27.11. Marraskuun viimeinen sunnuntai

ja 1. adventti. Jouluun on siis vain enää kolme adventtia ja jouluaatto oli jo eilen; siis neljän viikon päästä tänään.
Joulukorttien teko on nyt ajankohtainen ja muutamat pikkujoulutkin on tänä vuonna tiedossa. Varsinaista joulua emme sen sijaan suuremmin vielä; ehkä tavallista enemmän tulee tehtyä ruokaa ja leivottua, lahjoja emme juuri hanki.

Vaan eihän nyt vielä pitänyt tulevaan takertua, kun mennyt viikkokin on tarinoimatta. Vaan eipä tuota juuri mitään ole taaskaan saatu aikaseksi, joten jutut on melko lyhyet. Alkuviikko taisi mennä ihmetellessä, kun kuviakaan ei näytä tallentuneen kameraan eikä koneelle.

Perjantaina pappakerhossa oli normaali kolmen tunnin rupeama, joka meni ihan ihmetellessä. Ensi perjantaina sitten ollaan koko iltapäivä ja silloin mies voi ottaa taas veneen moottorikopan käsittelyyn. Minä aion saada omat askarteluni valmiiksi, jotta sitten joululoman jälkeen pääsisin vihdoin siihen kivenhiontaan...

Eilen oltiin lenkillä kavereitten kanssa, ensin jalkaisin ja sitten heidän uudella autollaan. Ei kyllä käyty sen pitemmällä kuin Tammisaaressa kaupoilla ja juuri avatulla joulukadulla. Näimme vilauksen pukista ja jostain prinssessasta. Kierreltiin kirpputorilla, käytiin siellä kappelissa ja ihmeteltiin vanhoja puutaloja.

Pikkusen vinksin vonksin...

Tänään lenkkeiltiin vain ihan kahdestaan ja käveltiinkin reippaasti, sillä tuuli kävi aika kylmästi pohjoisen puolelta. Yöllä oli satanut lunta ja ohut valkea vaippa kaunisti maisemaa. Enpä paljoa tarennut pysähtyä kuvaamaan, vaan sain sentään muutaman kuvan todisteeksi tilapäistalvesta...

Satamatie oli taas liukas...

Lienee rinteeseen rakenteilla uusi talo...

Lappohjan kirkossa loistivat adventtikynttilät

20.11. Niinhän siinä sitten

kävi, että ne lumet oli ja meni. Nyt on taas pihalla pimeetä ja märkää ja ruskeavihreetä, siis loppusyksyn tunnelma. Vaikka siis joulukatuja ovat avanneet, uutisten mukaan ainakin Hesassa.ja Hangossa. Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa Tammisaari, jonne ehkä ennätän kameran kanssa.

Eilen tosin jo olimme Tammisaaressa P.n kanssa, konsertissa Sigurd Snåresalissa.  Kuuntelimme siis Dragsvikin Perinnesoittokunnan 20-vuotisjuhlakonsertin, jossa johtajana oli Helge Dahl. Pidän torvisoitosta ja sotilassoittokunnan musiikista, olinhan aikoinani aviossa musiikkikersantin kanssa. Vaan mielestäni sotilasmusiikki on jotain muuta kuin Robert Kajanuksen Rapsodia No.1, joka sinällään on kuuntelemisen arvoinen teos. Sotilassoittokunta on parhaimmillaan soittaessaan marsseja, se on aivan ilmiselvää. Eilisessä konsertissa solisteina olivat soittokunnan saxsofonisti Nanne Vaihinen, oopperalaulaja Heikki Orama ja laulajatar Ami Aspelund.

Orama esitti upeasti Georg Otsin aikoinaan levyttämän Kalastajan laulun ja häntä voi kuulla Georg Ots -ohjelmistolla Lohjan Kaupunginorkesterin solistina täällä.
Ami Aspelun esitti kaksi Laila Kinnusen laulua, jotka eivät kyllä mielestäni olisi tarvinneet torvisoittoa säestyksekseen. Sama koski myös Nanne Vaihisen esittämää Bernsteinin Somewhere -kappaletta. Hillitympi musiikki taustalla olisi antanut laulajattarelle enemmän tilaa...
Sigurd Snåresali on täynnään yleisöä, Sotkun kahvi ja munkki maistuivat erinomaisilta ja tilaisuus oli oikein onnistunut, vaikka minulla ei ollutkaan kameraa mukanani.

