Hae tästä blogista

lauantai 22. syyskuuta 2012

Paremman toivossa, jatkuu

Alkaa olla kohta vuosi, kun vasemman jalkani vasaravarvas leikattiin. Samalla operoitiin myös vaivaisenluu. Viimeksi kait toukokuussa olen kirjaillut tänne, että jalkateräni ei taida palautua entisiin mittoihinsa. Ja siltä se todella näyttääkin.

Purjehduslomalla käveltiin aika paljon. Siis aina kun olimme jossain marinassa, niin pitkän päivän päätteeksi oli melkein pakko päästä liikkeelle. Ja vieraisiin kaupunkeihin piti tietenkin tutustua; alkuun kävelemällä. Minulla oli kolmet eri kengät mukana, vaan yhdetkään niitä eivät olleet oikein sopivat jalkaani. Tai kaikilla siis pystyin hieman kävelemään, tarkoittaa noin kilometrin matkan. Sitten kengät alkoivat painaa.  Ensin kipeäksi tuli jalkapöytä; ei varsinaisesti se akkavarvas tai vaivaisenluu. Jalka turposi aina niin, että en edes helposti saanut kenkiä jalasta pois veneelle palattuamme. Ja melkeinpä pahimmaksi vaivaksi osoittautui se, että vasemman jalan kolme "tervettä varvasta" hankautuivat kengän kärkeen ja kipeytyivät kuvassa nuolella osoitetuista kohdin.
Kuva on otettu Lyypekissä 24.8.2012, jolloin olimme olleet pitkällä pyöräilyreissulla ympäri kaupunkia. Ja siis kävelyreissujen jälkeen jalka oli vielä enemmän turvoksissa.

Nyt kotiuduttuamme pääsin käymään jalkahoidossa. Samalla minulle tehtiin silikonista yksilölliset varpaanvälin levittäjät. Öisin pidän tietenkin vaivaisenluun yölastaa molemmissa jaloissa. Lisäksi saan uudet tukipohjalliset; ne ovat jo kolmannet. Tukipohjalliset ovat tarpeen jalan virheasennon korjaamiseksi, siis jotta mataloitunut jalkaholvi olisi paremmassa asennossa.

Joudun ilmeisesti ostamaan uudet kengät tästä lähin sieltä jalkahoitolasta, jotta kaikki "apuvälineet" mahtuvat niihin jalkojeni lisäksi. Siellä kengät maksavat normaalia enemmän, mutta kun haluan kävellä vielä kauan, niin minun on hoidettava jalkojeni hyvinvointia hinnasta huolimatta.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Viikko kotona

on jo vierähtänyt. Tai vähän toistakin, mehän rantauduimme Hankoon jo toissa lauantaiaamuna. Eikä tämä viikko ole ihan hukkaan mennyt; paljon on saatu "tekemättömiä töitä" tehtyä.
Nurmikonhan ajoimme jo heti kotiuduttuamme ja saimme vietyä peräkärryllisen haravointijätettä kaatikselle jo heti alkuviikosta. Ja lauantaina kiipesimme puuhun, tai ainakin telineelle kirsikkapuun alle. Jan oli aiemmin poiminut niitä kirsikoita pakkaseen jo nelisen litraa ja nyt saimme niitä lopulta talteen 10 litraa lisää. Suuri osa marjoja oli pilaantunut paikoilleen, ilmeisesti sen kumipuutaudin ansiosta. 

Kunnolliset kirsikat ovat niin mehukkaita, että niitä oli käsiteltävä varovaisesti, jotta ne eivät olisi kaikki rikkoutuneet jo poimittaessa. Nyt ne ovat jo sokerin kanssa saavissa käymässä. Samalla puureissulla mies katkoi sotkuisen kirsikkapuun oksia ihan urakalla. Huomenna on aika kova työ saada ne katkotut oksat peräkärryyn ja kaatopaikalle. Meillä ei siis ole haketinta, eikä ehkä niitä tautisia oksia kannattaisi ainakaan omalle tontille hakkeena levittääkään.



Tyhjensin myös marjapensaat: Mustia  ja punaisia viinimarjoja sain molempia puolisen litraa, samoin punaisia ja vihreitä karviaisia.


Siis ei se sato suuri ollut, vaan marjat ovat ihan hyvän makuisia ylikypsinäkin. Raparperit olivat myös "ylikypsiä", joten en niitä äsken leipomaani piirakkaan paljoa laittanut; ne ovat siis jo aika puisia.

Sisätöitäkin olen tehnyt, sillä viikolla tuli postista se viimeinenkin paketti venetavaraa, joten pesukone on ollut käytössä monena päivänä.

