Hae tästä blogista

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden 2012 viimeinen

kirjoitus on nyt tässä.  Vuosi vaihtui viimeksi aivan erilaisessa säässä kuin nyt näyttää käyvän. Vuosi sitten tänään kävimme vielä sienimatsässä, vaan nyt sienet ovat peittyneet paksuun lumeen. Toisaalta, pian uuden vuoden puolella pääsee kait uudestaan sienestämään, kun tuo lumi näyttää sulavan aika vauhdilla pois. Viime torstaina alkanut suojasää on sulattanut hanget jo melkein olemattomiin. Onhan siinä lumen sulamisessa se hyvä puoli, että uudelle lumelle on nyt taas tilaa...

Mitä sitä kuluneena vuonna onkaan tullut tehtyä? Kärsin vaivaisenluuleikatun jalkateräni eripari koosta, kärsin diarriasta sairaalaan asti, kärsin puhelimen ja kameran puutteesta, kärsin huonosti toimivasta tietsikasta... Onneksi vuosi ei ole ollut pelkkää kärsimistä, vaan olen saanut nauttia vähästä työstä, sen puutteesta, pitkistä purjehdusmatkoista ja lyhyistä, uusista ja tutuista vierasmaalaisista kaupunkinäkymistä, uudesta kamerasta ja puhelimesta, kunnolla toimivasta tietokoneesta, uusista sopivista kengistä..., muutamia hyviä asioita mainitakseni.

Mitä sitten sain aikaiseksi kuluneen vuonna? No, ei kait eläkeläiseltä mitään voi enää vaatia... Sain kuitenkin viime talvena valmiiksi jutun Götakanavan purjehdukseltamme kesällä 2007. Ja äskettäin julkaisin myös kesän 09 purjehdusmatkakertomuksen, jonka teimme Höga Kustenille. Juttujen toimittaminen ei ollut kovin vaikeaa, kun kippari oli kirjoittanut ne valmiiksi. Sen sijaan kuvien linkittäminen kirjoituksiin oli tosi työlästä, vaikkakin mielenkiintoista. Sain elää molemmat purjehdukset uudestaa ilman veneen keikuttelua.

Nyt vuosi vaihtuu täällä Hangossa pilvisessä ja sateisessa säässä, joten minun ei kannata lähteä kuvaamaan kaupungin kustantamaa vuodenvaihteen ilotulitusta. Käytin sen sijaan "vanhan" ilotulituskuvan weppikorttiin, jolla toivotan kaikille ystävilleni ja muillekin, jotka ehkä lukevat tämän vuoden 2012 viimeisen blogin,
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013 


maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto

ja joululaulut soivat radiossa jouluaaton ilmasillassa. Siis kuuntelen ulkosuomalaisten joulutervehdyksiä ja jäähdyttelen joulusaunan hikiä.

Aamupäivällä aloitin joulun laiton ja paistoin pipareita  3 pellillistä, joista vain 1 paistui liikaa.


Onneksi nuo norsut eivät palaneet. Norsumuotin olen joskus saaneet opiskelutovereilta Lontoossa.


Paistoin myös tähtitorttuja, joissa on omena-kaneli-hillosilmä. Ne jäi vähän vaaleiksi.


Tänään söimme aamulla ohrauunipuuroa. Ja jouluaaton päivälliselle paistoimme jauhemaksalettuja:


Paistuivat hyvin ja niistä tuli tosi hyviä, nam-nam...


Eilen kävimme venetelakalla, vaikka oma veneemme ei täällä Hangossa olekaan telakoituna. Kuvasin erään veneen joulutervehdykseksi irlantilaiselle pariskunalle, joka ensi kesänä jatkaa Itämeri-kierrostaan täältä Hangosta. Samalla kuvasin jäätymässä olevaa merta joulutervehdykseksi sinulle, hyvä lukijani:


Siis iloisen rauhallista Joulua sinulle ja läheisillesi!

Tavataan vielä ennen vuodenvaihdetta!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Paremman toivossa jatkuu vielä

Ensin valoisamman ajan toivossa:
Vuoden lyhin päivä oli tänään, 21.12.12 klo 13.12? Aurinko nousitäällä Hangossa kello 9.29 ja laski  15.55. Tämän lyhimmän päivän pituus oli siis vain 5 tuntia 55 minuuttia. Vaan vaikka päivä oli lyhyt ja luntakin sateli, niin satuin näkemään auringon. Ja jopa kuvaamaan sen, ennen kuin se painui kokonaan pilveen.


