Hae tästä blogista

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Juhannus jo ohi

 vaan helteet sen kun jatkuvat. Alkaa pikkusen jo ahistaa tuo kuumuus, vaikka sisällä kyllä on onneksi hieman vähemmän kuuma kuin ulkona.

Alkukesä on turboillut niin nopeasti ohi, että en kunnolla kerennyt kuvata edes syreenejä, kun niiden kukinta jo oli ohi. Juuri kun olin suunnitellut kuvaavani noita hyvätuoksuisia kukkia, niin tuli sade ja siihen lopahtivat niin kukat kuin minun kuvauksenikin. Seuraava taitaa olla liki ainut otos:


Pionit aukaisivat upeat kukkansa juuri juhannukseksi, vaan tällä helteellä ne alkavat jo nuukahtaa, ehkä niitä olisi pitänyt kastella?


Viime viikolla, kun laiteltiin motoroitua paskahuussia kuntoon huomattiin, että siinä olisi ollut enemmänkin laittoa, vaan ei tiloja eikä innostusta remonttiin. Siispä kävimme vaihtamassa sen muutaman vuoden nuorempaan ja 100000 km vähemmän ajettuun menopeliin. Ja kyllähän tuossakin nyt on laittoa ihan väsymiseen asti, vaan ei kuitenkaan mitään korjaamista. Paikat alkavat olla jo siivottu, vaan ikkunaverhoja en ole onnistunut poistamaan paikoiltaan, joten niitä en toistaiseksi saa pestyä. Toiveissani on, että lähtisimme jonnekin ulkoiluttamaan tuota autoa, vaan saattaa jäädä haaveeksi 😞.

Alkuviikolla kävimme Hangossa tapaamassa tuttuja. Kävimme Lennin kanssa syömässä ja Leenan ja Jarmon kanssa entisessä Roxxissa kuulemassa Espanjan kuulumisia.  Poika oli kasvanut viimenäkemän ja saanut koulunsa loppuun, joten uudet seikkailut odottavat häntä; onnea tulevaisuuteen, Lenni! 

Juuri ennen juhannusta sain silmääni toisen Avastin-pistoksen. Tällä kertaa se piikki hieman tuntui, ei varsinaisesti sattunut. Ja saunaan pääsin sitten vasta juhannusaattona ja oikein vihdan kera. Hyvää kannattaa tosiaankin odotella, siis saunaan pääsyä ja uutta vihtaa.

Olen toistakymmentä vuotta arkistoinut valokuviani Picasa3 -ohjelmalla. Sillä on ollut pelppo ladata muistikortilta kuvat päiväkansioihin, sinne olen nimennyt ihmiset "kasvogalleriaan" ja ohjelman haku on ollut erinomainen. Olen siis esimerkiksi saanut kaikki koneellani olevat kukkakuvat lajiteltua helposti  ja olen voinut valita onnittelukorttikukkakuvan jatkojalostettavaksi. Vaan nytpä kävikin niin, että se ohjelma ei enää toimi koneellani, ei vaikka latasin siitä uuden version. Picasa3:n tukeminenhan lopetettiin jo vuosikaudet sitten, vaan se on silti toiminut, kun se on koneellani ollut asennettuna. Vaan nyt ei enää toimi, ei. Ohjelma kertoo, että (google-) tililleni kirjautuminen ei onnistu. Eikä se ole antanut edes koittaa kirjautumista. Niinpä olen nyt pienoisessa pulassa. Koneelleni kerääntyy valokuvia, koska en ole löytänyt sopivaa ohjelmaa, jolla voisin lataamiani kuvia katsoa kunnolla ja samalla poistaa epäonnistuneet. Tai kyllähän tämä Windowsin Kuvat-ohjelma aukaisee kuvat ja niitä voi tarkastella 1:1 -koossa, vaan siinä en saa avattua ja suurennettua kahta kuvaa näytölle yhtä aikaa. Jolloin en siis voi vertailla kahta samasta kohteesta näppäämääni kuvaa yhtä aikaa 😞. Enpä siis tiedä mitä tekisin, vaan joku toimiva systeemi minun on löydettävä ennen kuin kone täyttyy epäonnistuneista valokuvista. Jos tiedät, niin vihjaise, kiitos...










sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

oikeaa kesän tuntua

 ja näköä on nyt tuolla ulkona. Ja hyvin sisälläkin tarkenee, ihan mukavasti. Ulkona tosin en tänään ole ollut muuta kuin aamukahvilla verannalla; ja lisäksi vähän puutarhassa. Vaihdoin siellä pari kukkaa uusiin ruukkuihin ja pesin polkupyörämme.

