Hae tästä blogista

sunnuntai 30. lokakuuta 2022

taas ihan viimeisiä

päiviä kuluvaa lokakuuta eletään. Ja sama ihmettelyn aihe minulla edelleen: kuinka voikaan aika kulua näin pirun nopeasti 😞.


Tällä viikolla on katseltu televisiota sekä töllöttimestä että minä pöytäkoneen näytöltä. Vietettiin tuossa yhtenä päivänä muutama tunti olohuoneessa ja katsottiin C More:sta Lasse Åbergin ohjaama komedia Stig-Helmer Story. Elokuva oli 10 v sitten filmattu, emmekä olleet sitä nähneet aiemmin. Suosittelen noita Stig-Helmer -tarinoita, ovat hauskoja eikä niissä kiusata ketään.

Ja tuon elokuvan jälkeen alkoi välittömästi Beatles filmi A Hard Days Night vuodelta 1964. Vaikka aina olen pitänyt Beatlesin musiikista, niin enpä ollut ennen tätä nähnyt yhtään elokuvaansa. Tulipahan C Moren kuukausimaksulle katetta yhdellä istumisella.

Lappohjassa on turvallista, kun on Turva...

Viime maanantainen kokemus faskiamanipulaatiosta oli mieleen painuva kokemus. Kyllä muutaman kerran piti kirota, kun johonkin kohtaan sattui melko moisesti, vaan hyvällä kuitenkin muistelen käsittelyä. Ei minulla varsinaisesti ole mikään paikka ollut nyt jälkeenpäin kipeänä, muutama kohta vain  pikkusen kosketusarka. Puolentoista viikon päästä käyn toisessa käsittelyssä, ja eiköhän sitten kaikki leikkausarpieni kiristykset ole (toistaiseksi) taakse jääneitä muistoja.

Ensi viikolla tapaan pitkästä aikaa lymfaterapeuttini. Olen nyt keväästä asti päivittäin käyttänyt käsivarsissani näitä tukihihoja, vaan ne eivät enää istu kunnolla. Otetaan siis ehkä mitat uusia apuvälineitä varten, tai ainakin katsotaan, onko turvotus vähentynyt. Sen faskiakäsittelynkin pitäisi edesauttaa lymfanesteen kiertoa ja siten helpottaa turvotusoireita.

Sain silmääni toisen kierroksen kolmannen Avastin-pistoksen ja ensi kuussa on sitten silmän kuvaus. Jotenkin minulla on nyt sellainen tunne, että sytostaattihoito on auttanut, sillä mielestäni näkökentässä ei enää olisi tummaa läiskää. Toivottavasti ei ole vain mielikuvitukseni tuotetta tuo hienoinen paraneminen, vaan olisi todella mukavaa, jos pistosväliä voisi reilusti pidentää. Toivossa on hyvä elää, minunkin...

Kelloja siirreltiin taas viime yönä, joten nyt makuuhuoneemme ajannäyttäjissä on oikea aikaa. Keväällä sitten on taas opeteltava lisäämään yksi tunti näkemäänsä. Noihin digitaalikelloihimme on erittäin hankala saada muutettua tunti lisää tai pois, joten pysytään samassa näytössä ja virkistetään kesäajan aamuisin aivoja pienillä laskutehtävillä. Siis kun näyttäisi siltä, että tämä siirtely ei nyt sitten lopukaan...

Tänään aurinko laski tuntia aiemmin kuin eilen ja ennätin rantaan kuvaamaan auringonlaskua. Päivän pituus oli nyt enää vain 8h 51 min. Vaan ehkäpä on hyvä, että aamut ovat taas hieman valoisampia...

Auringonlasku Virtaniemestä kuvattuna...

Auringonlasku uimarannalta kuvattuna...




2 kommenttia:

  1. Mukava seurata ajan kulumista siellä Lappohjassa, kun se etenee hiukan erilailla täällä Tenholassa😊. Kaunis auringon lasku. Itse olimme ajelemassa tuona kauniina iltana Kirkkonummelta kotiin ja ihasteltiin samaa näkyä eri vinkkelistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, uskonpa, että se näytti vieläpä kauniimmalta veden päältä katsottuna...

      Poista

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!