Hae tästä blogista

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

26.2. Talven keskeltä

Kuinkakohan mones talvi tänä talvena jo onkaan? Ensimmäinen taisi olla jo marraskuussa 16,  eikä tämä nykyinen ehkä vielä ole viimonen.

Tänä aamuna on taas reilusti lunta...
 Ystävänpäiväviikko alkoi pikkupakkasessa ja auringonpaisteisena. Kävimme porukalla lenkillä ja uskaltauduimme jopa jäälle tuolla pienvenesatamassa. Pilkkijä näytti käyneen melko pitkällä jäällä, jopa Ekön saaressa, vaan me tyydyimme liukastelemaan lähellä rantaa...




Vesi näytti olevan taas hyvinkin alhaalla, ja jäällä olisi ollut erinomainen luistelukeli, jos joku luistimin sinne olisi uskaltanut mennä. Pilkkimies kertoi salmenkin jään olevan liki kymmensenttistä, vaan kyllä siinä Ekön salmessa käy aika kova virta...

Ekön salmi ja vesi alhaalla...
Ystävänpäivän, tiistain 14.2. vietimme perinteiseen tapaan Venemessuilla Hesassa. Eipä siellä juuri uutta nähtävää meille ollut, vaan saimmepahan ostettua lepuuttajien päälle uusia sukkia. Tai oikeastaan löysimme sen yrityksen esittelypisteen, joka myy lepuuttajan suojaa metritavarana. Ostimme tumman sinistä putkikangasta niin paljon, että siitä pitäisi riittää uudet suojat käytössä oleviin kuuteen lepuuttajaan.

Viikolla tapasin siskoni kanssa uusia sukulaisiamme. Tai olihan yhteisessä tapaamisessa mukana myös serkkumme Annikki, jota emme olleetkaan nähneet muutamaan vuoteen. Tuusnimeltä olivat Hesaan tyttärensä luokse tulleet Markku ja Pirjo, ja yhdessä kävimme läpi Eijan ja Annikin tekemiä sukuselvityksiä. Oli mielenkiintoinen tapaaminen, kiitos teille "uudet sukulaiset". Tästä on hyvä jatkaa...

Torstai on kuulema toivoa täynnä ja niin se oli täynnä iloakin, kun olimme juhlistamassa vanhimman Safety Sistersin syntymäpäivää ravintola Loisteessa. Samalla käynnillä sain kuvattua helsinkiläistä yötä, vaikka silloin olikin vasta ilta aluillaan...


Ja vielä mahtui viikkoon yksi ravintolakäynti: perjantai-iltana kävin syömässä Siskojen Siskojen kanssa Hesan keskustassa La Famigliassa. Oli kiva tavata livenä niitä kohtalotovereita, joiden kanssa on tullut seurusteltua aiemmin lähinnä virtuaalisesti salaisessa vertaistukiryhmässä. Kyllä vertaistuki kantaa ja kannattaa...

Viime viikonlopun vietinkin sitten kotona. Ulkoilimme mukavassa aurinkoisessa pikku pakkasessa ja ihmettelimme, kun liki kaikki lumet olivat taas haihtuneet jonnekin.

Uimarannan lumet 18.2.17
 Hiihtolomaviikko alkoi vetisissä merkeissä. Olin Pekan ja Lennin kanssa sateisessa Turussa Karibian kylpylässä uimassa. Siellä oli jo valmiiksi Jp lapsineen, joten lapsijoukolla oli ilmeisen hauskaa keskenään. Minä uitin tyttöä ja vartioin hänen uimistaan, kun hän ei vielä oikeasti osaa itse uida. Päiväruuan söimme uimapukusillamme Hesburgerissa ja ennen kuin illalla yhdeksän aikaan olimme takaisin Hangossa, oli lapsilla jo kiljuva nälkä ja niin minullekin. Ei se "roskaruoka" oikein tuntunut pitävän nälkää koko päivää...



Tiistaina lenkkeilimme jälkeen ja rannassa huomasin, mistä helmikuu on saanut nimensä.
Edellisyön lumisateessa puut olivat saaneet upean lumivaipan. Vaan kun aurinko lämmitti ja sulatti sitä lunta, niin puista tippui niskaamme helmiä. Siis aurinko sulatti sitä lunta puiden oksilta ja pisarat putosivat jäisinä helminä maahan. Kuulosti ja näytti upealta, kun sitä rannassa ihailimme.


Uimarannassa oli taas valkoista...


