Tänä aamuna on taas reilusti lunta... |
Vesi näytti olevan taas hyvinkin alhaalla, ja jäällä olisi ollut erinomainen luistelukeli, jos joku luistimin sinne olisi uskaltanut mennä. Pilkkimies kertoi salmenkin jään olevan liki kymmensenttistä, vaan kyllä siinä Ekön salmessa käy aika kova virta...
Ekön salmi ja vesi alhaalla... |
Viikolla tapasin siskoni kanssa uusia sukulaisiamme. Tai olihan yhteisessä tapaamisessa mukana myös serkkumme Annikki, jota emme olleetkaan nähneet muutamaan vuoteen. Tuusnimeltä olivat Hesaan tyttärensä luokse tulleet Markku ja Pirjo, ja yhdessä kävimme läpi Eijan ja Annikin tekemiä sukuselvityksiä. Oli mielenkiintoinen tapaaminen, kiitos teille "uudet sukulaiset". Tästä on hyvä jatkaa...
Torstai on kuulema toivoa täynnä ja niin se oli täynnä iloakin, kun olimme juhlistamassa vanhimman Safety Sistersin syntymäpäivää ravintola Loisteessa. Samalla käynnillä sain kuvattua helsinkiläistä yötä, vaikka silloin olikin vasta ilta aluillaan...
Ja vielä mahtui viikkoon yksi ravintolakäynti: perjantai-iltana kävin syömässä Siskojen Siskojen kanssa Hesan keskustassa La Famigliassa. Oli kiva tavata livenä niitä kohtalotovereita, joiden kanssa on tullut seurusteltua aiemmin lähinnä virtuaalisesti salaisessa vertaistukiryhmässä. Kyllä vertaistuki kantaa ja kannattaa...
Viime viikonlopun vietinkin sitten kotona. Ulkoilimme mukavassa aurinkoisessa pikku pakkasessa ja ihmettelimme, kun liki kaikki lumet olivat taas haihtuneet jonnekin.
Uimarannan lumet 18.2.17 |
Tiistaina lenkkeilimme jälkeen ja rannassa huomasin, mistä helmikuu on saanut nimensä.
Edellisyön lumisateessa puut olivat saaneet upean lumivaipan. Vaan kun aurinko lämmitti ja sulatti sitä lunta, niin puista tippui niskaamme helmiä. Siis aurinko sulatti sitä lunta puiden oksilta ja pisarat putosivat jäisinä helminä maahan. Kuulosti ja näytti upealta, kun sitä rannassa ihailimme.
Uimarannassa oli taas valkoista... |
Keskellä viikkoa satoi lunta ja ajokeli oli aika paha. Ennätin kuitenkin Ässien kanssa keskiviikkona käydä hakemassa kunnon pitsat ennen lumituiskun alkamista Järvenpäässä. Tai itseasiassa kunnon myräkkä alkoi sillä välin, kun odotimme pitsojen paistumista. Vaikka takaisin kotiin ei ollutkaan kuin muutama sata metriä, niin lumituiskuiseen vastatuuleen taivaltaminen kävi melkein työstä. Onneksi ei tarvinnut enää lähteä ulos sinä iltana.
Torstaiaamuna oli yöllinen pakkanen muuttunut suojaksi, ja pihalla ja auton päällä näytti olevan noin 15 senttiä suojalunta. Minä tein lumitöitä saadakseni auton esille hangesta ja lapset nauttivat tehdessään nuoskalumesta ison lumiukon. Minä sain kroppani kipeäksi ja lapset käsineensä märiksi.
Lähdimme junalla Hesaan ja kävimme tutustumassa Helsingin kaupunginmuseoon, joka on Sederholmin talossa Suurkirkkoa vastapäätä. Saara oli käynyt siellä kahdesti aiemmin; minä ja Samu olimme ensikertalaisia. Vanhanajan koulussa, mummolassa ja aikakoneessa viihdyttiin muutama tunti ja kivaa oli.
Mennään, Mummo, joskus uudestaan, jooko...
Ässät "vanhanajan koulussa" |
Minä olin saanut pitsasta jo tarpeekseni, joten Matias pääsi hakemaan mieluisensa pitsan ihan itse. Meinasi siinä maksalaatikko jäädä syömättä, kun pitsaa riitti ja riitti vielä aamupalaksikin, vaan kyllä se herkkulaatikko meni sitten päiväruokana hyvin sujuvasti oikeaan paikkaan.
Läppärini lakkasi toimimasta yllättäen perjantaiaamuna, joten Vaari-Eero yritti saada sitä eloon, kun olimme hakemassa Matiaksen lätkäkamoja Koskelasta. Ei onnistunut käyntiinpanoyritykset, vaan saimmehan samalla syödä erinomaiset laskiaispullat. Kiitos maukkaasta välipalasta, Tuula-mummi!
Täällä Lappohjassa lenkkeilimme taas eilen, kun aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämpötila kohosi yöllisen pakkasen jälkeen nollaan. Rannassa oli entistä enemmän lunta ja jäät olivat veden nousun myötä rikkoutuneet, niin että vesi lainehti jäälauttojen välissä...
Uimarannan lumet 25.2.17... |