Keskikesä 26 ohitettu

 ihan onnistuneesti ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa sekä kertoa vuoden alun kuulumisia näin puolivälissä vuotta.

Eipä oikeastaan juuri mitään erikoista millään rintamalla. Terveyspuoli on minulla edelleen remissioissa, siis kaikki ennallaan syöpien suhteen.

Palelta poistettiin oikeasta poskesta basaliooma tuolla Lohjan sairaalassa, kaksi käyntiä se fotodynaaminen hoito vaati ja nyt on poski taas kunnossa; pitää vaan muistaa suojata ihoa auringolta.

Ystävänpäivän aikoihin juhlittiin hillitysti pienellä ystäväporukalla pyöreitä vuosia ja saatiin sankari yllätettyä melko perusteellisesti.

Helmikuussa kuoli naapurimme ihan yllättäen, eikä mennyt kauaakaan, kun poikani isä oli siirtynyt soittelemaan jonnekin  kauempiin orkestereihin. Rauha heidän sielulleen, ehkä joskus tavataan.

Huhtikuun alussa alkoi näkyä kevään merkkejä luonnossa ja vesijumppa loppui liian aikaisin.

Toukokuun alussa kukkivat valkovuokot, naapurin magnoliapuu ja Tammisaaren sairaalan koristekirsikkapuut samoihin aikoihin.

Lappohjassa pidettiin tanssilavalla grillin ja laavun avajaiset sekä tanssit ja Holken-eläkeläiskerho kävi Porvoossa kevätreissulla Runebergin kotimuseossa.

Lappohjapäivää vietettiin perinteiseen tapaan koulun piha-alueella ja illan päätteeksi oli tanssilavalla tanssit.

Olin suunnitellut juhannuksen viettoa Salakalliolla possujuhlissa, vaan vietettiin viikonloppu kummiskin kotosalla: aattona siivottiin ja saunottiin, Juhannuspäivä levättiin ja sunnuntaina ajeltiin pihan heinikko matalaksi, ja taas saunottiin. Juhannussaunassa ei enää ollut vihtaa, kun oltiin vastottu jo kahdesti aiemmin.

Päivät ovat siis kääntyneet jo lyhenemään ja linnut kait lopettelevat  pesintäänsä, sillä aamusin en enää kuule lintujen kiihkeää laulantaa ulkoa.

Sen sijaan tuoksut kutittavat nenää edelleenkin: kun syreenin kukat kuolivat, aukesivat pionit kukoistamaan ja pian aukeavat myös  naapurin pihajasmikkeen valkeat herkät kukkaset tuoksumaan.

Ja nyt vaan odotellaan sitä varsinaista kesää; siis sellaista, jolloin yölläkin on niin lämmin, että tarkenee istua ulkona terassilla.

Siihen asti toivotan sinulle ja läheisillesi leppoisaa kesää ja kaikkea hyvää elämäänne...

  

.

Mukavaa juhannuksen aikaa

 sillä nyt on jo Suomen lipun päivä ja juhannusjuhla. Aatto eilen kului hyvin tässä kotosalla touhuten, ja ihan asiaa oltiin tekemässä. 

Muistat ehkä, että huhtikuussa olin ollut Siltasairaalassa näytteenotossa, ja sen jälkeen olin nukkunut makeat unet hyvällä patjalla. Ja samalla oli vahvistunut päätös, että kotisänkyyn on saatava myös kunnon petauspatja. Hankinta venyi ja vasta kolmisen viikkoa sitten kävimme Karjaan Jyskissä, josta löysimmekin tooosi pehmeäntukevan patjan, jonka myyjä laittoi tilaukseen. Meitin sängyn koko on 180x200, joten tuon kokoinen patja piti tilata Ruotsin varastosta. Viikko sitten tekstiviestillä tuli ilmoitus, jotta tilauksen voi hakea. Ja niinpä maanantaina ajoimme Karjaalle ja saimme samalla pitkästä aikaa tankattua auton suht' edullisesti. Myyjä soitti myymälän varastoon ja pyysi nimelläni paketin, jonka sitten kärräsi ulko-ovelle. Veimme painavahkon laatikon autoon, avasimme monet muovit käärön ympäriltä ja levitimme littanan patjan matkailuauton vuoteelle. Siinähän se voisi turvota ja vetää ilmaa takaisin sisuksiinsa sen kolme vuorokautta, jonka käyttöönotto kuulemma vaatisi. Tungin muovit pahvilaatikkoon ja vein sen myymälän eteiseen jätettyyn kärryyn.