 Siis olin Tuusulan moottoritiellä, kun aurinko paistoi silmiini. Jonkin ajan kuluttua jouduin onneksi pysähtymään liikennevaloihin ja ennätin saada kuvan. Seuraava tilaisuus kuvaamiseen tuli vasta tankattuani autoni Hyrylässä ja silloin se möllikkä oli jo vauhdilla menossa metsän taa. Vaan huomennahan ollaan jo menossa parempaan päin...


Ja sitten jatkoa vaivaisenluuleikatulle jalalleni... siis jutulle siitä. Kesällä Puolan ja Saksan kaupungeissa piti kävellä, jotta näkisimme muutakin kuin vierasvenesataman Silloin aina vasen jalkateräni kipeytyi niin, että juuri koskaan en pystynyt kävelemään tarpeeksi paljon. Ja vaikka sitten esim. Lyypekissä pääsin jo liikkumaan fillarilla, niin silti jalka kiukutteli. Oli aika lämmin ja ainoat jalkaan soppivat kengät oli lenkkarit. Ja niissä sitten jalka hautui, hikoili ja turposi entisestään. 
Tältä jalkani näyttivät eilen illalla. Räsymatto jallkojeni alla on muuten ainakin 60 v vanha, lapsuudenkotini peruja.



Syksyllä ja alkutalvesta olen kulkenut jalkahoitolasta ostamillani tilavilla, tukevilla kengillä. Niihin on mahtunut muotoillut tukipohjalliset. Vaan niiden pohjat ovat liukkaat, joten jouduin käyttämään ulkona liukuesteitä. Ja koska ne on kävelykengät, niin tuolla paljossa lumessa en niillä ole voinut tarpoa. Onneksi Lidlissä oli varsikengät myynnissä hintaan 19.90! Joten sain itselleni uudet talvikengät, joihin mahtuu tukipohjallisen lisäksi jalkani. Kengät on nauhalliset miesten kengät kokoa 43...

Vasen jalkani siis näyttää jääneen toista jalkaterää suuremmaksi. Lisäksi varpaat eivät toimi, kuten ennen. Kuvasta näkyy, että en saa vasemman jalan reunimmaisia varpaita levitettyä, kuten pitäisi. Liekö tuo kovin vaarallista, mutta ainakin minua se vaivaa.




Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: Vasen jalkapöytä on alvariinsa lämmin ja sitä jalkaa ei juuri palele. Voin jopa öisin käyttää sitä lämmittämään palelevaa oikeaa jalkaterääni.
Ja koska oikean jalan vaivaisenluu ei onneksi kipuile, en leikkauta sitä; ainakaan ihan heti...

Leikkaukseenhan menin syksyllä 2011 varsinaisesti vasaravarpaan takia. Ja siinä samalla vaivalla sitten leikattiin myös tuo vaivaisenluu. Ja jotta tarina jatkuisi, niin nyt vasemman jalan keskivarpaaseen tuntuu muodostuvan myös vasaravarvas...

Aiemmat jutut löytyvät blogeistani Paremman toivossa osa1, osa 2, osa 3, osa 4 ja  Paremman toivossa jatkuu.




sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kolmas adventti

on jo kääntynyt iltaan. Vielä ehdin kuitenkin toivottaa rauhallista joulun odotusta ja kolmatta adventtia.


Tällä viikolla on taas satanut lunta. Tiistaina en nokkaani uloa pistänyt, kuvasin tuiskunkin vain ikkunan läpi.



Mies teki lumitöitä, jotta pääsi postilaatikolta hakemaan tilaamani joulukorttikuvat.
Ne sitten kuoritin ja sain ajoissa Seijan-päivänä postiin. Viitisenkymmentä korttia lähetämme yleensä jouluisin ja viimeiset 8 vuotta ne ovat olleet omista valokuvista tehtyjä. Sitä aiemmin muutamana vuonna mies piirsi joulunorsuja ja niistä sitten teetettiin valokuvakortteja.

