koronan kourissa

 kärsitään ja ohessa opin jotain uuttaakin.

Ja niin minä sitten toin koronatartunnan kotiin edellisviikonlopun mukavan reissun tuliaisina. Eikä siinä mitään, että tartutin tietenkin mieheni, vaan kun hän kerkesi tartuttaa iäkkään lenkkikaverimme ennen kuin minä tiesin omasta tartunnastani. Onneksi meistä kellään ei ole, ainakaan toistaiseksi, ollut kovin vakavia oireita, vain nuhaa ja kohtuullista yskää ja minulla alkuun kurkku kipeä. Toivotaan, että tauti ei meillä kellään tästä pahene. 

Vaan se uuden oppiminen: Kun emme voineet lähteä eilen kauppaostoksille, niin päätin rohkeasti kokeilla ensi kertaa ruuan ostamista verkkokaupasta. Pääsin suht' helposti kirjautuneena S-Marketin sivuille ja eteeni lävähti joitain tuotteita, joita en nyt ajatellut tilaavani. Vieritin sivua alaspäin ja vastaan tuli porkkana. Aha noita tarvitaan, ja vierellä oli heti lanttua ja punajuuri, seuraavana Koulunäkki ja raejuusto. Vasta sitten tajusin, että ohjelma tarjoaa minulle automaattisesti niitä tuotteita, joita sieltä yleensä olemme ostaneet.  Olipa fiksua ja hyvä oivallus, nyt olikin helppo ruksia haluamiani tuotteita ostoskoriin. Onnistuin lisäksi löytämään minttusuklaalevyjä ja Mynthon-pastilleja. Ja niin sain ostokset tehtyä ja tänään kävin päivällä hakemassa koodin takaa siististi pahvilaatikkoon pakatut ostokset mukaani. Vasta kotona ihmettelin pientä ostosmäärää, olisinhan samalla vaivalla voinut ostaa koko viikoksi ruokatarvikkeita, kun se oli noin helppoa. No, perjantaiaamuna menen terveyskeskukseen piikille, jonka tältä päivältä jouduin sinne siirtämään ja voin sitten samalla reissulla tehdä viikonlopun ostokset. Minulla on tänään tiistaina koronaoireitten alkamisesta jo 7. päivä, joten enköhän perjantaina jo uskalla kaupoille; maski päälläni tietenkin, kuten muulloinkin.

Poikani ilmoitti saaneensa koronan, se on hänellä jo 2. tartunta. Hänellä lienee hieman rankempi tämä tauti kuin meillä vanhoilla, sillä meillä ei juuri ole ollut kuumetta ja hänellä ilmeisesti on.Onko nyt siis niin, että me vanhat 4 kertaan rokotetut pääsemmekin nykyviruksesta helpommalla kuin nuo nuoremmat...

Uusi lumi on vanhan surma...

ja meinas olla myös meikäläisen, ei vaan vanhan lumen.

Maanantaina nimittäin satoi lunta oikein

tosissaan ja uusi lumihan tunnetusti sulattaa
 vanhaa lunta.

Nyt vaan meinasi käydä niin, että minä vanhus meinasin saada sitä uutta lunta päähäni. Käväisin nimittäin verannalla, kun katolta humahti alas iso kasa märkää lunta... onneksi ennätin vetäytyä kauemmas. Kuva oli kuitenkin pakko ottaa tuosta märästä lumimöykystä ==>

Kun sitten iltapäivällä ajelin Lappohjasta Hesaan oli ilma ja keli harvinaisen vaihtelevaa. Muutaman kilometrin välein tuiskusi, tie oli välillä kuiva ja välillä sohjoinen. Joskus tien mantereen puolella satoi lunta niin, että maisema oli musta ja tien etelän puolella oli sininen taivas ja aurinko paistoi. En voinut noita erikoisia näkyjä kuvata ajaessani. Alkumatkasta pysähdyin kuitenkin hetkeksi pysäkille ikuistaakseni huhtikuisen lumistuiskun:

Olin viimeksi toiseen suuntaan ajaessani pesettänyt sitikan Karjaalla. Jpäähän päästyäni auto oli aika kurjan näköinen: rapainen ja märkä. Pitänee yrittää saada se siistimmäksi ennen ensi viikon renkaitten vaihtoa.

Hesassa kävin ostamassa uuden läppärin ja samalla ihailin tuulisia Länsisataman maisemia Verkkokaupan kattoterassilta. Kuva on otettu pleksin läpi, joten siinä on heijastuksia.

Tästä näkyy, kuinka osa taivasta on kirkas ja osa paksussa lumipilvessä. Vaikka katolla kävi tuuli, nousee savu melko suoraan ylös taivaalle.

Olemme jatkaneet ulkoilua Lappohjan maisemissa. Ja todenneet, että tämäkin kyläpahanen on osa kaupunkia, sillä täällä on puluja:

Ja vaikka sitä uutta lunta vielä tulikin, on luonto jo ottanut auringon paisteessa aimo harppauksen kevättä kohti. Aurinko on sulattanut teiden aurinkoisemmat puolet jo melko lumettomiksi, kun taas varjon puolella on vielä isot kinokset. Kuva on viime sunnuntaiselta lenkiltä vt 25:lta Lappohjasta