Hae tästä blogista

lauantai 28. joulukuuta 2013

Hiljaista elämää joulun jälkeenkin...

26.12.
Aamu valkeni onneksi aurinkoisena ja lämpötila lähti nousuun viileähkön yön jälkeen. Suomessahan oli Tapaninpäivä, täällä kaikesta päätellen tavallinen työpäivä. Jäimme hetkeksi lapsenpiioiksi, kun isä ja äiti ottivat pienen vapaan ja lähtivät kahdestaan juoksulenkille. Me menimme lasten kanssa rampeille, siis skeittisellaisille, koska kaikilla on potkulaudat ja tempuilijalla ja Saaralla kypärätkin.


Kotimatkalla Matias halusi mennä köysiratailemaan neljällä eurolla. Taisi olla aika mukava, vaikkakin kallis kokemus liukumisen kestoon nähden.


 Iltapäivällä lähdimme porukalla junalle ja kohti Torremolinosia. Junan ikkunasta Montemar alton
aseman kohdalla näimme suuren lasten leikkipuiston, joka oli päämäärämme. Jäimme pois seuraavalla, eli Torremolinosin asemalla. Keskusta oli vain yhtä kauppakatua, joten suunnistimme alas rantaan. Huomasimme siellä tutun paikan, jossa olimme käyneet jouluaattoaamuna kääntymässä, kun yritimme ajaa kaikkein rannimmaista katua Fuengirolaan. Rantabulevardi oli viehättävä ja kissoja oli paljon, mikä miellytti ainakin Samua.

Ja kun olimme tulleet alas, piti tietenkin kiivetä takaisin ylös, sillä se leikkipuisto oli junaradan vieressä.




Rankan kiipeämisen jälkeen näkötorniin pääsi onneksi hissillä, joten jaksoin kuvata upeita maisemia. 



Lapset nauttivat tietenkin leikkipuiston monipuolisista kiipeily-, pomppu-, roikku- yms. välineistä, joita käyttämässä oli lukuisia lapsia perheineen. Vihdoin suunnistimme radan toiselle puolelle ja junalla takaisin Fuengirolaan. 

Tänne päästyämme kävimme ensin Itämaan tietäjien luona,
jonne lapset jättivät loppiaislahjatoivomuksena  paperille piirrettyinä. 

Sitten etsiydyimme yhdistetylle päivällis-iltapala -ruokailulle paikalliseen buffet-ravintolaan. Koko porukka sai syötyä hyvin ja jäätelö jälkiruokana teki paremmin kuin hyvin kauppansa. Illalla yritimme päästä nettiin mukavassa pikkuravintolassa, vaan läppärissä ei ollutkaan virtaa tarpeeksi, eikä mukana ollut verkkojohtoa, joten nautimme vain iltaviinit ja hoidimme pankkiasiat puhelinyhteydellä kotona.

Perjantaina lapsiperhe lähti junalla Malagan kierrokselle. Me vanhimmat kävimme tutustumassa paikalliseen kansainväliseen lääkäriasemaan ja apteekkiin ja vietimme lenkin jälkeen iltapäivän lepäillen ja ruokaa laittaen. Illalla tuuli taas kiihtyi ja yöllä satoi vettä, vaan onneksi se ei häirinnyt untamme.


Lauantaiaamuna sää onneksi puoleenpäivään mennessä kirkastui ja lapset lähtivät isänsä kanssa eläintarhaan. Me juoksimme pitkäjalkaisen miniän perässä suurkirpputorille. Se pidetään lauantaisin Feria-alueella, kolmen kilometrin päässä majapaikastamme. Siinä sitä sai taas liikuntaa ihan ilmaiseksi. Valokuvia ei tullut otettua, vaikka mukana oli kamera, vaan ei ollut korttia. 

Huommenissa yritetään lähteä kohti Gibralttaria ja palata tänne vuodenvaihteen juhlintaan.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulun viettoon takaisin rannikolle

21-22.12.
Aamulla lähdimme La Calahorrasta kohti etelää. Kiersimme siis Sierra Nevadan vuoristoa idän puolelta päästäksemme Aurinkorannikon itäiseen päätepisteeseen, Almeriaan. Ajelimme ensin osin vuoristossa ja sitten Almerian läpi osin rantaa myöten länteen päin. Matkalla huomasimme taas kuinka paljon katettuja tomaatti- yms. vihannesviljelmiä alueella on. Melkein koko rannikko pitkälle vuoristoon tuottaa suurimman osan Euroopan talvivihanneksista. 



