Hae tästä blogista

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

28.12. No nyt se meni jo

Kyllä, eletään välipäiviä, sillä vanha joulu meni jo ja uusi joulu on vasta ensi viikolla. Eletään myös vuoden viimeisiä päiviä, ja ollaan jo hyvällä matkalla kohti juhannusta. Tänään on päivän pituus 5 tuntia 59 minuuttia. Joulupäivästä lähtien valoisa aika on pidentynyt minuutilla päivittäin.  Ja ensi tiistaista viikko eteenpäin on jokainen uusi päivä 2 minuuttia pidempi kuin edellinen. Että kyllä valo voittaa.
Ja joulun aika onkin täällä Lappohjassa ollut todella kaunis. Lunta sopivasti, pakkasta 5-10 astetta ja aurinko paistanut joinain päivinä pilvettömältä taivaalta.

Lappohjan Marttala

Muutoin joulu meni ihan normaalisti ohi: saunottiin, syötiin, muutaman kerran ulkoiltiin, katseltiin televisiota. Mieleen ohjelmista jäi mm. mielenkiintoinen uusi versio Kotiopettajattaren romaanista. Harvinaisen upeeta katsottavaa oli myös eilisiltainen luonto-ohjelma, Metsän tarina. Kotimaista tuotantoa, upea kuvaus, Suomen luonto ja eläimet; ja suurelta ruudulta koko komeus pääsi oikeuksiinsa.

Eilen meillä oli taas pitkästä aika pyykkipäivä. En vieläkään vaihtaisi tuota pyykitupaa kuivaushuoneineen oman pesukoneeseen. On tosi mukavaa, kun 5 tunnnin puuhastelun jälkeen saa laittaa kuivat pyykit kappeihin, eikä ole tarvinnut ripustella niitä pitkin huushollia kuivumaan.

En ripustanut pyykkejä uloskaan kuivumaan...
Tänään poikkean yleisistä rutiineistani sen verran, että lähden junaillen Hesaan ja tulen huomenna samalla tavalla takaisin. Mies varmaankin pelkää päästää minua rattiin ja sai ylipuhutuksi ostamaan junalipun. Tuleehan tuo junan käyttö eläkeläiselle halvemmaksi kuin saman matkan bensat, ja ainakin taitaa olla lokoisampi tuoli tiedossa.

Tässä vielä muutaman kuva aurinkoisesta Lappohjasta

Lappohjan koulu

Lappohjan urheilukenttä

Perunamaata ei nyt näy...


maanantai 22. joulukuuta 2014

2 yötä jouluun on

ja minä piristyin jo sen verran, että jaksoin keittää Ollin punasipulihilloketta. Olen sitä useana vuonna tehnyt ja aina se on yhtä hyvää. Tässä ohje:

Punasipulihilloke:
5-6 (500 g) punasipulia
3 dl punaviiniä
10 neilikkaa
1 kanelitanko
2 dl hillosokeria
1/2 sitruunan mehu

1. Kuori ja paloittele punasipulit hienoksi silpuksi. Mitä hienompi silppu, sen tasaisempi lopputulos.

2. Kietaise neilikat sideharsoon, tai vakkapa kahvinsuodatinpussiin ja solmi käärö tiukasti kiinni.

3. Kiehauta punaviini, kanelitanko ja neilikat. Lisää sipulisilppu. Keitä kymmenkunta minuuttia, kunnes silppu pehmenee. Poista maustekäärö ja kanelitanko kattilasta.

4. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 15 minuuttia. Mausta hilloke sitruunamehulla. Sekoita.

5. Kaada hilloke lasipurkkiin ja sulje kansi.

Hilloke jähmettyy jäähtyessään.

Minulla oli sipulia 750 gr, joten suurensin viinin ja sokerin määriä 1/3. Ja tietenkin unohdin tuon sitruunan, joka antaisi kivasti potkua/happoa muutoin makeaan hillokkeeseen.

Kanelitangon ja neilikat sidoin ohjeen vihjeen mukaan kahvinsuodatinpussiin.


Suurin työ tämän tekemisessä on tuo sipuleiden pilkkominen. Kävi oikeesti käsivarteen, vaikka yritin tehdä leikkuun ergonomisesti oikealla korkeudella.