Viikolla kameraa olin ulkoiluttanut oikeastaan vain keskiviikkona, kun kävin tallentamassa maiseman ilman Koverharin tehdasta. Masuuni ja piippu oli rajäytetty alkuviikolla, joten näkymä Lappohjan rannasta lounaaseen on nyt muuttunut melkoisesti.

Tältä näytti vielä viime helmikuussa

Tämä kuva on otettu lokakuussa

Ja nyt ei enää masuunista eikä piipusta ole mitään jäljellä...

Perjantaina olin taas vaihteeksi pappakerhossa. Ei siellä vieläkään kivenhiontakone ollut paikoillaan, vaan kumminkin jo paikalla. Ehkä sitten, kun olen saanut puutyöni valmiiksi, pääsen vihdoin hiomaan niitä maailmalta kantamiani kiviä näyttävämmiksi.

Nämäkin Tanskan Oddenin rannalta poimitut kivet pääsevät loistoonsa, kun niitä hieman hioo ja kiillottaa...

13.11. Suojan puolella

on lämpötila nyt tuolla ulkona; siis näinköhän se luvattu lämpöaalto tulee ja lopettaan tuon hienosti alkaneen talven...

Tältä näytti maisema 3.11.16.

Menneellä viikolla olin taas muutaman päivän pääkaupunkiseudulla. Pari työkeikkaa ja hammaslääkärissä käynti. Olen samalla lekurilla käynyt hampaitani hoidattamassa jo -80 luvulta lähtien. Silloin vastaanotto oli Länsi-Pasilassa, joten matka työpaikaltani ei ollut pitkä, vain radan yli. Nyt varmaan jo kymmenkunta vuotta on hammashoitola ollut Pohjois-Tapiolassa, joten sinne on hieman pitempi matka; siis vaikka en enää Pasilasta kuljekaan, Liisa -lääkäri kouluttaa itseään jatkuvasti, joten oletan aina saavani uusinta hoitoa ja huoltoa. Kuulin juuri hammaslääkäristä, joka poistaa hammaskiveä vielä "tavallisilla metallisilla" instrumenteilla. Liisa sen sijaan on 10 vuotta poistanut sen hammaskiven ultraäänivehkeellä, joka laitteisto hänellä on jo kolmas. Siis kehitys kehittyy ja jotkut ehkä putoavat kyydistä. En yleensä ole kovin herkka tilapäiselle kivulle; tällä kertaa kuitenkin "kokeilin" eräänlaista puudutusgeeliä, jota Liisa siveli ikeniini. Eipä sen jälkeen enää tuntunut minkäänlaista pistelyä tai tuikkausta ienrajassa koko hoidon aikana. 25 Euroa oli aivan käypä hinta puudutteesta ja olin tyytyväinen hoitoon.

Viikko menikin ilman kameraa. Tai oli minulla kamera mukanani, vaan siinäpä ei ollutkaan muistikorttia. Eipä siis tarvinnut kuvat veljeäni, joka oli Järvenpäässä, eikä niitä Malminkartanon muksujakaan, kun siellä yövyin. Ja lauantain lenkillä jatkoin samaa rataa, eli en ottnut kameraa mukaani.
Olin kuitenkin perjantaina ottanut kuvan lumipaljoudesta pihallamme.. Päivällä isäntä lainasi taloyhtiön lapiota, että sai luotua käytävän tuolle pihan oikeassa reunassa olevalle työkalulaatikolle; jonne siis ei muutoin päässyt paljon lumen läpi.

Tänään huomasimme, että neitseellinen pihapolkumme ei ollutkaan enää koskematon: joku oli käväissyt verannallamme ihan oven edessä kääntymässä. Toisesta kuvasta näkyy kauriin sorkan jälkiä sekä se, miten paksulti sitä lunta on ollut isännän lapioitavaksi...