Yöpymään pääsimme Adraan, kun emme aiemmin löytäneet majapaikkaa. Navigaattorissa oli taas vanha osoite, jossa ei ollut hotellia. Paikallinen mies neuvoi ajamaan muutaman kilometrin takaisin itään päin, jolloin löytäisimme Zapatan. Onneksi mies ymmärsi, mistä oli kysymys, kun hostel Zapatan kyltti ilmestyi tien varteen. Ikkunanäkymät eivät olleet kovin miellyttävät, vaan hyvin uni maittoi.


Aamusella 22.12 suunnistimme taas pohjoiseen rannikolta ja ajelimme La Alpujarran vuoristossa. Matkalla käväisimme Santa Anan kirkossa, jota valmisteltiin joulua varten.



 Ajoimme Espanjan korkeimmalla sijaitsevaan kylään, Traveleziin, jota ihmettelimme päiväpalan verran kuivakinkkuja, mutta Lanjarossa emme kuitenkaan juoneet sen kuuluisaa lähdevettä, vaan ajoimme vain läpi. 
Päivän välipalasta riitti syötävää mukaan illaksikin...

Travelezin kinkkuja...
 Mutkaisia vuoristoteitä riitti melkein loputtomiin, ohitimme suuren patojärven ja viimein löysimme majoituksen Salobrenan kaupungista, Pension San Josesta. Olimme yrittäneet muutamaan muuhunkin navigaattorin antamaan osoitteeseen, vaan ne olivat suljettuja. Pensionissakin olimme ainoat asukkaat, eikä huoneessa ollut lämmitystä, joten onneksi oli seuraa, jotta tarkeni…
Salobrenan linna jäi valitettavasti vain ilta- ja aamuauringon hohteessa katseltavaksi.

Ainut järvi tähän asti...

Salobrenan linna iltahämärissä...

Salobrenan linna aamuhämärissä...
Nyt aamulla 23.12 jatkoimme matkaa länteen päin rannimmaista tietä N340 pitkin. Nerjassa kävimme tutustumassa suureen tippukiviluolaan, joka oli löydetty vasta 1959. Se tutustuminen oli käynnin arvoinen, niin upea suuri luola oli.

Nerjan tippukiviluolassa on ennätyssuuri pilari, 32 m korkea, 18 m ympärysmitta. Upea...

Luolan mittasuhteet ovat valtavat...
Matkamme jatkui taas hieman sisämaahan päin, kun suunnistimme Sierra de Tehenan vuoristoon Frigiliaanan kylään. Siellä yritimme päästä autolla kirkolle, vaan lähin parkkipaikka löytyi alatieltä. Kiipesimme aikamoisen matkan ylämäkeen ja pääsimme tutustumaan taas yhteen kirkkoon. 

Taas yksi kirkko tutustuttu ja kuvattu...

Kauniita kujia oli kiva, mutta rankka kiivetä...
Alaspäin oli helppoa tulla veden virtauksen mukana, taisi olla ihan akvedukti…


Matkalla näimme myös sharon- eli khakihedelmiä lehdettömässä puussaan, vaan emme saaneet syötäväksi.

Ajoimme vielä Competan kylän ohi ja edelleenkin mutkaisia vuoristoteitä pitkin Arenasiin. Sieltä rantatielle ja majoituksen etsimiseen. Navigaattorissa oli niin monia vaihtoehtoja, että emme niitä ruvenneet käymään läpi, vaan pysähdyimme ensimmäiselle hostelille, joka tuli vastaan, Benajarafessa. Saimme huoneen La Estacion-hostellista ja lähdimme kävellen etsimään ruokapaikka. Ensimmäisen yrityksen ovi oli auki, vaan paikka kuitenkin kiinni. Rannassa oli kuitenkin yksi kalaravintola, jossa söimme puoliksi annoksen friteerattuja mereneläviä, fritura Malaguena, 8 Euron hintaan.