Tänään on sitten ohitettu vuoden lyhin päivä pohjoisella pallonpuolikkaalla. Sen kunniaksi taisi tänne Lappohjaankin sataa lumikerros maahan. On nyt sitten mukavampi odotella joulua, kun on hiukan valoisampaa,. Lienevät kuitenkin ennustaneet tänne etelään jo vesisadettakin, joten ehkä tuo lumi ei kauaakaan pysy...


Kuva on oettu ennen kolmea iltapäivällä, jolloin lunta oli vielä vähän. Pian alkoi sakea lumisade, joten nyt on maisema jo ihan eri näköinen...


Illalla näytti toisella puolen taloa jo tällaiselta:


Ja joku saataa huomata, että en ole viikonlopun aikana ulkona käynyt, kun kuvatkin on ikkunan läpi otettuja. Pari päivää menikin sängyn pohjalla, unten mailla, onneksi tuli jo nukuttua tarpeeksi...

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21.12.14 Joulu on jo ovella...

Neljäs adventtisunnuntai on on monissa kirkkokunnissa pyhitetty Jeesus-lasta kantavalle Neitsyt Marialle.  Niin on vuodesta 2000 lähtien ollut myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, jotta se erottuisi selkeämmin kolmannesta adventista. Neljäs kynttilä on rakkauden kynttilä
Minulla ei nyt riitä virtaa tai ideaa tehdä kynttiläsetelmaa, valitan...

Alkuviikosta olin kutsuttuna Miljoonas Työturvallisuuskortti -juhlaan. Siis reilun 10 vuoden aikana on suoritettu jo 1 000 000 työturvallisuuskorttia, Hieno saavutus työelämän turvallisuuden pelisääntöjen selkeyttämiseksi. Mukavaa oli leppoisissa merkeissä tavata entisiä työtovereita ja vaihtaa kuulumisia. Monet heistä ovatkin laillani jo eläkkeellä, vaan muistot korttikoulutuksen alkuajoista ovat aina yhtä virkeitä... 

Kävin hyvän aamiaisen äärellä tapaamassa iloista naisporukkaa, joka on työskennellyt ja työskentelee edelleenkin työpaikkojen työturvallisuuden edistämiseksi. Monenlaisia muutoksia siskot olivat joutuneet kokemaan, vaan iloisin ja luottavaisin mielin odotetaan uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Kuvasin joulumatkalle lähtevät unenpöppöröiset lapset. 

Vaikka uni vielä taisi painaa silmää, niin reippaasti taas kuitenkin lähtivät joulunvietoon.






Kovasti on surkuteltu lumen puutetta. No, tosin vain täällä etelässä, koska kyllä sitä näyttää muualla maassa olleen. Tänä aamuna kuitenkin oli täällä Suomen Etelässäkin sitten ohut valkoinen vaippa maassa. Toivossa siis on saada hieman valoa tämän pimeän, synkähkön syksyn jälkeen. Odotetaan siis valkeaa Joulua.






Toivotan sinulle, lukijani, Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua



Linzin Ingnatiuskirche










sunnuntai 14. joulukuuta 2014

14.12.14. Kolmas adventti

joten ei liene pitkälti enää jouluun. Meillä joulu menee ohi varmaan suuremmitta juhlitta. Tänä vuonna emme ole jouluna matkoilla, vaikka pojan perhe lähtikin tänä aamuna kohti Malagaa ja tuttua Fuengirolaa. Vähän katteeksi kuitenkin taitaa käydä...

Kuopion lomaviikko sujui oikein hyvin. Osallistuimme joihinkin lomaryhmän tilaisuuksiin ja niistä antoisin oli veteraaneille tarkoitettu TOIMIVA-testi. Saimme arvioida kiputilamme, puhalsimme PEH-testin, nousimme istumasta seisomaan, seisoimme yhdellä jalalla, pikakävelimme 10 metrin matkan ja mittautimme käsien puristusvoiman. Meidän tuloksemme olivat ihan vertailuarvojen keskitasoa, joten parantamisen varaa on...

Teimme lenkin Rauhaniemen luontopolulla. Maastossa liikkuminen pitää yllä tasapainoa, vaan kun pilvinen päivä pimeni turhan aikaisin, niin meinasi tasapaino järkkyä juurisella polulla. Onneksi välillä oli kunnon pitkospuitakin, jotta liikkuminen oli hieman helpompaa. Ensi kerralla pitää lähteä aikaisemmin, valoisampaan aikaan, maastoon.

Onneksi oli pitkospuitakin...

Hämärästä metsästä pääsimme vihdoin Jätkänkämpälle...