Muutama viikko on taas kulunut viime jutustani, sillä kun mitään kovin raflaavaa ei tapahdu ja aika rientää turbovauhdilla, niin enpä meinaa huomatakkaan, että pitäisi kirjoittaa. Tai ei oikeastaan "pitäisi", vaan aikoinaan jo 10 v sitten tuli tavaksi päivittää tätä blogia kerran viikossa, sunnuntaina. Ja tuon tavan toteuttaminenhan ei viime vuosina jostain syistä ole aina onnistunut.

Nyt alkaa päivä olla jo liki pisimmillään, täällä Suomen Etelässäkin on päivän pituus tänään jo 18 tuntia 41 minuuttia. Kahden viikon päästä on Juhannus jo vietetty ja silloin päiväkin on jo kait minuutin lyhyempi kuin mitä se on kesäpäivänseisauksen aikaan tiistaina, 21.6...

Kirjoitin viimeksi saaneeni kutsun Mehiläisen silmälääkäriin Tammisaareen, Kävin siellä 24.5. ja ensin molemmat silmäni skannattiin. Sitten erittäin asiantunteva lääkäri näytti kuvat ja selvitti perinpohjaisesti, mistä kosteassa silmänpohjan ikärappeutumassa on kysymys. Ja pian huomasin makaavani ihan mukavasti leikkauslampun alla ja hoitaja valeli silmääni reilulla kädellä muutaman kerran puudutusainetta ja jodiliuosta. Ja sitten lääkäri pisti Avastin-lääkettä silmääni kertoen samalla mitä hän tekee. Kaiken kaikkiaan täysin kivuton toimenpide; mies haki minut kotiin, kun en itse saanut ajaa. 
Nyt on tiedossa vielä 2 pistoshoitoa kuukauden välein, jonka jälkeen tutkitaan onko hoito yhtään auttanut. Maksusitoumus on näköjään nyt 10 pistokselle Avastin-sytostaattia. Hassua siis, että syöpälääkettä käytetään silmän hoitoon. Jos yhdessä silmässä on kostea ikärappeuma, on 40 prosentin riski, että kostea ikärappeuma tulee toiseenkin silmään viiden vuoden kuluessa. Aika näyttää kuinka minulle ja näkemiselleni käy...


Kuun alussa kävin lymfahoitajan luona esittelemässä uusia hihojani, joita olin korjauksen jälkeen käyttänyt jo pari viikkoa. Jos ne jostain syystä eivät toimi toivotulla tavalla, niin sitten pitää tilata uudet painehihat. Lymfahoitajani on jäämässä piakkoin eläkkeelle, joten mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuo nyt hyvin toimiva hoitosuhde sitten ensi vuonna uudella Sote-alueella muotoutuu.

Viime maanantaina kävin saamassa taas kuukautisen pistoksen NET-tuumoriini. Samoin sinä päivänä oli myös Jorvin endokrinologin soittoaika. Eipä hän soittanut, vaan sen sijaan Maisaan ilmestyi verikokeen tulokset: fP-Kromograniini A = 0,7 nmol/l, S -Hydroksi-indolyyliasetaatti (5-) = 52 nmol/l. Näyttävät olleen leikkauksen (8/19) jälkeen hyvin viiterajoissa, joten ilmeisesti minulla NET-rintamalla kaikki kunnossa. Seuraavan kerran labrat ja kuvaus marraskuussa, jolloin ilmeisesti myös lääkärin vastaanotto.

Eilen täällä oli Lappohjapäivä. Koulun pihalla oli aiempaan tapaan kirppistä, esittelyitä, arvontoja, makkaran ja leivonnaisten myyntiä, sammutusharjoitusmahdollisuus ja musiikkia. 


Ihan mukava tilaisuus, jonka jälkeen kuljin kotiin uimarannan kautta. Ja pitkästä aikaa tepastelin paljain jaloin rantahiekalla. Rannalla oli jo väkeä ottamassa aurinkoa, vaan uimassa en ketään nähnyt.



Ja kuten huomaat, ei juuri mitään uutta ja mainittavaa ole pariin viikkoon tapahtunut. Toivon, että pian kuitenkin voisimme vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi. Siis olisi kiva päästä vaikka vain muutamaksi yöksi reissuun tuolla motoroidulla paskahuussilla, kuten mies matkailuautoaan nimittelee. 

Kesällä 19 ennen kantasolusiirtoani me teimme kolme reissua. 
Juttua niistä matkoista  ja sairaustilanteista löytyy heinäkuun ja syyskuun blogeista...

Mukavaa aurinkoista kesää ja sopivia yösateita toivon koko Suomeen, hyvää yötä...