Jouluaattoaamuna lähdimme ajoissa kohti Fuengirolaa, jonne saavuimme heti alkuiltapäivästä viikon poissaolon jälkeen. Jatkoin Jp:n aloittamaa ”joulusiivousta” ja laitoimme ”joulupäivällisen” ulkoa saapuville lapsille. Illemmalla tuli pukki ilman lahjoja, vaan onneksi hän oli jättänyt lahjat parvekkeelle.
Lapset pukin kainalossa. Matias oli viemässä roskia...

Koko päivän oli ollut erittäin kova tuuli, joka yltyi yötä vasten oikein myrskyksi. Joulupäivän aamuna tuuli painoi sateen parvekkeelle ja oven alta jopa olkkarin lattialle. Onneksi puolilta päivin sade lakkasi ja pääsimme porukalla hieman ulkoilemaan. Tuuli jatkaa kuitenkin menoaan nyt illansuussa suussa; toivottavasti ei kuitenkaan kohti Suomea…

Erityisen mukavaa joulun jatkoa sinulle, lukijani!




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Alhambraa ja Granadaa

tuli katseltua kahden vuorokauden majoituksen kera

Granadaan saavuimme iltapäivästä keskiviikkona. Hostellin löysimme navigaattorin antamalla opastuksella ihan keskeltä kaupunkia. Ja parkkipaikkakin kuului samaan pakettiin. Tai olisi kuulunut vielä samaan hintaankin, jos olisimme älynneet varata majoituksen kahdeksi yöksi etukäteen…
Kun sitten iltapäivällä lähdimme kaupungille tutustumiskierrokselle, niin vesisade kasteli meidät perusteellisesti ja oli palattava takaisin majoituspaikalle. Meillä oli oikein nykyaikainen huone ja siellä kunnollinen ilmalämpöpumppu, joten saimme vaatteet ja itsemme kuiviksi aika pian. 
Sateen loputtua lähdimme kaupungille syömään. Päivän menun hinta oli illalla jo muutaman euron kalliimpi kuin päivällä, vaan meille riitti yksi annos puoliksi, joten ei se ruokailu kalliiksi tullut. Palattuamme innostuimme tilaamaan seuraavaksi aamuksi liput opastetulle käynnille Alhambraan. Vaan eihän se enää onnistunut illalla, kaikki seuraavan päivän liput oli loppuunmyyty.

Torstaiaamuna sitten päätimme tehdä sen Alhambran vierailun vasta lähtöpäivänämme, eli saimme ne 49 Euron liput perjantaiaamuksi. Liki koko torstain satoi vettä. Kävelimme kuitenkin melko kuivina pitkän lenkin Albaicin kaupunginosaan, hotellimme takana olevalle kukkulalle, Aika kiipeäminen sinne oli, vaan näköalat alas kaupunkiin että Alhambran linnoitukseen olivat mahtavat. Söimme taas päivän menun ja pieniä kaloja, jotka eivät olleet paistettuja muikkuja, vaikkakin melkein yhtä hyviä. Siitä lenkistä oli siis hyötyä että iloa… 

Albaicin kukkulalta oli komea näkymä kaupunkiin ja vastapäiseen Alhambraan
 
Silakat olis pieniä joulukaloiksi...
Tällaisia portaita oli Albaicin kukkulalla paljon










Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat ja jätimme laukut hotellin säilytykseen, kun lähdimme odottamaan Alhambraan kyytiä. Meitä oli lopulta täysi autollinen turisteja poimittuna eri hotelleista ja pian kymmenen jälkeen olimme ylhäällä vuorella, Alhambran sisäänkäynnin luona. Englanninkielisen ryhmän tulkin saanti kesti turhan kauna ja moni vierailija moitti juttua huonosti suunnitelluksi. Lopulta kuitenkin kolmenkymmenen hengen ryhmämme oli valmiina korvakuulokkeineen ja vastaanottmineen lähtemään opastetulle kierrokselle Generalifeen, kesäpalatsiin, ja uuteen ja vanhaan kuninkaanlinnaan. Ulkona oli hyytävän kylmää ja kova tuuli. kaikki muut ryhmäläiset olivat pukeutunee Espanjan talveen, vain meillä suomalaisilla oli liian kesäiset kuteet päällämme. Ja minä palelin koko ajan, sillä koko 3,5 tunnin kierroksella ei oikeastaan oltu lämpimässä sisätilassa olenkaan. Siis on aikoinaan ollut asukkailla viileät oltavat…