Muutamana päivänä on ulkona ollut mitä mukavin syksyinen sää, siis lämmin. Tänään kävisimme taas perinteisillä Hangonkylän syysmarkkinoilla. Kävellessä tuli ihan kuuma, kun metsäpolulle ei käynyt tuuli lainkaan. Polun viereltä löysimme muutaman männyn herkkutatin. Paistoin ne pannulla ja saimme päiväpalasämpylän katteeksi namia. Toivottavasti kauniit säät jatkuvat, jotta ennättäisimme pidemmällekin sieniretkelle.


Ja päivät sen kun lyhenee molemmista päistään. Tänään sunnuntaina, 16.9., aurinko nousi minuuttia vaille seitsemän ja laski jo varttia vaille kahdeksan. Päivän pituus oli enää siis vain 12 tuntia 46 minuuttia. Pian on joulu lähempänä kuin juhannus; syyspäivän tasaus on jo ensi lauantaina. Joten nautitaan tämän vuoden viimeisestä viikosta, jolloin päivänvalo vielä voittaa pimeyden...

tiistai 11. syyskuuta 2012

Arki on alkanut

joten on aika kirjoittaa taas arkimietteitäni tänne blogiin. Olimme poissa arjesta yli kahden kuukauden ajan, kun purjehdimme Itämeren rantoja vastapäivään. Kuljimme siis Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan kautta pohjois-Saksaan, jonne jätimme viime viikolla veneemme talvisäilöön. Juttua matkasta voi toistaiseksi lukea Loki-palvelusta. Syksyn mittaan saanen valmiiksi matkasta kertovan blogin, jossa on myös kuvia.

Siis arki alkoi, kun lauantaina auringon nousun aikaan saavuimme rahtilaivalla Hankoon. 


Ilma on onneksi ollut oikein leppoisa ja lämmin, joten heinän leikkuu sujui viikonloppuna mukavasti. Varsinkin kun ystävämme toi kunnon päältäajettavan leikkurin lainaksi. Jannu oli käynyt leikkaamassa nurmikon muutama viikko aiemmin, joten aika helppo se oli nyt saada sileäksi. Vaan toisin oli niittyni laita.


Se oli kasvanut koskematta koko kesän ja pani todella hanttiin leikkuuterien alla. Ja miten vaikeaa sitä olikaan haravoida. Eikö kukaan kysy, että miksi se piti haravoida? Niin, paitsi mies, joka olisi jättänyt pihan leikkuunsa jäljiltä silleen. No, osa pitkää heinää vain kaatui ja sotkeutui maata vasten, joten leikatut heinät piti saada pois, jotta sen läntin pääsee leikkamaan vielä uudestaan, kunhan ne korret nousee pystyyn...

Olimme lähettäneet veneestä ylimääräisiä tavaroita postipakettina kotiin. Tänään saimmekin noutaa postista kaksi kahdenkymmenen kilon laatikkoa, jotka muuten olivat tulleet samalla laivalla kanssamme Lyypekistä Hankoon. Siispä sain jo pestyä ja kuivumaan koneellisen pyykkiä, aika arkitouhua sekin. Toivottavasti se 7 kilon pakettikin saapuu pian; siellä on lisää pyykättävää.

Tässä muutaman päivän aikana olen huomannut, että mikään ei ole muuttunut... Nyt siis tuntuu jo, kuin en olisi missään ollutkaan, vaikka olinkin yli 9 viikkoa muissa maisemissa. Onneksi saan kuitenkin palata matkalle vielä monta kertaa, kun puran kuvat läppäriltä pöytäkoneelle ja pääsen niitä järjestämään. Kuvia tuli otettua taas kohtalaisen paljon, vaikka se uusi järjestelmäkamera varastettiinkin mikä Lie pajassa. Onneksi mukana oli kolme muutakin kameraa, joten materiaalia riittää.

Vaikka kyllä on kuitenkin joku muuttunut: Lähtiessämme heinäkuun alussa oli päivä pitkä ja yö lyhyt. Tänään tiistaina aurinko nousi vasta kello 6.48 ja laski jo kello 20.00. Päivän pituus oli siis vain  13h 12 minuuttia. Syksy siis taitaa oll jo käsillä, vaikka ilma onkin nyt melko lämmin.

Matkalla jouduin istumaan koneella ja netissä iltamyöhällä, kun aina päivisin ei ollut mahdollisuutta. Samoin näyttäisi täällä kotonakin käyvän, joten taidanpa nyt lähteä yöpuulle...