Hae tästä blogista

sunnuntai 30. lokakuuta 2022

taas ihan viimeisiä

päiviä kuluvaa lokakuuta eletään. Ja sama ihmettelyn aihe minulla edelleen: kuinka voikaan aika kulua näin pirun nopeasti 😞.


Tällä viikolla on katseltu televisiota sekä töllöttimestä että minä pöytäkoneen näytöltä. Vietettiin tuossa yhtenä päivänä muutama tunti olohuoneessa ja katsottiin C More:sta Lasse Åbergin ohjaama komedia Stig-Helmer Story. Elokuva oli 10 v sitten filmattu, emmekä olleet sitä nähneet aiemmin. Suosittelen noita Stig-Helmer -tarinoita, ovat hauskoja eikä niissä kiusata ketään.

Ja tuon elokuvan jälkeen alkoi välittömästi Beatles filmi A Hard Days Night vuodelta 1964. Vaikka aina olen pitänyt Beatlesin musiikista, niin enpä ollut ennen tätä nähnyt yhtään elokuvaansa. Tulipahan C Moren kuukausimaksulle katetta yhdellä istumisella.

Lappohjassa on turvallista, kun on Turva...

Viime maanantainen kokemus faskiamanipulaatiosta oli mieleen painuva kokemus. Kyllä muutaman kerran piti kirota, kun johonkin kohtaan sattui melko moisesti, vaan hyvällä kuitenkin muistelen käsittelyä. Ei minulla varsinaisesti ole mikään paikka ollut nyt jälkeenpäin kipeänä, muutama kohta vain  pikkusen kosketusarka. Puolentoista viikon päästä käyn toisessa käsittelyssä, ja eiköhän sitten kaikki leikkausarpieni kiristykset ole (toistaiseksi) taakse jääneitä muistoja.

Ensi viikolla tapaan pitkästä aikaa lymfaterapeuttini. Olen nyt keväästä asti päivittäin käyttänyt käsivarsissani näitä tukihihoja, vaan ne eivät enää istu kunnolla. Otetaan siis ehkä mitat uusia apuvälineitä varten, tai ainakin katsotaan, onko turvotus vähentynyt. Sen faskiakäsittelynkin pitäisi edesauttaa lymfanesteen kiertoa ja siten helpottaa turvotusoireita.

Sain silmääni toisen kierroksen kolmannen Avastin-pistoksen ja ensi kuussa on sitten silmän kuvaus. Jotenkin minulla on nyt sellainen tunne, että sytostaattihoito on auttanut, sillä mielestäni näkökentässä ei enää olisi tummaa läiskää. Toivottavasti ei ole vain mielikuvitukseni tuotetta tuo hienoinen paraneminen, vaan olisi todella mukavaa, jos pistosväliä voisi reilusti pidentää. Toivossa on hyvä elää, minunkin...

Kelloja siirreltiin taas viime yönä, joten nyt makuuhuoneemme ajannäyttäjissä on oikea aikaa. Keväällä sitten on taas opeteltava lisäämään yksi tunti näkemäänsä. Noihin digitaalikelloihimme on erittäin hankala saada muutettua tunti lisää tai pois, joten pysytään samassa näytössä ja virkistetään kesäajan aamuisin aivoja pienillä laskutehtävillä. Siis kun näyttäisi siltä, että tämä siirtely ei nyt sitten lopukaan...

Tänään aurinko laski tuntia aiemmin kuin eilen ja ennätin rantaan kuvaamaan auringonlaskua. Päivän pituus oli nyt enää vain 8h 51 min. Vaan ehkäpä on hyvä, että aamut ovat taas hieman valoisampia...

Auringonlasku Virtaniemestä kuvattuna...

Auringonlasku uimarannalta kuvattuna...




sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Lokakuu loppupuolellaan

ja viikon päästä ollaan taas siirrelty kelloja, kuka minnekin. Ja sitten alkaakin jo marraskuu; minnehän se tämäkin syksy oikein on humahtanut. Tai oikeastaan koko 10 kuukautta on mennyt liki huomaamattomasti ohi, onneksi on kuvia muistuttamassa tapahtumista. Tai nykyisin minun on tosi hankala löytää kuva-arkistoistani oikeastaan mitään, kun se vanha kunnon Picasa3 -ohjelma ei enää toimi koneellani. Enkä siis ole päässyt niin sinuiksi minkään muun kuvanselausohjelman kanssa, että helposti löytäisin etsimäni. Vaan onhan minun kait sopeuduttava tilanteeseen ja vaan opeteltava.