 Mielenkiintoinen kierros saatiin hyvän oppaan johdattamana kunnialla loppuun ja saimme autolla kyydin takaisin hotellillemme. Kun olin astunut autosta jalkakäytävälle, kompastui ja kaaduin turvalleni. Silmälasit ja kamera lensivät pois ja löin oikean olkapääni ja otsani katuun. Itse asiassa taisin ottaa kämmeniläni ja polvillani hieman vastaan, joten silmäkulmaani tuli vain pieni haava, ilmaisesti silmälasien aiheuttamana. Lasit vääntyivät melkein mutkalle, joten jouduimme ajamaan suoraan suureen ostoskeskukseen laitakaupungille, jossa oli optikkoliike auki siestankin aikana.
Siellä miesa sai kahdet pihdit ja väänsi lasini sangat taas oikeaan asentoon, joten nyt ne ovat taas käyttökelpoiset. Optikkoliikkeen tyttö ei ollut uskaltanut suoristaa sankojani, koska pelkäsi niiden murtuvan.

Jatkoimme matkaa kohti itään, eksyilimme hetken Guadixin kapeilla kujilla etsien luola-asutuksia ja illaksi saavuimme La Calahorran kaupunkiin. Siellä majoituimme paikalliseen hostelliin, jonka mainos gepsussamme vei meidät ensin väärään, entiseen osoitteeseen. Täällä Sierra Nevadan vuoristossa on onneksi asunnoissa/hotelleissa kunnon lämmitys, sillä lumihuippuiset vuoret eivät ole kaukana. Huoneessa ja kylppärissä oli kunnon vesikiertoiset, lämpimät patterit ja lisäksi ilmalämmityskone. Hyvin tarkeni nukkua…

La Calahorrassa on komea linna, vaikka emme sinne osanneetkaan ajaa, vaan eksyimme kylän kapeilla kujilla...



torstai 19. joulukuuta 2013

Vähän kuitenkin paleltaa

vaikka ollaankin kylmää karussa täällä Espanajssa.
Lähdimme tiistaiaamuna ajelemaan vuokra-autolla melkein päämäärättömästi Fuengirolasta kohti pohjoista. Onnekkaan sattuman kautta jouduimme Cordobaan vievälle moottoritielle; emme siis ajaneetkaan rannikkoa pitkin itään.

Poistuimme motarilta Antequeran ristyksessä ja etsiydyimme historiallisen kaupungin sydämeen, kirkon vierelle. Kun menimme kirkkoon sisälle, oli siellä muutamia paikallisia ja aika pimeää. Vanhahko mies tuli ja laittoi antamani kolikon automaattiin, jolloin kirkkoon syttyivät valot ja sain kuvattua upeaa Santa Claran kirkkoa helposti.

Sama mies johdatti meidät seuraavaan kirkkoon ja vei meidät alttarin taakse katsomaan barokki-ihmettä aivan läheltä.


Kävelimme vielä melkoisen kierroksen kaupungilla ja kävimme turistitoimistossa hakemassa kartan, jotta löysimme takaisin autolle.
Ajoimme ennen lähtöä mäelle ihailemaan maisemia ja sitten jatkoimme matkaa kohti Granadaa käymättä El Torcan karsti/kalkkikivi -muodostelmilla.

Näkymä Antequerasta alas laaksoon.


Yöpymään jäimme Losan kaupungin El Mirador hotelliin. Huoneemme parvekkeelta oli upea näköala alas laaksoon ja päätimme lähteä sinne kirkkovierailulle.

Otin kuvan sumuisesta maisemasta aamulla ennen lähtöä Lojasta
Taas löysimme parkkipaikan kirkon viereltä, vaan kirkko oli kiinni. Lähdimme kävelemään päämäärättömästi, sillä jätimme navigaattorin autoon. Löysimme sattumalta turisti-infon ja saimme kaupungin kartan. Hetken eksyiltyämme huomasimme olevamme näköalapaikalla, josta katsoen automme oli melkein allamme, San Gabrielin kirkon vierellä. Löysimme portaat, jotka johdattivat meidät melko suoraan alas kirkon viereen, joka nyt olikin jo avoinna.


Iltapalaostoksilla käväisimme paikallisessa Lidlissä ja ennen nukkumaan menoa ihailimme vielä valaistua Lojan kaupunkia hotellihuoneemme parvekkeelta.


Paleleminen johtuu siitä, että täällä Granadassa on aika kylmä; vettä satoi koko iltapäivän, kun olimme tutustumiskierrosella hostel Athenan ympäristössä.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kylmää karussa

Lauantaiaamun aikaisen herätyksen ja lennon jälkeen laskeuduimme onnellisesti Malagan lentokentälle. Saimme ohjeet autovuokraamon neitoselta mennä ulos, oikealle, bussien ohi tunneliin ja odottaa siellä kollegaansa. Niin teimme, ja vielä tunnin kuluttuakin odotimme sitä kollegaa. Viiden muun autovuokraamon autot hakivat jo kolmatta kierrosta matkustajia, ennen kuin Del Paso-firman shuttle-bussi saapui paikalle. Ja saman tien se täyttyi matkustajista, emmekä me ennättäneet edes liikahtaa paikaltamme. Ja samoin kävi varttitunnin päästä, eli auton tavaratila täytyi pakaaseista, emmekä mahtuneet mukaan. Paitsi mies meni ja minä jäin odottelemaan seuraavaa kyytiä. Taas reilu vartti ja vihdoin pääsin tavaroinemme mukaan kyytiin kohti autovuokraamoa. Sieltä saimme sitten pienen pösön, jolla suunnistimme kohti Fuengirolaa.

Majoituimme koko seurue suuren kerrostalon huoneistoon jo heti puolen päivän jälkeen. 

Ensitutustuminen mereen ja rantabulevardiin oli mukavaa tuulesta huolimatta. Illalla kävimme kahdestaan ravintolassa syömässä ja pois lähtiessämme saimme ihailla ja kuvata kuuta.


 Sunnuntaina kävelimme taas porukalla; nyt yritimme Suomi-keskukseen, vaan se oli suljettu. Lapsiporukka meni leikkipuiston jälkeen eläintarhaan ja me jatkoimme matkaa rantaa myöten pohjoiseen päin. Kävimme kääntymässä aallonmurtajalla, jossa oli onkijoita, kuten muuallakin pitkin rantaa. 

Paluumatka tuntui tosi pitkältä, vaikka kävimme syömässä venesataman karibialaisessa ravintolassa. Kun vihdoin pääsimme takaisin kämpille, huomasimme kävelleemme yhteensä liki 15 kilometriä. Ilmankos leikattu vasaravarpaani oli hieman kiukkuinen ja selkä väsynyt.

Maanantaina kävelimme muutaman kilometrin ja pääsin Saaran kanssa hiustenleikkuuseen. Vielä pieni kävely lisää ja kävimme syömässä kiinalaisessa neljä annosta päivän menua. Täydellä vatsalla oli sitten mukavaa käydä suuressa kaupassa, kun ei tullut tehtyä turhia heräteostoksia. Kotiinpaluun ja välipalan jälkeen suunnistimme Fuengirola-joen länsipuolelle ja suureen Miramari- ostoskeskukseen. Samu ei saanut sieltä potkulautaa; sen sijaan Saara sai ihanat leluluettelot, joista riittää ihailemista ja leikkelemistä pitkäksi aikaa. Lapselliset jatkoivat ostoskierrosta kauemmas, vaan me vähemmän lapselliset palasimme croks-kaupan kautta kämpille. Täällä on nimittäin kivilattiat, joten kaikki eivät tarkene olla edes sukkasillaan, ettei kylmä iskee vanhoihin luihin.


Ja sitten onkin etsiydyttävä jonnekin lähikapakkaan, jossa on Wi-Fi –yhteys, jotta saan tämän jutun kuvineen julkaistua…
Lentomatkalla näimme paljon ruulimyllyjä...

Sunnuntaimarkkinat majoitustalomme vierellä
Näköala terassiltamme

Merellä tuulee ja tyrskyt lyövät rantaan...
Rannalla on joulun aikaan upeita hiekkaveistoksia
  
El Toro Fuengirolaa vartioimassa

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Toinen adventti

menoillaan ja itsenäisyyspäivä vietetty. Pelkkä kehua olen kuullut ja lukenut Tampere-talon tilaisuudesta. Ja katsoinhan tuota itsekin, melkein koko ajan. Näin Vesa Loiria haastattellun kksi eri kertaa, vaan en kyllä  hänen esitystään. Ehkäpä sen löydän Areenasta katsottavaksi.