Meillä on aina pidetty hyvää huolta hämähäkeistä. Ai miksikö? No nehän syövät kärpäsiä...
Nyt sydäntalvellakin näyttää yksi otus olevan hyvässä hengessä kylppärissä, Lienee huonehämähäkki, mukava veikko; kokoa sillä on vain vajaat pari senttiä, vaikka näyttääkin kuvassa suurelta...


Keskiviikkona olin taas Hesassa. Pidimme HI:n Kamerakerhon vuoden lopettajaistapaamisen ravintola Stonesissa. Kokemus sekin...siis ne ravintolan burgerit; vähän erilaisia kuin nagarilta ostetut. Tilaisuudessa palkittiin ansioituneita kuvaajia ja sovittiin ensi vuoden tapaamisten ja kuvakilpailujen aiheista.

Sain uudet talvikengät. Tai harvoin niitä noin vain saa; nyt ostin ne Lidlistä. Mieten nauhalliset pitkävartiset kengät, numero 43! Muut eivät mahtuneet vasempaan jalkaani. Tai mahtuivat, vaan eivät ilman tukipohjallista ja varpaanvälinleivttäjiä...

Kerron piakkoin lisää vaivaisenluuleikatun jalkani tilasta; se ei sitten koskaan tullut oikein kuntoon :(



maanantai 10. joulukuuta 2012

2. Adventti tummenee

 ja sytytämme kaksi kynttilää. Itsenäisyyspäivän kynttilät paloivat edellisessä postauksessani turvallisesti, eivätkä sytyttäneet Suomen lippua, joka liehui niiden välissä. Muutama tulentorjuja-ystäväni nimittäin oli huolissaan tulipalovaarasta. Vaan minähän nimenomaan varoitin kokeilemasta temppua kotona... :)

Lunta on päivittäin tullut lisää ja nyt on jo hanget korkeat, nietokset... Onneksi meillä kävi nuoria, jotka ystävällisesti etsivät, löysivät ja kaivoivat Ponun hangesta.





 Lauantaina käväisimme taas Tammisaren jooulumarkkinoilla. Nähtävää tuntui olevan vielä edelliskertaakin enemmän; ja taas sain monia kuvia katsottavaksi.

Erityisesti minua viehättivät eräät vaatteet. Ja niistä myyjällä oli päällään hyvä esimerkki:


Esillä oli myös muita mielenkiintoisia takkeja:


Ja kadehdittavan upeita olivat myös seuraavat loimet, siis liivihameet:


Muita markkinoilla Tammisaaressa kuvattuja voi katsoa uudessa kansiossani.

Sunnuntaina laitoimme kaalipadan hautumaan uuniin ja lähdimme lenkille! Kävimme samalla kaupassa ja silloin minuun iski taas huono olo. Onneksi ei migreeni tällä kertaa, kuten viimeksi lenkillä, vaan vain semmoinen hikoilu ja ahdistus, että piti lähteä heti kotia kohti. Onneksi raitis ilma auttoi, joten ei sen kummenpaa...
Tulevalla viikolla pitäisi laittaa joulukortit postiin, kun ne saa vielä "alennushinnalla". Onneksi kortit on jo tilattu Ifolorilta; kait ne ennättävät ennen Seijan-päivää...

torstai 6. joulukuuta 2012

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.12.

Tänään juhlitaan itsenäisen Suomen 95 vuotista taivalta. Linnassa herrat juhlivat puolisoineen ja monissa kodeissa on kaksi kynttilää ikkunalla.

Noita kahta kynttilää on vuosien saatossa poltettu Ruotsin kuningasperheen sekä Venäjän keisariperheen merkkipäivien kunniaksi ja sortovuosina vastalauseeksi venäläistämistä vastaan. Myöhemmin niitä poltettiin ilmoittamaan turvallinen majapaikka jääkäreille.

Vuodesta 1927 Itsenäisyyden liitto on kehottanut kansalaisia sytyttämään sinivalkoiset kynttilät Suomen itsenäisyyden kunniaksi itsenäisyyspäivän iltana kello 18–20 välisenä aikana.

Toivotan kaikelle kansalle  iloista mieltä Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.12.

HUOM. Älä kokeile kotona polttaa kynttilöitä noin lähellä lippua tai muuta palavaa materiaalia. Äläkä koskaan jätä kynttilää palamaan vartioimatta!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ensimmäinen adventti

oli eilen ja tarkoituksenani oli tehdä "hieno" kuva päivän kunniaksi...  Aloitin tämän kirjoituksen sunnuntaina Malminkartanossa, vaan jokin meni pieleen, enkä saanutkaan tätä eilen valmiiksi.

Viikko sitten sunnuntaina olin siis Helsingin Laulun Joululaulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa.  Eilen sunnuntaina olisi ollut mahdollisuus Hoosianna-laulujen kuuntelemiseen, vaan sen sijaan olin lasten kanssa HI:n järjestämässä Lasten pikkujoulussa Karjalatalolla. Hauskaa oli ja lapset osasivat käyttäytyä - siis eivät vehdanneet, kuten Saara totesi. Jouduin viemään auton parkkiin melko kauaksi juhlapaikasta ja laitoin lapset omineen sisään. Hienosti olivat saaneet vaatteet naulakkoon ja kengät vaihdettua. Kaikki kolme istuivat kiltisti salin lattialla katsomassa esitystä, kun ennätin vihdoin paikalle.


Viime viikolla olin kahden yön reissussa Tallinnassa. Lumisade alkoi keskiviikon vastaisena yönä, vaikka tiistaina oli ollut kaunis aurinkoinen sää. Vanhaan Kaupunkiin emme ennättäneet lainkaan, vaan sitä tutummaksi kävivät matkat Rocca Maren ja Järve-keskuksen välillä. Navigaattorissani ei vastoin odotuksiani olekaan Viron karttoja, joten onneksi matkakumppani oli ajellut Tallinnassa ennenkin, emmekä pahemmin eksyilleet. Torstaina sitten Antti-tuisku aloitti oikein kunnolla ja merimatka illalla Viking Expressillä oli aikamoista keikuttelua. Vanhaa pujehtijaa ei merenkäynti haitannut, mutta moni oksenteli ja kahvilassa lensi laseja lattialle laivan äkkinäisissä keinahduksissa. Muutaman kerran aallot huuhtoivat 7. kerroksen ikkunoitakin pelästyttäen matkustajia. Järvenpäässä oli alkuyöstä vain vähän lunta, mutta perjantaina sitä sitten tuiskusi lisää koko päivän. Joten minulla oli hyvä syy pitää lepopäivä neljän seinän sisällä ja vain katsella Antti-tuiskua lasin läpi.

Kun sitten eilen illalla ajoin tänne Hankoon, oli täällä todella paljon lunta; uutisten mukaan eniten koko maassa. Ja siltä täällä näyttikin. Tiet  oli onneksi aurattu, vaan kaventuneet tosi paljon suurten aurausvallien takia. Pihallemme ja verannalle oli tuiskuttanut lunta niin paljon, että en saanut pihan puoleista ovea kokonaan auki, jotta olisin voinut kuvat panoraaman pihanäkymästä.

Olen ostanut uudet led-jouluvalot, vaan eipä niitä nyt taida saada tuohon kirsikkapuuhun laitettua, kun lunta on noin paljon. Minulla ei siis ole tarpeeksi pitkävartisia saappaita, enkä taida raaskia sotkea kaunista lumihangen pintaa...
Tänään kauppareissulla ennätin kuvaamaan muutaman kohteen lumisesta kaupungistamme. viime kesänä ihmettelemäni ruotsinpihlaja oli nyt saanut uuden talvisen asun:


 Auringonlaskun aikaan taivas oli erikoisen upea taas kerran:


Ja Regatanranta esiintyi taas talvipuvussaan:


 Saa nähdä, kestävätkö nämä lumet koko talven, tai edes jouluun. Itsenäisyyspäivää ja toista adventtia odotellen nautitaan kirkkaista pakkaspäivistä!



maanantai 26. marraskuuta 2012

Marraskuun viimeinen blogi

tulee tässä. En oikein meina muistaakaan, mitä parina viime viikkona olen kokenut, kun en siis viime sunnuntaina "ennättänyt" kirjoittaa tänne.

Viimeksi Kamerakerhon kuukausikokouksessa oli kilpailuaiheena Sateinen, Desingvuosi sekä Nuuksio, jossa olimme viime keväänä porukalla kuvausretkellä. Minäkin teetin kuvia, joilla sitten olin kilpailussa mukana. Menestystä ei minulle juuri tullet; sen sijaan oli taas kerran opettavaista katsella toisten ottamia kuvia. Samalla saatoin miettiä, mikä on se, joka tekee kuvasta pidetyn. Kuvan pitää tietysti olla teknisesti kunnossa ja sommittelun tulee olla kohdallaan. Samalla kuvassa on oltava jokin "kikka", eli kuvaajan näkemyksen pitäisi olla omintakeinen. Mutta liikaa sitä omaa "minua" ei kuitenkaan saisi kuvassa olla... kertoo nimimerkki Kokemusta on.

Lenkkeiltyä on tullut harvakseltaan; alkuviikon sienimetsän reissusta jo kerroinkin edellisessä postauksessani. Voi, mikä sana tuo "postaus" onkaan. Tarkoittanee blogiin kirjoittamista ja sen lähetystä. Tarkistin sanan Urbaani sanakirjasta; merkitys on "nettisivulle lisätty juttu". Ja enkös noin juuri todennutkin :)

Torstaisella lenkillä ihmeteltiin kukkivia valkopeippi -kasveja


Samoin ihmettelya, ehkä ihailuakin, aiheutti vanha radioasemakyltti. Kuka muistaa pystyttäjän?


Kuvasin muutaman portin kokoelmaani, sillä olen kuvannut aitoja ja portteja purjehdusreissuilla useinkin.

 

Olimme menossa katsomaan hiidenkirnuja, kun ensin piti ihailla tyyntä merenpintaa Kappelisatamassa



Ja tuon jälkeen ei sitten juuri mitään ihailtukaan, kun minuun iski migreeni ja lenkki oli keskeytettävä. Tai jatkuihan se, mutta suoraan kotiin. Sitten pilleri naamaan ja pari tuntia sängyssä. Onneksi selviän näin vanhoilla päivilläni edellisiä vuosikymmeniä vähemmällä noista migreenikohtauksista.

Kirjoitan tätä postausta Jpäässä ja kuvien valoisuuden olen säätänyt taas läppärillä. Joten anteeksi, jos ne ovat väärän värisiä...

Eilen olin Temppeliaukion kirkossa Helsingin Laulu -kuoron joulunodotuskonsertissa. Kauniisti soivat joululaulut ja kun mukaan lähti vielä kuoron uusi joulumusiikki-cd, niin musiikin kuuntelua voimme jatkaa kotonakin.
Täällä verkkokaupassa voit kuunnella edellisen joululevyn musiikkia ja ostaa levyn Sylvian joululaulu

Tällä viikolla vietetään Paloturvallisuusviikkoa. Tässä blogissa on tietoa mm. kuuman tuhkan ja  ulkoroihujen oikeaan käsittelyyn. Joka kodin palontorjuntatalkoot -sivulla on meitä kaikkia koskevaa tietoa oikeaan tulenkäsittelyyn.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kiirettä näyttäisi olevan,

kun en ajallaan ennättänyt blogata. Tässä vain pieni väliteksti, yritän ensi viikonloppuna, sunnuntai-iltana, taas ennättää kirjailemaan normaalisti...

Näin pimeään aikaan on onneksi joskus hieman valoisampaakin. Kuten toissapäivänä, siis maanantaina. Onneksi saimme itsemme liikkeelle ja kävimme sienimetsällä. Suppiksia on vielä metsässä paljonkin, me poimimme niitä tällä kertaa hedelmäpussillisen.


Suurin osa suppilovahveroita on erinomaisessa kunnossa vielä marraskuun loppupuolella


Tuolta metsästä niitä löytyy


Löysimme myös kosteikkovahveroita, vaikka paikka ei mikään varsinainen kosteikko ollutkaan


Suurimmat pääsivät silppuna pannulle


Myös kosteikkovahverot silputtiin

Pienet pääsivät kuivattavaksi


Ne kuivattiin verkon päällä saunan pesuhuoneessa, jossa on lattialämmitys


Vuorokaudessa ne muuttuivat rapisevan kuiviksi ja valmiiksi lähetettäväksi Hampuriin joululahjaksi

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Edestakaisin ajelua

on tällä viikolla, joka on jo 45. tänä vuonna, taas ollut. Siis Malminkartanon ja Hangon väliä olen ajellut ja nyt olen taas täällä Hesan päässä.

Maanantaina saimme vanhat kylmäkalusteet vietyä kaatikselle ja illalla kävin elokuvissa. Viime käynnistä olikin vierähtänyt liki kymmenen vuotta, mutta silti muistin ottaa korvatulpat mukaan. En olisi meluisaa Skyfallia ilman kuulosuojaimia pystynyt katsomaankaan, niin kovaa musiikki ja äänitehosteet mielestäni kuuluivat. Toisaalta huomasin, miksi ihmiset edelleenkin käyvät elokuvateattereissa: olipahan aivan eri asia katsella laajakankaalta upeita maisemia kuin olisi ollut suureltakaan telkkarin ruudulta.

Tiistaina satoi räntää ja tie olivat liukkaita. Ajoin Hankoon Otalammen kautta, kun kävin sieltä ostamassa peräkärryyn kuomun. Onnistuin pysymään liukkaalla ajoradalla, kun ajoin maltillisella vauhdilla; eikä kukaan onneksi yrittänytkään ohittaa... Hangossa oli satanut vain vettä, joten tilanne oli juuri päinvastainen kuin kaksi viikkoa sitten, jolloin sinne oli satanut lunta.

Aika pimeää on ollut, kun taivas on paksussa pilvessä. Tänään aurinko nousi Hangossa kello 8.13 ja valot oli pidettävä päällä keskipäivälläkin. Täällä Helsingissä aurinko laski kello 15.58. Päiväni pituus oli tänään siis 7h 50 minuuttia.

Eilen oli puolipilvistä ja ennen laskuaan aurinko valaisi kivasti Hangon rantoja.


Regatanrannan kerrostalot näyttävät olevan valmiit. Ne melkein peittävät kirkon ja vesitornin taakseen. Olen samaa maisemaa kuvanut monen vuoden ajan, enkä ole vielä tottunut nykyiseen näkymään.


Sain  siskolta punaisia talviomenoita. Kuorin niitä ja tein hilloa. Kuka osaa selittää, miksi pinnastaan noin rupiset omenat ovat aivan kelpo syötäviä tuolla kuoren alla?





sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Sumuinen sunnuntai



ja oli aika vaikeeta ajaa, kun tulimme päivällä Miehikkälästä.  Hain sieltä asti uuden pakastimen ja jääkaapin, jotka siis ovat käytettyjä, vaan paljon uudempia kuin entiset 30 v ikäiset. Sumua oli liki koko 175 kilometrin matkan ja näyttää jatkuvan vielä nyt illallakin. Onneksi minun ei tarvinnut ajaa, vaan saatoin kuvata pitkin matkaa. Alkumatkasta en monta kuvaa onnistunut ottamaan, kun näkyvyys oli niin huono.
Sitten E18 tiellä kuvasin videota siellä käynnissä olevasta moottoritietyömaasta. Ja kuvasin sillä uudella Canon D60 -kamerallani niin paljon, että ennen Koskenkylää 16 gigan kortti täyttyi. Onneksi se työmaakin päättyi "vanhan" moottoritien alussa, joten kait sain kaiken mielenkiintoisen talteen.







Muutoin viikko hurahti taas ohi melkein huomaamatta. Tuuli oli kovaa liki koko viikon ja meri kuohui kaakkoistuulen paiskoessa aaltoja rantakivikkoon. Mielenkiintoisia kuvia olisi saanut se, joka olisi tarennut olla kameran kanssa rannalla. Minä yritin pysyä pysytyssä Canon kädessäni, mutta kuvat jäivät muutamaan epäonnistuneeseen räpsyyn.


Pihahommia oli yhtenä päivänä ihan pakko tehdä, kun ne lumet alkuviikosta sulivat kokonaan pois Hangosta. Pakkasyön jälkeinen tuulinen sää pudotti kerralla kaikki loput tammenlehdet maahan ja yritimme siivota ne pois autotallin edustalta. Peräkärrillinen niitä lopulta tuli vietäväksi kaatopaikalle. Oman pihan lehti/heinäkompostiin niitä ei kannata laittaa; turhan kauan kestää tammenlehtien maatuminen.

Viime sunnuntainen kellojen siirtely aiheutti nolon tilanteen Jpäässä nyt marraskuun alussa: Menimme saunaan, kun vuoromme on perjantaina klo 20-21. Vaan saman tien naapurin isäntä kolkutteli saunan oveen ja ihmetteli, miksi me aioimme saunoa hänen vuorollaan. Minä väittämään, että omalla vuorollahan tässä ollaan, kun kello on jo kahdeksan. Vaan enpä ollutkaan siirtänyt yhtään kelloa normaaliaikaan täällä Jpäässä, joten anteeksipyydellen sovimme tämän kerran vaihtavamme vuoroja. Näinkin voi näemmä käydä ja luultavasti ikääntyminen väistämättä lisää erilaisten unohdusten ja väärinymmärräysten vaaraa. Vaan aika aikansa kutakin; katsotaan mitä tuleva viikko, joka on jo 45. tänä vuonna, tuo tullessaan.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Minultakin meni ääni

kun kävin äänestämässä viime tiistaina Jpäässä. Nyt juuri odottelen uteliaana, minne se ääneni meni. Pianhan sen kait saan selville..

Torstaina Matias ja Samu olivat koulun Halloween-diskossa. Matias pukeutui Zombie asuun ja isä sminkkasi pojan "oikean" näköiseksi. Lapsilla oli ollut hauskaa, vaikka pukeutumispalkintoa ei tullutkaan.



















Ja talvi tuli...onneksi mies vaihtoi ne talvirenkaan silloin maanantaina ennen lähtöäni. Olisi muuten jäänyt tänne palaamatta; nimittäin täällä Hangossa oli eilen tullessani jo ihan täysi talvi:

Ensilumi satoi Hangossa 27.-28.10.12
 
 Olin eilen Lohjalla lasten turvalaitepäivää viettämässä Tenava-Aitassa. Paikalla kävi monta perhettä, jotka halusivat tietoa pienten lasten turvallisesta kuljettamisesta henkilöautossa. Lastentarvikke Oy:n edustaja antoi erinomaista tietoa kyselijöille taukoamatta, yli neljän tunnin ajan. Siis lastahan on kuljetettava selkä menosuuntaan niin kauan, kuin hän suinkin mahtuu turvaistuimen ja takapenkin selkänojan väliin; yleensä ainakin 3-vuotiaaksi asti. SFT_kanavalla oli äskettäin Spotlight-ohjelma lasten kuljettamisesta; jutun voi katsoa vielä 20 päivän ajan Yle Areenassa. Suosittelen kaikille, jotka eivät usko siihen selkä menosuuntaan -kehotukseen! Samalla reissulla tapasin Netan, joka intohimoisesti kirjoittaa blogia lasten turvallisesta kuljettamisesta autossa. Hänen viisivuotias tyttärensä istuu vielä selkä menosuuntaan ja näyttää mahtuvan ihan tyytyväisenä tuoliinsa.

Tänään on ollut oikein ihana loppusyksyn tai pikemminkin alkutalven aurinkoinen pakkaspäivä. Aamulla lämpötila ulkona näytti olevan -6 astetta. Puolen päivän jälkeen, kun lähdimme lenkille ja antamaan isännän äänen, oli lämpötila jo nollassa.  Aurinkoisessa tyynessä säässä näytti vielä tarkenevan veneilläkin.


Nyt yöllä taitaa taas olla muutamia asteita pakkasta, mutta huomiseksihan on luvattu jo suojaa. Siis ei ainakaan täällä Hangossa, Suomen Etelässä, tämä lumi vielä pysy maassa kovinkaan kauaa.
Aurinko on tänään noussut tuntia aiemmin kuin eilen, tai ainakin me nukuimme aamulla tunnin tavallista pidempään. Viime yönähän kelloja siirrettiin tunti viime juhannukseen päin. Itse asiassa aurinko on Ilmatieteen laitoksen mukaan noussut tänään Hangossa kello 7.40 ja laskenut kello 16.43. Päivän pituus oli siis 9 tuntia 3 minuuttia. Ja onneksi se aika oli aurinkoista; unohtui hetkeksi syysväsymyskin...