Eilen, juhannusaattona, oli sitten se päivä, jolloin käännettiin joustinpatjat ympäri, pestiin vuodevaatteet ja saatiin ne hetkessä kuivaksi raikkaassa kesätuulessa. Vielä imurointi ja sitten isäntä oli valmis ajamaan "paskahuussin" oven eteen. Saimme aikamoisella työllä kannettua ison turvonneen patjan sisälle ja  sänkyyn. JA voi vitjat, se saamarin patja oli väärän kokoinen: leveydestä jäi puuttumaan 20 senttiä!! Hain kuitin ja totesin kyllä aivan oikein maksaneeni 180 cm leveästä petauspatjasta. Pettymys oli masentavaa, raahasimme kuitenkin väärän patjan takaisin autoon ja petasin raikkaan sängyn vanhalla petarilla. Maanantaina selvitellään asiaa, toivottavasti kiukkuni laantuu siihen mennessä...

Sen Meilahden tutkimuksen tuloksena oli tieto siitä, että liki 10v sitten leikattu rintasyöpäni oli levinnyt luustoon. Hoidoksi aloitettiin "hormoonintappaja" Letrozol ja luustoa vahvistava Xgeva-pistos. Tuon pistoksen vakavana sivuvaikutuksena voi olla leukaluun kuolio, joten hampaistostani minun on pidettävä erittäin hyvää huolta. Olen saanut nyt pistoksen 2 kertaa, sillä kolmatta ei voitukaan antaa viime viikolla, koska kalkkiarvo veressäni oli liian matala.Uudet verikokeet muutaman viikon päästä ja sitten toivottavasti se pistos. Pillereitten sivuvaikutuksena on kaiken kuivuminen, kun kehossa ei enää valmistu yhtään estrogeeniä. Jalkojen nivelten kanssa alkaa jo olla ongelmia, vaan onneksi tämän ikäiselle ei enää (ilmeisestikään) tule hikoilukohtauksia.

Muutoin kevät ja alkukesä on sujunut ihan ok. Toukokuussa saatiin lenkkikaverin vene vesille sekä masto pystyyn ja käväistiin pikku purjehduksellakin lähivesillä.

Kevät lämpeni äitienpäivän jälkeen melko pian ja pääsin kuvaamaan erikoisuuden, kukkivan mangolian ; on se kaunis ilmestys.

Toukokuussa juhlittiin Kotkassa 55v-ylioppilaaksi pääsyä puistokierroksen merkeissä ja uusi ylioppilas lakitettiin seuraavana viikonloppuna. Aivan ihania juhlahetkiä, ihanaa on ollut saada elää nämäkin kokeakseni.

Kesäkuun alussa Hangon kaupunki tarjosi lounaan meille 65+ ikäisille, tai oikeastaan vain osalle meistä. Hangossahan meitä iäkkäitä lienee liki 4 kertaa tuo lounaalle mahtuneiden määrä (500). Ruoka ja seura oli hyvää, ilma kaunis ja ihmiset iloisia, mikäs oli nauttiessa vastiketta verorahoille...

Ja kesäkuun alkupuolella vietettiin myös perinteistä Lappohjapäivää. Oltiin siellä joukossa kuulemassa uuden kaupunginjohtajan puhetta sekä paikallisen Merivartioston ja Marine alutechin esittäytymistä.