Viikko kului enimmältii Hesassa. Olin parissa koulutuksessa ja tapaamisessa, ja sain viettää yöt lastenlasten kanssa...

Täällä kotona en ennättänyt lenkille ja ihmettelen, mitä kiireitä minulla muka on ollut. Vaikka eihän tilaisuutta lenkkeilyyn ollutkaan kuin perjantaina ja silloin purin alkuviikolla kuvaukset kamerasta koneelle. Siihen se aika siis meni.

Olen miettinyt, kannattaisiko tänä vuonna leipoa joulupipareita ollenkaan, kun emme ole jouluna kotona. Toisaalta saattaisikin olla hyvä idea leipoa ne piparit, ottaa mukaan ja nauttia joulumatkalla porukalla...



Nyt meillä on taas pyykkipäivä. Mainitsemisen arvoinen tapahtuma noin kolmen viikon välein.  Pyykkituvassa on mukavampaa pestä pyykkiä kuin omassa kylppärissä. Taloyhtiössä on piharakennuksessa 7 kilon kone ja tehokas kuivaushuone hintan 3 euroa 5 tuntia, joten juuri sitä edullisemmin ei kait vaatteitaan puhtaaksi voisi saada. Saan lisäksi kaipaamaani liikuntaa, kun tunnin välein kuljen viidenkymmenen metrin matkan ulkoa sinne tuvalle...

Liki päivittäin mieleeni tulee tapahtumia ja ihmettelyn aiheita, joita olisi kiva repostella täällä blogissa. Valitettavasti näyttää olevan niin, että en viikon ajatuksia enää sunnuntaina muista, joten en niistä voi kirjoitella. Ja eipä kukaan näytä aieminkaan ottaneen kantaa mielipiteisiini, kun niitä joskus esitin keskustelumielessä...

Joulukortit on pian saatu postiin ja yksi stressin aihe poistuu taas vuodeksi. Tai kivaahan tuo korttien kuvaaminen, laitto ja tilaaminen on ollut, kun kerrankin ollaan ajoissa asialla. Mies hoiti nyt kuorittamisen tarraliimailuineen, joten pääsin siinä suhteessa helpolla. Vielä on tosin nuo erikoislähetykset selvimättä, vaan nyt on lähdettävä taas pesutuvalle...

Ja kun muutamassa tunnissa sain puhtaat, kuivat vaatteet  kaappiin, niin minulla on nyt hyvä mieli ja toivotankin sinulle, lukijani, oikein rauhallista 2. adventin iltaa!




maanantai 2. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


oli ja meni. En eilen ennättänyt julkaista tekstiä, jonka olin ajatellut,
joten tässä myöhästynyt ensimmäisen adventin kynttilä.

Viime viikkolla pääsin kerran lenkille. Aurinko paistoi, vaikkatuuli  tuiversi melkoisesti. Piristävä lenkki, kun vaihteeksi kuljimme Prediumin mökkikylän läpi päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmin...

Käväisin Hesassa fysioterapeutilla viime kesänä satuttamaani olkapäätä hoidattamassa. Erittäin asiantunteva ja selkeäsanainen terapeutti huomasi olkapään liikerajoittuneisuuden johtuvan ainakin osittain kireistä niskalihaksistani. Osasyynä lienee myös huono ryhtini, johon sain hyvät kotihoito-ohjeet. Kannattava hoitorupeama tiedossa, vaikka matkavakuutus ei sitä korvaakaan...

Sunnuntaiana vein Matiaksen ja Saaran Helsingin insinöörien järjestämään joulujuhlaan Karjalatalolle. Paikalle olivat tulleet melkein kaikki 400 ilmoittautunutta, joten kaiken ikäisiä lapsia riitti.

Kengurumeininki-orkesteri leikitti ja pompitutti lapsia.


Taikuri Luttinen sen sijaan ei saanut lapsia istumaan, vaikka parhaansa yrittikin. 


Joulupukki oli odotetuin esiintyjä, vaikka pienimmät saattoivat pelätä häntä.



Mehu ja piparit maittoivat kaikille ja kuuma vaalea glögi oli lämmittävää. Kun poistuimme Karjalatalolta, oli sää pakastunut ja mm. viereinen kallio oli jäätynyt vaarallisen liukaaksi. Onneksi lapset osasivat varoa sitä...