Olimme kuitenkin jo ennen neljää Jätkänkämpän pihalla ja pääsimme sisälle entiseen tukkilaiskämppään, vaikka ravintola ei vielä auki ollutkaan. Otin muutamia valokuvia sisältä ja pihapiiristä.




Vain tontut olivat ravintolassa ennen sen avaamista...
 
Ovi oli kutsuvasti avoinna, vaikka ravintola oli vielä kiinni...
Käväisimme myös Kuopion keskustassa tankkaamassa, ostamassa turbaanin ja pitkästä aikaa kauppahallissa. Ja kuvattavaa riitti:



,


herkullisia leivonnaisia...


Emme kumpikaan olleet käyneet Kuopion Tuomiokirkossa aiemmin, joten nyt käytimme tilaisuuden hyväksemme, kun kirkko oli auki. Siellä urkurit harjoittelivat konserttia varten.




Ja tietysti katsastimme Veljmies-patsaan kauniisti entistetyn kauppahallin edessä. Patsas oli ollut pari vuotta poisas, kun toria uudistettiinn ja oli palannut paikoilleen toukokuussa 14.


Ennen loman loppua ennätin käydä saunomassa Jätkänkämpän savusaunassa. Lienee Suomen suurin ja ainakin kuuma siellä oli. Ehkä seuraavana aamuna olisi saanut lempeämmät löylyt, vaan tulihan nyt kokeiltua tuokin


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

7.12.14 Kuopiossa

ollaan kuntoutuslomalla, josta RAY on maksanut ainakin puolet. Eipä tämmöiseen muutoin olisi tultukaan, vaan onneksi joka kolmas vuosi on mahdollisuus tuettuun lomaan, näin eläkeläisenäkin.
Matkalla oli sumua, vesisadetta, räntää, osittain liukasta tietä ja jopa hetken lumisia metsiä. Hankaluuksia aiheuttivat ohittavat autot, jotka varsinkin viitostien moottoritieosuudella ennen Lusia ohittivat meidät aivan sikatörkeesti. Kiilasivat nimittäin märällä, sohjoisella tiellä automme eteen ja heittivät kaiken ravan silmillemme. Vapaata tietä oli kilometrikaupalla käytettävissä, eikä näyttänyt kukaan tökkivän takanakaan, ja silti piti palata ohituskaistalta aivan ohitettavan eteen. Raivostuttavaa, paitsi että liikenteessä ei kannata raivostua sellaisista asioista, joille ei itse voi mitään...





Kaksi viikkoa sitten olin Saaran kanssa insinöörien lasten pikkujoulujuhlassa, vaikka kumpikaan meistä ei ole insinöörin lapsi. Kivaa oli, vaikka veljet eivät nyt olleetkaan mukana. Saara uskalsi sanoa Pukille käs'päivää ja sai varmistuksen, että Pukki löytä tiensä myös Espanjaan...
Kuviakin tietenkin otin, vaan alustin kameran kortin, kun olin siirtänyt kuvat pöytäkoneelle. Siis Saarasta ja Pukista on jo teetetty paperikuvia, vaan en nyt tällä läppärillä voi tähän juttuun niitä liittää, katsotaan sitten myöhemmin kotona...

Muutamia kertoja olemme tietenkin olleet lenkkeilemässä; melkein aina, kun kunto on sallinut, Tai ainakin silloin, kun hyvä naapuri on soittanut ja houkutellut mukaan. Kiitos, Pertti ja Inge!

Aurinko on paistanut menneellä viikolla sen verran, että onnistuin saamaan sekä auringon laskusta että kuun noususta melko upeita kuvia. Laitoin ne fb-tililleni nähtäville,joten laitan niistä linkit tähän juttuun. Kuvien lisääminen muualta kuin tältä Kuopion matkalta siis jää siiheksi, kun taas olen takaisin kotona...
Tammisaaren auringonlasku löytyy tästä. Ja tästä kuukuva sekä vielä auringonlasku Lappohjassa.

Täällä Kuopiossa käväisimme iltapäivällä keskustan venesatamassa, jossa v. 2001 yövyimme. Olimme silloin matkalla Outokummusta Saimaan kanavalle ja takaisin Suomenlahdelle. Kapu melkein muisti jopa laituripaikan, jossa silloin olimme kiinnittyneinä, minä vain tuon keltaisen rakennuksen...



Pidän siitä, että vedenrantakaupungissa saadaan veneitä säilyttää rannassa, eikä niitä tarvitse rahdata minnekään kentälle piiloon katseilta. Kuopiossa näin näyttää olevan, hyvä...


Vielä kuva kohteesta, jota olen usein kuvannut täällä ollessani:


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

30.11.14 Viime viikko jäi väliin

pikkukiireiden takia ja nyt vaivaa sellainen väsymys, että jutusta ei tule pitkä. Kahden kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon, mielenkiintoistakin, vaan nyt saavat jutut ja kuvat odottaa aikoja parempia.

Tänään jaksoin käydä lenkillä ihanien naapureiden kanssa, vaikka aamupäivällä olikin pilvistä, onneksi kuitenkin kuivaa. Kun sitten heräsin päiväunilta juuri ennen auringon laskua, huomasin melkein kirkkaan taivaan ja jaksoin ottaa siitä muistoksi ja piristykseksi kuvan:




Toivotan sinulle, mahdollinen lukijani, oikein rauhallista joulukuun alkua ja 1. adventtia.
Palaan paremmalla ajalla...

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

16.11.14 Aurinkokin paistoi tänä aamuna

Ja taisi se paistaa vielä puolen päivän jälkeenkin, vaan minäpä en silti käväissytkään ulkona. Miten tämä päivä nyt sattuikin menemään ihan noin ohitse...

Aurinko oli noussut tänään Hangossa kello 8.31 ja laskenut kello 15.55; päivän pituus on ollut siis vain 7 h 28 min. Ja usko tai älä: päivä näyttäisi lyhenevän 4-5 minuuttia vuorokaudessa...
Onneksi jouluun ei ole enää pitkälti, sillä tuosta kuviosta näkyy, että jo Tapaninpäivästä valoisa aika alkaa lisääntymään reippaasti

www.vantaanweather.info sivustolta löytyvät päivä pituus -laskelmat eri paikkakunnilla Suomessa

Torstaina olin lähdössä Hesaan, kun mies meni auttamaan lenkkikaveria talvirenkaitten vaihdossa. Hommaan osallistumisesta hän oli saanut korvaukseksi puoli kassillista silakoita. Lykkäsin lähtöäni, sillä silakat piti perata ja tietenkin paistaa niistä osa. 



Ja kyllä aivan tuore silakka osaa olla hyvää paisetttuna. Hyvää oli myöskin miehen lopuista silakoista uunissa hauduttamansa tomaattisilakkavuoka sitten, kun palasin kotiin...

Hesassa  kävin yöpymässä hotellissa. Liikenneturva piti valtakunnalliset kouluttajapäivänsä Hakaniemessä uudessa hotelli Paasitornissa. Päivien anti oli erinomainen, kokouspaikka ja koko Paasikompleksi toimiva ja mielenkiintoinen, sekä ruoka erittäin hyvää. Söin melkein enemmän kuin jaksoin ja nukuin hyvin täyden vatsani vieressä. Mukavaa oli myös tavata kaikki vanhat ja uudet kouluttajat, joista monet olen tuntenut koko kouluttajaurani ajan, yli 30 vuotta. Vaan kyllähän minä alan tuntea itseni jo melkein ikälopuksi, kun suuri osa uutta väkeä sopisi melkein lapsenlapsikseni...

Vaikka tänään en ulkoillutkaan, niin olen kyllä viikolla käynyt lenkillä sekä kavereitten kanssa että yksinäni. Sumuisena päivänä alkuviikosta kiertelin Lappohjan ja Hangon rantoja ja kuvasin sumuisia maisemia.

Hangon Itäsatamassa sumua...

Lappohjan pienvenesatamassa sumua...
Tanssilavan rannassa...

Lappohjan uimarannassa...
Ja kyllä sitä sumua riitti maihinkin, ei vain merelle ja rantaan:

Satamatien ylikäytävä oli aivan piilossa sumussa...
Ja pihlajanmarjat ovat väriläikkä maisemassa sumussakin...

Noita pitäisi vielä keretä poimimaan ennen kuin tilhet sapuvat tänne etelään...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

9.11.14 Isän päivää

on vietetty monissa kodeissa. Käytiin mekin kakkukahvilla miehen tyttären luona, nam nam... Ja sen jälkeen käväistiin pienellä lenkillä.

Matias soitti kiihtyneenä kolmen jälkeen ja käski minun mennä ulos pihalle. Olin hetken ihan pihalla, kunnes hän kertoi, että äiti lensi juuri siitä Hangon yli. No, täällä on ollut niin pilvistä ja sumuista, että enpä sitä konetta olisi kuitenkaan pihalta nähnyt, vaikkka olikin vain kuulema 7328 metrin korkeudessa tällä kohtaa. Ja niin lapset saivat äidin kotiin viettämään isänpäivää...

Sateista ja lauhaa on melkein koko viikko ollut. Ajelin maanantai-iltana sateessa pääkaupungista tänne Lappohjaan, eikä se kovin miellyttävää ollut. Onneksi silloin, kun keskiviikkona taas yhdessä palattiin tänne, oli illalla vielä kuiva keli enkä turhaan rasittanut kuskiani.


Hangossa avattiin torstaina sadesäässä uusi K-supermarket, ja me jouduimme sinne tungokseen naapureiden kanssa. 


Urheilukenttä on tilapäinen parkkipaikka, kunnes vanha myymälärakennus puretaan...

Mennen tullen juotiin kakkukahvit. Kahvia oli tarjoilemassa ihka elävä Paula-tyttö ja tietysti kuvasin hänet...


Myymälässä maisteltiin erilaisia herkkuja ja ihailtiin myymälän runsasta tarjontaa.



Eipä ihme, että täälläkin on pilvistä ja sumuista, kun tehtaat syytävät koko ajan lisää pilveä taivaalle...



Ja kun on oikein sumuista, niin edes tuulimyllyt eivät näy kunnolla, vaikka viereltä ajaa:...

Tuulimyllyt häviävät sumuun...

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

2.11,14 Taas viikko lähempänä

esimerkiksi marraskuun loppua, vuoden vaihtumista, talvipäivän seisausta (siitä alkaa valoistumaan), joulua ja uusia suunnitelmia. Siis pimeää on ollut: tänään oli sateinen ja paksupilvinen päivä, näytti siltä, että ulkoa ei sisälle tullut yhtään valoa, joten lampuja on poltettu koko päivän. Aurinko nousikin vasta klo 7.52 ja laski jo 16.31, päivän pituus vielä 8 tuntia 39 minuuttia.

Minä en näytä muistavan  tapahtumia, jollen katsele valokuvia. Ja tällä viikolla olen kuvannut vain kahtena päivänä. Ja näyttäähän tuota aurinkoakin olleen näkyvillä keskiviikkona, kun kävin fysioterapeutilla Ruoholahdessa. Tuuli oli kyllä kova ja kylmä, vaan sain kuitenkin kuvattua saman maiseman kuin viime viikolla, nyt ilman hiililaivaa:


Samaan moderniin tyyliin on rakennettu  myös Hampurin, Linzin ja Kölninkin vanhoja satama-alueita, joiden marinoissa kesällä 14 yövyimme jokimatkallamme.

Muutoin viikko meni terveydenhoitokoneistoon tutustuen ja netistä tietoa etsien. Hesassa ollessani yövyin taas pojan luona ja oli ihanaa tavata niitä kolmea lasta.

Nyt kun uhkana on liukkaat kelit, niin autoihin on vaihdettu talvirenkaat. Eilen homma hoitui Hangossa ihan kivuttomasti, ainakin minun kohdaltani. Nuoremmat apuvoimat tekivät taas kerran hyvää työtä, kiitos heille!

Kävin samalla Hanko-reissulla pitkästä aikaa kuvaamassa rantoja. Kuvasin Appelgrenin tietä ajaessani videota, jonka aion joskus laittaa juutuupiin...

Tuuli oli lauantaina tosi kovaa ja puuskaista. Ihme, että pysyin kameran kanssa pystyssä siellä rannalla. Näin nyt ekan kerran uuden aallonmurtajan, joka on rakennettu Märaskärin rannasta länteen päin:

 
Ensi viikolla on taas edessä monta matkaa Hesaan ja huomenna ensimmäiseksi hammaslääkäriin. Toivottavasti yhtä hammastani ei tartte leikata pois, se toimenpide siirtäisi muita hoitoja turhan edemmäs...

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

26.10. Tuulinen sää

on hieman kiusannut ainakin nyt loppuviikosta. Perjantaina lenkillä käydessämme tuntui etelän puolen tuuli tosiaankin kylmältä, kun se puhalsi lenkkipolullemme. Kävimme siis taas Prediumissa edestakaisin ja polku kulkee merenrantaa myötäillen. Onneksi takaisintulomatkalla pahin puhuri tuli hieman takamyötäiseen, joten reippaasti kävellen selvittiin...

