Hangon rantoja.

Regatanrannan kerrostalot näyttävät olevan valmiit. Ne melkein peittävät kirkon ja vesitornin taakseen. Olen samaa maisemaa kuvanut monen vuoden ajan, enkä ole vielä tottunut nykyiseen näkymään.

Sain  siskolta punaisia talviomenoita. Kuorin niitä ja tein hilloa. Kuka osaa selittää, miksi pinnastaan noin rupiset omenat ovat aivan kelpo syötäviä tuolla kuoren alla?

Sumuinen sunnuntai

ja oli aika vaikeeta ajaa, kun tulimme päivällä Miehikkälästä.  Hain sieltä asti uuden pakastimen ja jääkaapin, jotka siis ovat käytettyjä, vaan paljon uudempia kuin entiset 30 v ikäiset. Sumua oli liki koko 175 kilometrin matkan ja näyttää jatkuvan vielä nyt illallakin. Onneksi minun ei tarvinnut ajaa, vaan saatoin kuvata pitkin matkaa. Alkumatkasta en monta kuvaa onnistunut ottamaan, kun näkyvyys oli niin huono.
Sitten E18 tiellä kuvasin videota siellä käynnissä olevasta moottoritietyömaasta. Ja kuvasin sillä uudella Canon D60 -kamerallani niin paljon, että ennen Koskenkylää 16 gigan kortti täyttyi. Onneksi se työmaakin päättyi "vanhan" moottoritien alussa, joten kait sain kaiken mielenkiintoisen talteen.

Muutoin viikko hurahti taas ohi melkein huomaamatta. Tuuli oli kovaa liki koko viikon ja meri kuohui kaakkoistuulen paiskoessa aaltoja rantakivikkoon. Mielenkiintoisia kuvia olisi saanut se, joka olisi tarennut olla kameran kanssa rannalla. Minä yritin pysyä pysytyssä Canon kädessäni, mutta kuvat jäivät muutamaan epäonnistuneeseen räpsyyn.

Pihahommia oli yhtenä päivänä ihan pakko tehdä, kun ne lumet alkuviikosta sulivat kokonaan pois Hangosta. Pakkasyön jälkeinen tuulinen sää pudotti kerralla kaikki loput tammenlehdet maahan ja yritimme siivota ne pois autotallin edustalta. Peräkärrillinen niitä lopulta tuli vietäväksi kaatopaikalle. Oman pihan lehti/heinäkompostiin niitä ei kannata laittaa; turhan kauan kestää tammenlehtien maatuminen.

Viime sunnuntainen kellojen siirtely aiheutti nolon tilanteen Jpäässä nyt marraskuun alussa: Menimme saunaan, kun vuoromme on perjantaina klo 20-21. Vaan saman tien naapurin isäntä kolkutteli saunan oveen ja ihmetteli, miksi me aioimme saunoa hänen vuorollaan. Minä väittämään, että omalla vuorollahan tässä ollaan, kun kello on jo kahdeksan. Vaan enpä ollutkaan siirtänyt yhtään kelloa normaaliaikaan täällä Jpäässä, joten anteeksipyydellen sovimme tämän kerran vaihtavamme vuoroja. Näinkin voi näemmä käydä ja luultavasti ikääntyminen väistämättä lisää erilaisten unohdusten ja väärinymmärräysten vaaraa. Vaan aika aikansa kutakin; katsotaan mitä tuleva viikko, joka on jo 45. tänä vuonna, tuo tullessaan.