Ja kun kevät ja kesä ovat edenneet näin hurjan lämpimissä merkeissä, on monen kesäkasvin kukinta jo ohi. Lupiinit, syreenit ja pionit ovat jo ennen juhannusta kukkineet ohi. Samoin linnut ovat ilmeisesti kaikki jo pesimässä, sillä ainakaan viikkoon ei enää ole kuulunut normaalia alkukesän linnunlaulua. Muut kuin käen kukuntaa, sillä se kylän hereillä pitävä käki kukkuu päivin ja öin. Aivan uskomattoman kovaa kuuluu sisälle kukuntansa, vaikka ikkunat on kiinni. Viime kesänä tuo ehkä samainen käki huuteli vielä ihan kesän lopullakin, saas kuulla miten nyt käy.

Ottamiani kuvia voi katsella kuvat.fi -palvelusta. Ja kevään 23 matkailuautomatkaan yritän saada lisää julkaistavaa ihan piakkoinkin...

Juhannus jo ohi

 vaan helteet sen kun jatkuvat. Alkaa pikkusen jo ahistaa tuo kuumuus, vaikka sisällä kyllä on onneksi hieman vähemmän kuuma kuin ulkona.

Alkukesä on turboillut niin nopeasti ohi, että en kunnolla kerennyt kuvata edes syreenejä, kun niiden kukinta jo oli ohi. Juuri kun olin suunnitellut kuvaavani noita hyvätuoksuisia kukkia, niin tuli sade ja siihen lopahtivat niin kukat kuin minun kuvauksenikin. Seuraava taitaa olla liki ainut otos:

Pionit aukaisivat upeat kukkansa juuri juhannukseksi, vaan tällä helteellä ne alkavat jo nuukahtaa, ehkä niitä olisi pitänyt kastella?

Viime viikolla, kun laiteltiin motoroitua paskahuussia kuntoon huomattiin, että siinä olisi ollut enemmänkin laittoa, vaan ei tiloja eikä innostusta remonttiin. Siispä kävimme vaihtamassa sen muutaman vuoden nuorempaan ja 100000 km vähemmän ajettuun menopeliin. Ja kyllähän tuossakin nyt on laittoa ihan väsymiseen asti, vaan ei kuitenkaan mitään korjaamista. Paikat alkavat olla jo siivottu, vaan ikkunaverhoja en ole onnistunut poistamaan paikoiltaan, joten niitä en toistaiseksi saa pestyä. Toiveissani on, että lähtisimme jonnekin ulkoiluttamaan tuota autoa, vaan saattaa jäädä haaveeksi 😞.

Alkuviikolla kävimme Hangossa tapaamassa tuttuja. Kävimme Lennin kanssa syömässä ja Leenan ja Jarmon kanssa entisessä Roxxissa kuulemassa Espanjan kuulumisia.  Poika oli kasvanut viimenäkemän ja saanut koulunsa loppuun, joten uudet seikkailut odottavat häntä; onnea tulevaisuuteen, Lenni! 

Juuri ennen juhannusta sain silmääni toisen Avastin-pistoksen. Tällä kertaa se piikki hieman tuntui, ei varsinaisesti sattunut. Ja saunaan pääsin sitten vasta juhannusaattona ja oikein vihdan kera. Hyvää kannattaa tosiaankin odotella, siis saunaan pääsyä ja uutta vihtaa.

Olen toistakymmentä vuotta arkistoinut valokuviani Picasa3 -ohjelmalla. Sillä on ollut pelppo ladata muistikortilta kuvat päiväkansioihin, sinne olen nimennyt ihmiset "kasvogalleriaan" ja ohjelman haku on ollut erinomainen. Olen siis esimerkiksi saanut kaikki koneellani olevat kukkakuvat lajiteltua helposti  ja olen voinut valita onnittelukorttikukkakuvan jatkojalostettavaksi. Vaan nytpä kävikin niin, että se ohjelma ei enää toimi koneellani, ei vaikka latasin siitä uuden version. Picasa3:n tukeminenhan lopetettiin jo vuosikaudet sitten, vaan se on silti toiminut, kun se on koneellani ollut asennettuna. Vaan nyt ei enää toimi, ei. Ohjelma kertoo, että (google-) tililleni kirjautuminen ei onnistu. Eikä se ole antanut edes koittaa kirjautumista. Niinpä olen nyt pienoisessa pulassa. Koneelleni kerääntyy valokuvia, koska en ole löytänyt sopivaa ohjelmaa, jolla voisin lataamiani kuvia katsoa kunnolla ja samalla poistaa epäonnistuneet. Tai kyllähän tämä Windowsin Kuvat-ohjelma aukaisee kuvat ja niitä voi tarkastella 1:1 -koossa, vaan siinä en saa avattua ja suurennettua kahta kuvaa näytölle yhtä aikaa. Jolloin en siis voi vertailla kahta samasta kohteesta näppäämääni kuvaa yhtä aikaa 😞. Enpä siis tiedä mitä tekisin, vaan joku toimiva systeemi minun on löydettävä ennen kuin kone täyttyy epäonnistuneista valokuvista. Jos tiedät, niin vihjaise, kiitos...

Perinteistä juhannusta

vietetään täällä Suomen Etelässä. Vai onko Juhannuspäivän sade perinteistä? Nyt puolenpäivän maissa sunnuntaina sade näyttää tauonneen, alkaakseen kait viimeistään huomenna.yölämpötila on ollut + 10 eikä eilen sateessa ollut sitä enempää. Mukavasti on siis mennyt keskikeän juhla täällä sisällä istuksien. Kurkku on edelleenkin peijakkan kipeä; on siis jo yhdeksättä päivää. Lisäksi minullekin tuli se silmätulehdus, joka miehellä oli muuttunut krooniseksi. Sen siitä saa, kun hellästi yrittää hoitaa miehen silmiä...

Nyt ollaan siis jo ohitettu vuoden pisin päivä ja samalla lyhin yö. Aurinko on tänään noussut pilvien taa 4.07 ja laskee 22.54 horisontin taa, joten päivälle tulee pituutta 18 tuntia 47 minuuttia. Viime yö oli jo selvästi pimeämpi...vai johtuiko vain paksusta sadepilvipeitteestä.

Maanantaina ennen Hesaan lähtöään lapset leikkasivat ruohon pihaltamme. Vielä perjantaina nurmikko näytti ihan kivan lyhyeltä, vaan nyt sade on innostanut se villiiin kasvuun. Siis ei valitettavasti ollut pitkäaikainen ilo siitä leikkuusta. No, tietysti lapsille jäi mukava muisto...

Tiistaina käväisin lekurissa ja kerroin samalla kipeästä kurkustani. Pikakoe labrassa osoitti, ettei minulla ole streptokokkia, vaan virustauti, johon ei kait sitten ole kunnon hoitoa. Siis on vaan kärsittävä: kuinka kauan jaksan, en tiedä.

Hesasta ostin uuden pinnapilotin veneeseemme. Vaan paketissa ei ollutkaan asennus/käyttöohjetta, enkä sitä älynnyt tiedustella siellä liikkeessä ollessani. No, keskiviikkona lupasivat heti lähettää sen  postissa, vaan ei tuota vielä ole näkynyt. Joten viimeisten karvojen liittäminen kepsun johtoihin on vielä kesken. Toivottavasti huomenna saadaan homma kuntoon.

Muutoin tämä juhannus on siis mennyt kuten viime vuonnakin: Emme ole olleet purjehtimassa. Vene ei vielä ole ihan kondiksesa ja onneksi ilmakaan ei ole oikein houkutellut vesille. Siis parempi pysystellä kuivissa sisätiloissa.