Keskellä viikkoa satoi lunta ja ajokeli oli aika paha. Ennätin kuitenkin Ässien kanssa keskiviikkona käydä hakemassa kunnon pitsat ennen lumituiskun alkamista Järvenpäässä. Tai itseasiassa kunnon myräkkä alkoi sillä välin, kun odotimme pitsojen paistumista. Vaikka takaisin kotiin ei ollutkaan kuin muutama sata metriä, niin lumituiskuiseen vastatuuleen taivaltaminen kävi melkein työstä. Onneksi ei tarvinnut enää lähteä ulos sinä iltana.

Torstaiaamuna oli yöllinen pakkanen muuttunut suojaksi, ja pihalla ja auton päällä näytti olevan noin 15 senttiä suojalunta. Minä tein lumitöitä saadakseni auton esille hangesta ja lapset nauttivat tehdessään nuoskalumesta ison lumiukon. Minä sain kroppani kipeäksi ja lapset käsineensä märiksi.

Lähdimme junalla Hesaan ja kävimme tutustumassa Helsingin kaupunginmuseoon, joka on Sederholmin talossa Suurkirkkoa vastapäätä. Saara oli käynyt siellä kahdesti aiemmin; minä ja Samu olimme ensikertalaisia. Vanhanajan koulussa, mummolassa ja aikakoneessa viihdyttiin muutama tunti ja kivaa oli.
Mennään, Mummo, joskus uudestaan, jooko...

Ässät "vanhanajan koulussa"
 Sitten olikin jo aika lähteä vaihtamaan lapsia. Ässät menivät junalla kotiinsa ja minä menin Matiaksen kanssa toisella junalla Jäkeen.
Minä olin saanut pitsasta jo tarpeekseni, joten Matias pääsi hakemaan mieluisensa pitsan ihan itse. Meinasi siinä maksalaatikko jäädä syömättä, kun pitsaa riitti ja riitti vielä aamupalaksikin, vaan kyllä se herkkulaatikko meni sitten päiväruokana hyvin sujuvasti oikeaan paikkaan.

Läppärini lakkasi toimimasta yllättäen perjantaiaamuna, joten Vaari-Eero yritti saada sitä eloon,  kun olimme hakemassa Matiaksen lätkäkamoja Koskelasta. Ei onnistunut käyntiinpanoyritykset, vaan saimmehan samalla syödä erinomaiset laskiaispullat. Kiitos maukkaasta välipalasta, Tuula-mummi!

Täällä Lappohjassa lenkkeilimme taas eilen, kun aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämpötila kohosi yöllisen pakkasen jälkeen nollaan. Rannassa oli entistä enemmän lunta ja jäät olivat veden nousun myötä rikkoutuneet, niin että vesi lainehti jäälauttojen välissä...

Uimarannan lumet 25.2.17...


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

12.2. Kevätlämpimiä odotellessa

pitää tyytyä vielä tänään suht' pilvisen tuuliseen -0-keliin.  Tulevalle alkuviikolle on ennustettu yllättävän lämmintä ilmaa, jopa huhtikuisia lämpötiloja. No, jää nähtäväksi, mitä huomenna saamme.Tänään lenkillä puolen päivän aikaan ei aurinko varsinaisesti häirinnyt, kun vain osittain oli näkyvillä.

Meri pitkälti jäässä ja puolipilvistä oli tänään sunnuntaina...
 Mennyt viikko alkoi aurinkoisena ja ulkoilukeli oli tiistaina mitä mukavin. Kävin rannassa yksin lenkillä, sillä miehet jatkoivat innostuneina puutöitä P:n pajassa. Ja tulihan sieltä valmistakin: sain komean ja käyttökelpoisen pallin, vai olisko tuo jo jakkara.






Tiistain auringossa oli rantajäällä kalannarraajia, ja saaliinaan oli kuulema vain simppuja ja norsseja yhden hauen lisäksi. Vesi oli taas alhaalla, kait 35 cm miinuksella.



Alkuviikolla oli vielä vapaata vettä...

 Keskiviikkona olikin sitten jo kunnon pakkanen ja meri alkoi jäätyä. Käväisimme Hangon rannassa jumpalle mennessämme ja kuvasin panoraaman makasiineista.



Asahi-liikunnan jälkeen käväistiin Alan's kahvilassa nyt jo perinteiseksi muodostuneella jumppakahvilla. Siellä on edullisen kahvin ja pullan lisäksi mukava tunnelma. Kahvilan pihalta näkyy uusien talojen lomasta meri oikein kivasti.

