Hae tästä blogista

lauantai 28. syyskuuta 2013

Hangon Foto Festivaalista

Hangossa vietetään viikonloppuna 13.-15.9.13 ensimmäistä kertaa Foto Festivaalia, siis valokuva(us)tapahtumaa.
Kävin perjantaina avajaisissa ja minua miellytti tilaisuuden rento tunnelma. Paikalla oli ilmeisesti kutsuttuna Hangon tärkeät valokuvauksen ystävät, sillä vaikka minä en tunne juuri ketään kaupunkilaisia, kuvittelen tällaiseen avajaiseen kutsutun kaupungin silmäätekeviä.

Lauantaina olin kuuntelemassa kahta esitelmää. Håkan Eklund puhui aiheesta Lycka är att fotografera. Ymmärsin ainakin kaikki kuvat... Pekka Tuuri luennoi aiheesta Vedenalainen Suomi esitellen sekä kuvauksen vaikeutta ja ihanuutta sekä ottamiaan kuvia mm. Hangon edustan merenpinnan alta. Mielenkiintoista oli kuunnella ja katsella itselle tuntematonta.

Sunnuntaina heräsin jo ajoissa ja ennätin opiskelemaan valokuvakirjan tekoa. Jarkko Viljanen esitteli Kuvat.kirjaksi.fi -palvelun mahdollisuuksia ja opasti ohjelman käytössä. Pitänee kokeilla, kunhan sopivia kuvia onnistuisin saamaan...

Viikonlopuun kuului myös kuvakilpailu, johon minäkin osallistuin menestyksettömästi kolmella kuvalla sarjaan Hangon elävä rantaviiva. Mielestäni kuvissani on horisontti suorassa ja ennen kuvausta olin puhdistanut linssinsuojuksen, kuten kilpailijoita oli evästetty. En kuitenkaan saanut sekä Hankoa, rantaviivaa että elämää tuomaristoa miellyttävällä tavalla kuviini, joten pitää vain opiskella lisää...



Kauniin ilman innoittamana kuvasin muutakin kuin kilpailua varten. Tuon kukkakärpäsen sain mielestäni aika mukavasti vangittua kennolle...


Siis oikein mukava viikonloppu. Toivottavasti Hanko Foto Festival järjestetään vaikka jo ensi syksynä uudestaan.

Viikonlopun jälkeen tulikin sitten paljon tärkeämpää tehtävää ja siksi tämänkin jutun kirjoittaminen jäi näin myöhään...

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ihanaa alkusyksyä kotimaassa

Palasimme kolmisen viikkoa sitten, 24.8,  purjehdusreissultamme Hollanista takaisin tänne Hankoon.

Ja miten mukava olikaan palata takaisin kotiin, kun niin moni asia on täällä helpompaa ja paremmin kuin reissussa:
voin laskea raanasta raikasta vettä juodakseni,  käydä tutussa veskissä, nukkua leveässä sängyssä, käydä saunassa, lajitella kunnolla jätteet, kerätä sieniä ja puolukoita, ... Ja tuon kaiken voin tehdä ihan milloin haluan.

Tämä alkusyksy on ollut aivan uskomattoman lämmintä ja kaunista; kuten varmaan koko Suomessa. Aivan mielettömän mukava alku kotimaisemiin palaamiselle oli, kun pääsimme kunnolla purjehtimaan. Muutama päivä kotiintulon jälkeen ystävämme vei meidät purjehdusreissulle Jussarön saareen. Ilma oli auroinkoinen, tuuli sopiva kuljettamaan venettä ja lämmitetty hernekeitto erinomaisen herkullista syödä veneessä.


 Siis kun koko kesä oli motoroitu kanavilla, niin kunnon purjehdus oli enemmän kuin tarpeen.

Olemme myös lenkkeilleet ystäväpariskunnan kanssa ja käyneet sienimetsässä. Viimeksi löysimme ja poimimme mustia torvisieniä aika paljon. Paistoin ne ja laitoin jääkaappiin odottamaan, että teen sienipiiraan. Äsken kuitenkin siirsin rasian pakastimeen, koska en näköjään ennätäkään leipoa sitä piirasta.


Viikonloppuna vietetään täällä Hangossa Fotofestivaalia, ja aion käydä kuuntelemassa mielenkiintoisia esitelmiä. Siis aika ei nyt riitä leipomiseen.

Huomasin muuten, että paistetut sienet eivät kovin kauaan säily jääkaapissa, vaan alkavat käydä ja homehtua. Jouduin nimittäin heittämään biojätteeseen rasiallisen kanttarellukoita ja toisen tatteja, kun emme ennättäneet niitä kaikkia syödä, enkä muistanut pakastaa niitä. Onneksi metsä ei ole kaukana ja sieltä niitä saa lisää...


Elokuun lopulla vietettiin taas pitkin rannikkoa Venetsialaisia tai Muinaistulien öitä kesä-ja mökkeilykauden päättäjäisinä. Niin täällä Lappohjassakin, vaikka kesä vielä jatkuu. Kävin rannalla katsomassa kokon sytyttämistä, sillä enhän juhannuksena kokkoja nähnyt Heiligenhafenissä enkä Lyypekissä.
Pimenevä ilta ja lautalla aalloilla palava kokko loivat mukavan kuvauksellisen näyn.




Viime sunnuntai kruunasi koko kesän: vietin miniän ja pojanlasten kanssa muutaman ikimuistoisen tunnin Helsingin Isossa Iiluodossa. Matia souti minut ja siskonsa saareen, jossa he olivat viettämässä viikonloppua. Saarihan on Helsingin kaupungin henkilökunnan virkistyskäytössä. Lapset näyttivät minulle taitojaan puu- ja kivikiipeilyssä, kun kiersimme pientä saarta.

 


















 Ja lenkin päätteeksi pääsimme saunomaan. Miten ihanaa oli pitkästä aikaa löytytellä puulämmiteisessä saunassa ja mennä sen jälkeen huuhtautumaan meriveteen. Olin Eider-joella ja Ijselmeerilää käväissyt veneestä vedessä, vaan vasta  tämä Itämeren vesi houkutteli minut useamman kerran aaltoihinsa.




 Poislähtiessämme kahlasimme vielä Kallviikin uimarannan matalassa vedessä.