6.11. Talvi tuli

ja kuten aina, se yllätti meidät. Oikeastaa kyllä yllätti myönteisesti, niin mukavat ilmat ja kelit tässä on olleet. Ulkoiltua tuli kauniissa alkutalven auringossa muutamana päivänä, vaikka tänään en ulkona ole käynytkään.

Viime kirjoituksen jälkeen lähdin maanantaiaamuna kuskin kanssa kohti Kampin Terveystaloa, jossa minulta leikattiin vasemasta silmästä kaihi. Maailmani kirkastui liki välittömästi, vaikkakin vain osittain.Nykykirkkaammasta silmästäni poistettiin ryppykalvo 2 vuotta sitten, jolloin silmään jäi keskeisen näön osalle epätarkkuutta. Joten nyt näen kirkkaammin kuin aikoihin näkökentän keskikohdan sekaisuutta lukuunottamatta. Toisen silmäni kaihi ei  ilmeisesti vielä pitkään aikaan ole niin paha, että saisin sen leikkautettua maksusitoumuksella/yhteiskunnan tuella. Jostain täytyisi siis löytää ylimääräistä rahaa sen operoimiseen. Enpäs älynnyt samassa operaatiossa pyytää sitäkin leikkaamaan...

Menomatkalla maanantaina oli kantatie 25:n päällystystyön pysäytyspaikka meidän tienristeyksessä. Nykyisin näyttää päällystystyömailla olevan käytössä saattoauto. Työmaan ohittavan autojonon edellä ajaa saattoauto, joten kukaan ei pääse ylittämään nopeusrajoitusta ja niin vaarantamaan päällystysporukn työturvallisuutta. Tuota samaa kokeilimme ja yritimme saada käyttöön jo -90 luvun alussa, vaan silloin ei ilmeisesti vielä ollut sen aika...

Loppuviikolla pidimme pienet talkoot ja teimme Siskot ry:n siskojen kanssa Onnenapilakoruja.                                   Lähinnä poimimme pois tarroja koruaihioiden päältä ja nautimme samalla aikamoisesta tervan tuoksusta, vai oliko se hajua... Onnenapiltuotteita tulee myyntiin nettikauppaan piakkoin. Sitä ennen voit tutustua Siskot- syöpäkuntoutujat ry:n toimintaan täällä. Lauantaina käytiin Maunulan majalla Metsämieli-retkellä.  Oli tosi mieltä virkistävää tehdä muutaman kilometrin ohjattu lenkki metsässä ja nauttia yhdessäolosta ja luonnon monimuotoisuudesta. 

Viime viikonloppuna käväisin myös kaakkoisemmassa Suomessa, Kymenlaaksossa. Pistäydyin pitkästä aikaa Langinkoskella, ihan vaan sillan alla ja laiturilla. En tiedä, mitä saalista kalastajat saivat...

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja vasemmalla

Kalastajia Langinkosken alajuoksulla

Sunnuntaian palasin takaisin Jäkeen. Ennätin moottoritieltä pois ja pysähtymään Öljytielle juuri, kun aurinko oli laskemassa. Nopeasti nuo kauniit sävyt haalistuivat, joten en ennättänyt ottaa kuin pari kuvaa yhdestä paikasta.

Auringon lasku sunnuntaina, 30.10.2016

Tiistaina olin taas tien päällä, kun ajoin siskon synttäreille Kouvolaan. Kakkua ei ollut tajolla, vaan hirvipaisti ja kääretorttu oli oikein sopivaa juhlaruokaa. Sisko laittoi Mirkan avustuksella Torille myyntiin keräilylautasia ja minä yritin saada Xsästä kunnon kuvaa...

Alkutalven aurinkoisina päivinä lenkkeilimme taas kavereittemme kanssa ja samalla ulkoilutin kameraani. Tässä maistiaisiksi kuva ensilumesta. Muita kuvia Lappohjasta ja Hangosta löytyy kuvakansiostani...