Alan's cafe on Villa Ormannin talossa

Merenranta näkyy kivasti uusien talojen välistä...
 Torstaina ja perjantaina olikin sitten sen verran pakkasta, että en ulkonä käynyt kuin postilaatikolla.  Ehkä olisin tarennut oikein lenkillekin, vaan en yksin viitsinyt lähteä edes kameraa ulkoiluttamaan, kun aurinkokaan ei paistanut.
Eilen, lauantaina, oli pakkanen jo hellittänyt muutamaan asteeseen niin, että tutulla kokoonpanolla lähdimme kävelylle. Tällä kertaa vuorossa oli  Kirkon lenkki vastapäivään. Käväisimme samalla rannassa ihmettelemässä alhaalla olevaa vedenpintaa, joka nyt oli jäätynyt salmenkin kohdalta. Minulla ei ollut kameraa mukanani, joten lenkin jälkeen otin I:n kyytiin, kävimme Tammisaaressa kaupoilla ja sitten ajoin takaisin rantaan kuvaamaan. Miesten puutyöpajassa kun oli touhu päällä, niin saivat rauhassa harrastaa, kun I oli minun seurassani. Heillä oli tekeillä säilytyslaatikko kierrätysmateriaalista parvekkeelleni. Esittelen sen sitten, kun siitä jotain valmista tulee 😏

Jossain kait paistoi aurinkokin, ei meillä Lappohjassa...

Salmikin jo jäätyy...
Tänään lenkin jälkeen oli pakko istahtaa television ääreen hetkeksi. Sieltä tuli lyhytelokuva Kotkan historiasta, tästä päivästä ja ravintola Kairosta. Elokuva on vuodelta 1990 ja siinä laulavat nostalgisia kappaleita Junnu Vainio, Pelle Miljoon ja Erkki Liikanen. Voiko enää mukavampaa kuunneltavaa olla, suosittelen katsomaan Areenasta ohjelman Kotkan poikii ilman siipii...

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

5.2. Helmikuun hanget?

29.1. Ei paistanut tänäänkään aurinko. Oli sumuista ja sateista kuten eilenkin. Nyt vain illansuussa muuttui vesi lumeksi.

Päivällä tihutti vettä

Illemmalla vesisade muuttui lumisateeksi...


Suojan puolella taisi lämpötila olla suuren osan aikaa, vaikka uutta lunta välillä siis pikkusen satoikin..  Vielä oli ranta jäässä, koska kalastajan näin kokemassa verkkojaan.


Samalla kuvausreissulla katselin myös avointa salmea; ei taida olla asiaa Eköhön ilman venettä.


Keskiviikkoisin ollaan jo kolme kertaa käyty Asahi tunnilla edistämässä terveyttämme. Muistiluotsi on järkännyt meille Hangon ikäihmisille mahdollisuuden mukavaan liikuntaan Astrean peilisalissa. Vetäjänä on Johan Tammisaaresta ja paikalla meitä iloisia liikkujia toista kymmentä.


Viikkoon mahtui myös taas pyykkipäivä. Meillähän ei edelleenkään ole omaa pesukonetta, vaan käytetään taloyhtiön hyvin varustettua pyykkitupaa kerran kuussa 5 tuntia, 3 €. Ei voisi edullisempaa olla.

Perjantaina "ennätin" vihdoin rantaan auringonlaskua katsomaan. Laskihan se, vaikkakin pilveen. Samalla idän puolelle  ja maihin nousi sumua. Kaunista kuitenkin...

Sinne se Koverharin taakse meni pilveen...

Tammisaaresta päin hiipi sumua...

Sumuinen metsä 27.1.17 Lappohjassa
Tammikuun viimeinen päivä oli vaihteeksi aurinkoinen ja minä ajelin Hyvinkään sairaalan endoskopiayksikköön tutkimuksiin. Onneksi tälläkään kertaa ei löytynyt mitään ylimääräistä, joten sitten vuoden päästä uudelleen. Sairaalan alueelle rakennetaan Hyvinkään terveyskeskusta, joten sekaista oli enkä meinannut löytää pääovelle...

Hyvinkään sairaala ja terveyskeskuksen työmaata
Ja kun helmikuun eka päivä tulin takaisin Lappohjaan, olikin tietenkin taas räntäsade ja kurja ajokeli.


Viikonlopun vietin nyt verhoilukurssin kevät kokoontumisessa ja sain toisen tuolin päällystettyä.  Olin onnistunut opettajan avustuksella ihan hyvin sen ekan tuolin päällystämään viime syksynä, vaan nyt en enää muistanut, miten se homma hoidettiin. Onneksi Eeva-opettaja on rauhalinen ja jaksoi kädestä pitäen neuvoa minua. Ilmeisesti  minulla ei ole enää muuta verhoiltavaa, joten ensi syksyksi riittänee "Pappakerho"...

Vain napit puuttuvat...
Kun aamusella ajelin Hankoon, oli liikenne yllättävän vähistä...

Sunnuntiaamun rauhallista räntäsadetta...