Aattona käväisin illansuussa keskustassa, vaan ei siellä kovin kuvauksellista ollut. Siis ei mitään suurta Juhannushulinaa kuvattavaksi asti. Kuvasin kuitenkin mm. nuorisoa rannalla, tornit ja ortodoksisen kirkon, sekä kultasadepensaan. Ehkä myöhemmin illalla kokon polton aikoihin olisi ollut tarjolla mielenkiintoisempia kuvakulmia, vaan silloin olimme jo saunassa ja minä ropsuttelin itseäni tuoreella vihdalla. Se oli eka tänä vuonna, samoin kuin luonnonkukkakippu, jonka taitoin maljakkoon.
Kuvat löytyvät Picasa-kansiostani.

Juhannusjunaa seurasin muutamaan otteeseen. Ohjelma ei mielestäni vaikuttanut satunnaisesti vilkuiltuna kovin mielenkiintoiselta; toivottavasti siitä Saksassa ja Ranskassa saivat kuitenkin hyvän kuvan yöttömästä yöstä!

Juhannusruokia ei tullut grillattua, kun Jp grillaili makkarat ja pihvit jo viime sunnuntaina. Liitelin pintamaustetut porsaanleikkeet olivat suolaisia pikemminkin kuin mausteisia, joten nyt lauantaina huuhdoin toisen paketillisen raanan alla, ennen kuin pilkoin ne perunalaatikkoon. Eikä sipulin ja valkosipulin lisäksi muuta maustetta tarvittukaan...hyvää on, vielä huomiseksikin.

Juhannuksen jälkeen

on siis vielä pyhäpäivä, sunnuntai. Ja huomenna on taas se tuttu arki. Vaan eipä oikein eroa toisistaan nämä vapaalle opettelevan päivät: En kalenteria katsomatta tiedä, mikä päivä milloinkin on menossa. Siis "päivillä ei ole väliä", kun sunnuntaisinkin pääsee halutessaan kauppaan.

Juhannus sujui täällä Hangossa taas aivan rauhallisesti. Kävelin ensin aattona keskustassa kuvaamassa. Valitettavasti jäi se vuosisadan kuva tälläkin kertaa ottamatta, kun koneesta loppui virta! Juhannuspäivänä sitten olimme kimpassa kävelyllä ja silloin sain sitten muutamia kuvia rauhallisesta kaupungistamme.

Vuoden 2009 Juhannuksen tunnelmia voitte katsella tästä kuvakansiosta

Pihallamme on sireenien kukinta siis jo ohi. Vaan onneksi pian kukkii naapurin jasmiinipensas. Jo nyt sen tuoksu uhkaa peittää omien pioniemme tuoksun ;-)

Jokavuotinen pieni niitty pihallamme on nyt poikkeuksellisen pieni; vain pyykinkuivaustelineen alusen kokoinen. Se on kuitenkin täynnä päivänkakkaroita ja pionit antavat kivan lisävärin näkymään:

Juhannustanssit jäivät väliin tältäkin kesältä. Vaan on niitä tanssittu monena menneenä kesänä! Kirjoittelin vuosina 2002-06 eräälle keskustelupalstalle omia tanssimuistojani. Voi sitä aikaa, kun jalka vielä nousi kevyesti! Julkaisen tulevalla arkiviikolla nuo muistelmani täällä kaiken kansan luettavaksi.

Odotellessanne voitte lukea silloisen keskustelupalstan pitäjän kertomuksia sairaalasta . Timo sairastaa leukemiaa ja on juuri valmistautumassa kantasolujen siirtoon Meilahdessa.

Ja Seijan kotisivulla on luettavissa uusia purjehdusmatkakertomuksia. Niitä minun on itsenikin luettava ja nautittava, kun emme vielä ole saaneet edes venettä vesille tänä kesänä.