Oppimisesta puheenollen: olen nyt syksyn ajan opiskellut Portugalin kieltä, Tudo bem? Turun yliopiston kielikurssi netissä kestää vielä kuusi kertaa. Mielenkiintoista, vaan olevinaan toooosi vaikeaa, ainakin minulle. Ehkäpä oppimiskyky sittenkin hieman hidastuu näin vanhemmiten, mitä luulet?

Viikko sitten oli epätavallisen kova syysmyrsky ukkosineen täällä eteläisessä Suomessa. Ennätyskova tuulenpuuska oli irrottanut matkailuautostamme yhden kattoluukun, vaan onneksi sade oli tullut tuulen mukana vaakasuoraan, joten vesivahinkoa ei päässyt syntymään. Loppuviikolla saimme sitten uuden luukun irronneen tilalle, joten nyt tarvitsee enää ruveta lukemaan vakuutusehtojen pientä pränttiä...

Polveni kipeytin jo puolitoista kuukautta sitten, kun yritin kyykkien voimistuttaa reisilihaksiani. Ja vaivaahan tuo mokoma vieläkin, varsinkin istumisen jälkeen on vaikea lähteä liikkeelle. Ja miehen kantapäässä on luupiikki, eli hänellä on plantaarifaskiitti. Siksipä olemmekin lenkkeilleet luvattoman vähän. Tänään nyt sitten kuitenkin lähdettiin ulkoilemaan ja saatiin jopa lenkkikaveri mukaan. Aurinkoisella rannalla oli mukava kävellä ja napsia kuviakin...



Huomenna menen Karjaalle faskiamanipulaatioon. En oikeastaan vielä tiedä, mitä minulle tehdään, vaan olen kuitenkin valmistautunut siihen, että saatanpa olla kropaltani muutaman päivän kipeä ennen kuin hoidon suotuisat vaikutukset alkavat näkyä ja tuntua. Kerronpa myöhemmin lisää.

lehtiä rantavedessä...

Käväisin pitkästä aikaa (noin 10 v) Nurmijärven Myllykoskella, Vantaanjokeahan se on. Sain ihan mukavia kuvia, vaikka en nyt jaksanutkaan mennä ihan kosken alajuoksulle. Tai ehkä olisin jaksanut mennä alas, vaan sieltä ylös kiipeäminen olisi voinut olla kunnolleni ihan liian ylivoimainen haaste.

erittäin hankalakäyttöiset portaat...

taaimmaisena Siippoontien Myllysilta...

seuraava kuva on tuosta sillasta alajuoksulle...

komeasti kuohui, vaikka vettä olikin niukanlaisesti
...


Ikää karttuu,

vaan elääkseni kauan on minunkin elettävä vanhaksi. Ja sitähän tässä nyt olenkin yrittänyt. Vaikka ei minua kyllä voi syyttää, jos ei kehuakaan, oman toimintani ansioista ikääntymisen suhteen. Niin valitettavan huonosti itseäni olen hoivannut ja hoitanut, että lienee jonkun tuntemattoman tekijän ansiota, että vielä täällä syöpineni hengailen muiden joukossa.

Joten kiitos vielä kerran muistamisista 💖


Syksy on jatkunut melkoisen kauniina, ainakin täällä meillä etelässä. Ja ilmeisesti melkoisen kuivanakin, koska sieniä ei tuolla metsissä näytä olevan juuri ollenkaan. Tai me emme ainakaan niitä ole löytäneet. Kuitenkin näihin aikoihin aiempina vuosina olen julkaissut kuvia hyvistäkin sienisaaliista. Toisaalta marjoja on mettissä varmaankin ollut ihan runsaasti, vaikka minä en niitä ennättänytkään poimimaan. Siis marjat niistä paikoista, joissa kävin, oli poimittu ennen minua.

Meille Lappohjaan tuli syksyllä pari vuotta sitten isohko laiva, troolari Lenax. Vuosi sitten se olikin yhtäkkiä uponnut tuohon laiturin viereen ja hylky aiheutti sekä vaaraa että pahennusta kuntalaisissa. No nyt kuluneella viikolla se hylky on saatu haalattua jo osittain maalle, jossa se ilmeisesti puretaan, onneksi. Saattaapi käydä niin, että aluksen=hylyn omistajalta ei saada perittyä aiheutuvia kustannuksia takaisin, joten sitten viimekädessä me veronmaksajat olemme operaation maksajia.

Alla muutamia kuvia Lenax-troolarista: