Paremmalla puolella on

 jo joulu, kun se on ohi. Ei välttämättä jokaisen mielestä, vaan meilläkin kait noin ajatellaan. Siis eipä tuo viimeisin viikonloppu meillä juuri eronnut tavallisesta arkiviikonlopusta. Oltiin tosin leivottu ja paistettu muutama pellillinen torttuja ja pipareita, siis joulusemmoisia; meillä ei kovin usein ole uuni kuumana leipomisia varten. Ja oltiinhan me laitettu joulukortteja, osa jopa postiin. Tämän vuotisia kortteja voi katsella tästä kansiosta .

Kaunis lumi suli maisemasta jouluviikon suojasäässä ja hanget korkeat nietokset uhkasivat häipyä kokonaan vesisateissa. Jouluaattona ja -päivänä oli kumminkin pikkupakkanen ja aurinko valaisi maisemat, joten oli otolliset hetket kuvata auringonlaskuja. tosin taisin aiheuttaa itselleni enemmän töitä kuin mielihyvää: kuvasin nimittäin niin paljon eri asetuksilla niitä lasku-kuvia, että nyt minulla on vaikeuksia päättää, mitä poistaa ja mitä jättää arkistoon.

Auringonlasku jouluaattona...

Auringonlasku joulupäivänä...

Aika jännää mielestäni on se, että kun tuolla lännen puolella on värikäs taivaanranta, niin vastakkaisella puolella taivasta pilvet ovat aivan vaaleanpunaisia...

Eikäpähän tässä sitten muuta kuin oikein hyvää tätä loppuvuotta 2022. Niinhän sitä sanotaan, että menköön tämä vuosi nyt tälleen, katsotaan sitten vuodenvaiheessa tai vaihduttua uudelleen...

PS. Lappohjassa ei tänä vuonna olekaan joulupolkua, vaan muutamassa paikassa oli laitettu joulua kunnolla näkyviin, niitä muutama kuva tähän lopuksi.

joulu lähestyy ja

 nyt vietämme vuoden pimeintä aikaa.

Ja pimeältä tänään on kyllä näyttänytkin, kun lämpötila on plussalla ja tihuttaa silkkaa vettä.

Onneksi on ollut kauniin lumisen aurinkoisiakin päiviä, oikein kaunista alkutalvea.

Viime kirjoituksessa kerroin joistain lääkärikäynneistäni. Niistä neulanäyte takapuolestani osoittautui onneksi vain rasvanekroosiksi, ja silmänikin oli hyötynyt sytostaattipistoksista niin, että nyt pistosväli on toistaiskesi 6 viikkoa. Myös Jorvin lääkäri kertoili hyviä uutisia, sillä NET-kasvain on edelleen rauhallinen, pistoshoitoa jatketaan ja seuraava tarkastelu on ensi syksynä vasta.

Jotain ikävää oli kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi ilmennyt kuvauksissa: Radiologi oli havainnut luideni olevan haurastuneita, siis osteoporoottisia, rintarangassani on jopa pieni murtuma. Niinpä minun on aloitettava luustoa vahvistava lääke, jota en kuitenkaan saa aloittaa ennen kuin hampaistoni kunto on varmistettu. Siksipä menen tammikuussa hammasklinikalle tarkastukseen, enhän halua leukaluukuoliota vaivoikseni.

Syksyllä aloittamani portugalin kielen nettikurssi on jo loppu, enkä kyllä osaa po. kieltä alkuunkaan. Siksipä olenkin ilmoittautunut ensi vuonna uudelle etäkielikurssille. Ja siinä tarkoituksessa ostin jo kirjankin, kun tämän syksyn kurssia kävin lainakirjalla, vaikka enpä kirjaa tai sen puutetta voi syyttää oppimattomuudestani.

Ai niin, onhan tässä ollutkin mukavaa menoa: olin TalviSirkuksessa poikani kanssa Tanssin talolla. Olin ostanut rintasyöpäyhdistyksen sponssaamat liput niin, että kävisin näytöksessä pojanpoikani kanssa. Vaan Samupa olikin silloin flunssassa, joten nyt nautin äiti-poika  -laatuaikaa muutaman tunnin ajan, kiitos Jp seurastasi 💕 ... Kuvia esityksestä voi katsoa Kuvasivuiltani

Ja iloinen asiahan on myös se, että saatoin viettää muutama viikko sitten 3-vuotispäivääni. Sain siis kantasolusiirron 11.12.19 ja silloin alkoi uusi elämäni, jonka merkkipäiviä kannattaa juhlia. Ja edelleen olen kiitollinen sille ehkä saksalaiselle nuorelle miehelle, joka lahjoitti minulle hyvin toimivat kantasolut, joilla leukemiani on toistaiseksi parannettu. Lisää nuoria miehiä kaivataan suomaliseenkin kantasolurekisteriin kirjautumaan potentiaalisiksi luovuttajiksi.

Toivotan sinulle, lukijani, oikein mukavan rauhallista joulun odotusta...