24.11.2019 marraskuu loppuu jo kohta

ja minulla on edessä huomenna jännä päivä! Silloin pitäisi Meilahdesta siirto-osastolta tulla varmistussoitto. Siis varmistus siihen, että menen hematologian osastolle 7B, saamaan kantasolusiirron. Siis mikään ei todellakaan ole niin varmaa kuin epävarma...

Olen käynyt siis jo siirtoa edeltävissä kokeissa Meilahdessa ja tavannut endokrinologin Jorvissa, joten periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa; vaan eihän sitä koskaan voi olla varma jonkin onnistumisesta etukäteen. Ja tuo ajatus ei mielestäni ole laisinkaan negatiivista ajattelua, vaan pelkästään tervettä järkeä😅

Kävin Meikussa käydessäni, 18.11., yläkerrassa kuvaamassa, miltä Siltasairaalan rakennus nyt näyttää. Kovasti on maisema muuttunut viime vuosien aikana...

Olen tämän syksyn aikana jatkanut työväenopistossa kivenhionnassa käymistä. Olen onnistunut hiomaan muutamia kiviä suht' kiiltäviksi, vaikka ne eivät oikein kunnollisen näköisiä olekaan. Sain myös äskettäin  lakattua pariin kertaan ne viimeksi Eevan ja Micen työpajassa kunnostamani Pirkka-tuolit. Ensi vuonna en ilmeisesti ainakaan kevätpuolella voi ehkä osallistua mihinkään Kansalaisopiston toimintaan...

kivenhionnan tuotoksia...

Pirkka-tuoli kolmeen kertaan lakattuna...

Käväisin viikolla Porvoossa tapaamassa muutamaa ystävää. Ensimmäinen tapaaminen johti toistaiseksi toivottuun lopputulokseen; vaan toinen tapaaminen oli surullinen. Ystävättäreni on sairastunut vakavasti, ja tietenkin kirottuun syöpään 😭, eikä ennuste ole ilmeisestikään kovin positiivinen. Voi kunpa osaisin tukea ja lohduttaa häntä...

ilmeinen naakkaparvi Raatihuoneen tietämissä...

sama naakkaparvi osittain kirkon katollakin...

Porvoonjoen makasiineja...

Tämän päiväisellä lenkillä ei minulle tullut hiki, vaikka aika reippaasti kuljettiinkin.Virtaniemessä näki hyvin, kuinka alhaalla vesi nyt oli, ilmeisesti noin -37 cm. Pajunkissa yritti jo ryömiä kuorestaan ja hämmästyksekseni sitkeä orvokki oli vielä kukassa talon nurkalla...

Kiva nähdä, onko tämä alkava viikko viimeinen näillä kantasoluilla ja täällä kotona...

Loppusyksyä, marraskuuta...

Syksy jatkuu, ilmat kylmenee ja pian saattaa sataa lunta tänne ihan eteläänkin. Ja kaksi vuotta sitten olikin lunta tilapäisesti esimerkiksi Hesassa, kun osaston 7A ikkunasta ulos katselin.

Niin, ja kolme vuotta sitten, 3.11. lunta oli täällä meilläkin ihan kivasti maisemaa kaunistamassa.

Nyt kuitenkin ilmat ovat vielä syksyisiä ja oikein sopivia lenkkeilyyn. Talvirenkaat tosin on sitikkaan vaihdettu, kun on tiedossa noita Hesan keikkoja. Muutoinhan me eläkeläiset voidaan melko vapaasti valita, milloin jäädä kotiin tai lähteä liikenteeseen...

Kävin pari viikkoa sitten Tampereella Komediateatterissa katsomassa, kun Anitta Ahonen esitti soolonsa, Iso A -ylipainovoimaa. Kyllä kannatti junailla sinne asti, esitys oli syvällisen hauska, taattua Iso A:ta...

Teatterissa ei kuulutuksen mukan olisi saanut taltioida esitystä, vaan minä otin Anittasta muutaman kuvan muistoksi käynnistäni. Vielä kun saisin videon hänen Sininen sointu -esityksestään valmiiksi, niin olisin tyytyväinen.

Vaan miten tyytyväinen olen siitä tiedosta, että kantasolusiirto on suunniteltu tehtäväksi joulukuussa? En nimittäin vielä oikein jaksa uskoa siihen, sillä vasta tulevalla viikolla saanen tiedon muutaman päivän takaisen vartalon TT-PET-kuvauksen tuloksista. Sattaahan nimittäin olla, että vartalossani onkin taas, tai edelleen, jotain häikkää, eikä siirtoa voidakaan tehdä. Vaan mitä tuota suremaan, ennen kuin asia varmistuu, puoleen tai toiseen...

Olemme yrittäneet ulkoilla sään sallimissa rajoissa, vaikka säähän onkin vain pukeutumiskysymys, kuulema. Kamerani on tietenkin ollut mukana ja siinä se kevyt vaihtoehto-objektiivi, 50 mm. Jotenkin vaan tuntuu, että en saa maisemista enää irti mitään vaihtelevaa. Ranta näyttää aina samalta ja vesi on kirkasta 😞. Vaan ehkä vielä joskus saan intoa lisää ja löydän uuden katsantokannan...

Kävin muutama viikko sitten yökuvauskurssilla, jossa oli mukana monta hankolaista valokuvaajaa. Mikael Rantalainen alusti ansiokkaasti aiheesta ja näytti ottamiaan kuvia meille malliksi. Illalla osa meistä kurssilaisista lähti hänen kanssaan kuvaamaan, minä myös mukana. Pitäisi vaan malttaa lähteä useammin ulos, tuonne pimeään siis...

Sunnuntai-ilta kääntyy siihen pisteeseen, että tekkarista alkaa pian ruotslainen saraj "Innan vi dör", Ennen kuolemaa. Joten hauska illan jatkoa sinullekin, ja tapaamisiin...