Alkuviikko menikin taas Hesassa, toivottavasti oli viimonen punkteeraus. En onnistunut vielä saamaan lääkärinlausuntoa, joka olisi toimitettava poliisille, kun täyttää vuosia. Tai siis kuorma- ja linja-auton ajo-oikeuden haltijoiden on se toimitettava. Tämän hetkinen näkökykyni ei täytä vaatimuksia; olen kyllä menossa silmäleikkaukseen, vaan en vielä ensi kuussa. Joten lienee parasta tyytyä vain henkilöautokorttiin...

Ruoholahdessa kävin fysioterapiassa ja pois lähtiessäni uskaltauduin ulos kylmään ja tuuliseen, vaikkakin aurinkoiseen säähän ihmettelemään suurta laivaa. Mielestäni oli aika ihmeellistä nähdä laiva pienehkössä kanavassa, jossa ei näkynyt mitään satamarakenteita.
Kyseessä oli hiililaiva, jolla oli omat nosturinsa ja kauhansa, joilla se purki lastiaa suppiloihin. Niistä hiili ilmeisestikin kulkeutuu Salmisaaren suuriin maanalaisiin kallioluolavarastoihin.

Hiililaiva purkaa lastiaan Ruoholahdessa

Ja kotiin Lappohjaan palattuani näin ensimmäisen kerran tänä syksynä lunta: sitä oli ohut kerros maassa, ei kuitenkaan onneksi tietä liukastamassa.



Olen yrittänyt vaihtaa yhteen takkiin vetoketjua, vaan on se vaikeeta. En nimittäin meinannut saada millään purettua sitä vanhaa, risaa ketjua pois. Ketju oli omeltu ainakin kolmeen eri kertaan ja ainoastaa punaisella langalla ommellut tikit onnistuin näkemään ja sain ratkottua...


Torstaina kävimme taas lenkkikavereitten kanssa kahvitus-ajelulla ja poimimassa omenia. Antonovkat olivat lehdettömässä puussa ja ravistamalla ne putosivat pehmeälle nurmelle. Kun haukkasin yhtä omenaa, huomasin sen olevan jäässä. Poimimme kuitenkin mukaan neljä pussillista noita maukkaita hedelmiä. Kotona sitten lohkoin yhdestä pussillisesta piirakkatarpeiksi 4 pikkupussiin ja lopuista keitin sosetta kolmisen litraa. Lenkkikaveri oli omistaan keittänyt 6 litraa hilloa.


Samalla omenanhaku-reissulla kiersimme Taalintehtaan ja Vestanfjärdin kautta. Jälkimmäisessä kylässä en ennen ollut käynytkään. Siellä on tosi upea harmaakivikirkko, jonne sisään en päässyt, sillä siellä oli ilmeisesti siunaustilaisuus menossa.

Vestanfjärdin uusi kirkko on vuodelta 1912.
 Uuden kirkon lähellä mäen päällä oli sitten vanha kirkko, joka on käytössä kesäisin, esim suosittuna vihkikirkkona.

Vestanfjärdin vanha kirkko on vuodelta 1759..
Lauantaina kävimme taas lenkkikavereiden kanssa ajelulla ja nyt päämääränä oli Turun silakkamarkkinat. Kiersimme Aurajoen rantoja aika pitkään, ennen kuin niitä silakoita vihdoin oli oikeesti näkyvillä. Vain kolme kalavenettä oli rannassa, Hangosta,Taivassalosta ja Hiittisistä. Niistä  vain maistelimme erilaisia silakoita, emme ostaneet. Silakalle tulee kilohintaa turhan paljon, kun purkissa on esim. 160 gr kalaa ja hintaa on 6 Euroa...

Kaksi kolmesta silakan myyntiveneestä Aurajoen rannassa.
Söimme kuitenkin eräässä teltassa paistettuja kilohaileja ison roveellisen 10 Euron hintaa. Kyllä siitä 4 henkeä sai kunnon päiväpalan...

Laakeemmalla pannulla paistettuna kilohailit olisivat ehkä muussaantuneet vähemmän...
Nyt sunnuntaina, 26.10.14, ollaan taas siirrytty normaaliaikaan. Aurinko on tänään noussut Hangossa kello 7.34 ja laskee 16.49. Minä taidan jo silloin olla Hesassa, sillä huomenaamulla tapaan ensimmäisen kerran onkologin Hyksissä.