Ikää karttuu,

vaan elääkseni kauan on minunkin elettävä vanhaksi. Ja sitähän tässä nyt olenkin yrittänyt. Vaikka ei minua kyllä voi syyttää, jos ei kehuakaan, oman toimintani ansioista ikääntymisen suhteen. Niin valitettavan huonosti itseäni olen hoivannut ja hoitanut, että lienee jonkun tuntemattoman tekijän ansiota, että vielä täällä syöpineni hengailen muiden joukossa.

Joten kiitos vielä kerran muistamisista 💖

Syksy on jatkunut melkoisen kauniina, ainakin täällä meillä etelässä. Ja ilmeisesti melkoisen kuivanakin, koska sieniä ei tuolla metsissä näytä olevan juuri ollenkaan. Tai me emme ainakaan niitä ole löytäneet. Kuitenkin näihin aikoihin aiempina vuosina olen julkaissut kuvia hyvistäkin sienisaaliista. Toisaalta marjoja on mettissä varmaankin ollut ihan runsaasti, vaikka minä en niitä ennättänytkään poimimaan. Siis marjat niistä paikoista, joissa kävin, oli poimittu ennen minua.

Meille Lappohjaan tuli syksyllä pari vuotta sitten isohko laiva, troolari Lenax. Vuosi sitten se olikin yhtäkkiä uponnut tuohon laiturin viereen ja hylky aiheutti sekä vaaraa että pahennusta kuntalaisissa. No nyt kuluneella viikolla se hylky on saatu haalattua jo osittain maalle, jossa se ilmeisesti puretaan, onneksi. Saattaapi käydä niin, että aluksen=hylyn omistajalta ei saada perittyä aiheutuvia kustannuksia takaisin, joten sitten viimekädessä me veronmaksajat olemme operaation maksajia.

Alla muutamia kuvia Lenax-troolarista:

 

Pääsiäisen jälkeen

 ja kohti Vappua, joka siis alkaa olla viikon päästä tähän aikaan jo onnellisesti ohi. Viimeksi oli Pääsiäispäivä, kun kirjoitin viikon 15 tapahtumista. 

Maanantaina, 2. pääsiäispäivänä kävin Hangosta ostamassa tuoreita silakoita. Niitä olisi ollut tarjolla jo ennen pääsiäistäkin, vaan meilläpä oli hernesoppaa koko pyhien ajaksi. Kaveri pitää verkkojaan Gunnarsinrannan edustalla, Tulliniemen kupeella, ja soutaen kuulemma kokee verkkonsa. Olipa mukava saada pyyntituoretta kalaa pitkästä aikaa. taitaa olla silakan kutuaika ja kalat olivat yllättävän suuria. Osan paistoin ja osan mies laittoi tomaattisilakoiksi uuniin hautumaan; hyvää olivat molemmat,

Kalanostoreissulta lähtiessäni ajoin Hangon uuden sillan alle, kun en tiennyt, että sieltä ei enää päässytkään ajamaan läpi. Kääntäessäni autoa kuvasin sillanalusen...

Ajoin takaisin kotiin Täktomin kautta ja Koverharissa ihmettelin ruskohiilijunan pysäyttäneiden elokapinallisten leiriä. Loppuviikolla poliisit olivat keskeyttäneet mielenilmaisun ja hiililasti oli päässyt Koverharin satamaan.

Ja ennen kotia käväisin vielä nauttimassa Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen ylläpitämästä Lappohjanrannasta, siis kylämme hiekkarannan lounaisosasta. Todella hieno paikka ja hyvät pysäköintialueet. Suosittelen...

asiallinen opastaulu...

jyrkkä rantapenkere, jossa raput helpottamassa kulkua ja säästämässä dyyniluontoa...

tästä on kaksi kilometriä matkaa tuonne kylän uimarannalle...

Tiistaina ajettiin Saloon katsastamaan Sitikka, hyvin meni läpi. Myöhemmin lenkkeilin yksinäni ja nyt kamerassani oli muistikortti paikallaan, kun kuvasin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet.

Keskiviikkona palautin lymfahoitajalle saamani uudet kompressiohihat, koska ne olivat liian löysät. Hän lähetti ne Lymedille takaisin korjattavaksi, ja toivottavasti saan ne piakkoin käyttööni. Käsivarteni ovat jostain syystä ruvenneet nyt turpoilemaan entistä enemmän lymfahoidoista huolimatta. 

Illalla osallistuin Kameraseuran järjestämän webinaarin toiseen osaan, jossa Mikael Rantalainen opetti yöllisen maiseman valokuvausta.  Kurssiin kuului kuun, revontulien ja Linnunradan kuvaaminen harjoitustehtävinä, vaan minulta nuo harjoitukset jäivät väliin. Onneksi kurssimateriaali on käytössä netissä, jotta ennätän syventyä asiaan vielä uudemman kerran.

Torstaina jäi vesijumppa väliin; onneksi, sillä edelliskerralla kipeytynyt lonkkani ei vielä ollut  jumppakunnossa. Ajelin illalla pojan perheen luokse Malminkartanoon, pitkästä aikaa. Käytiin lenkittämässä koiria, kiva ulkoilu; ja myöhemmin otin nuorista valokuvat, jotta saavat passinsa uusittua. Olipa mukavaa tavata kunnolla koko perhe, kun viime kerrasta on (jostain syystä) jo aikaa. Tunsivat minut vielä kuitenkin, onneksi.

Perjantaina olikin sitten vuorossa Meilahdessa hematologian poliklinikalla lääkärin vastaanotto. Kantasolusiirrosta on nyt kulunut 2 vuotta 4 kuukautta ja, luojan kiitos, veriarvot ovat suurin piirtein palautuneet normaaleiksi, eikä lääkäri tarkkaan tukittuaan huomannut minussa mitään käänteishyljintäoireita. Tosi ihana tilanne ja seuraava kontrolli on vasta elokuussa verikokeitten muodossa. Ja tietenkin, jos ilmenee jotain, niin sitten tilanne arvioidaan uudestaan. 

Lauantaina käväistiin naapurin pihalla ihailemassa kauniita kevättähtiä, meillä kun krookukset ovat jo kuihtuneet, eikä muuta kuvattavaa vielä ole

Ja tänään sunnuntaina lenkkeiltiin rannassa ihmettelemässä matalaa vedenkorkeutta, joka oli -30 cm. Ilma oli aurinkoinen, osittein puolipilvinen ja tuuli ajoittain navakkaa koillisesta. Ja Virtanimessä se hylky on edelleenkin, päästäänkö siitä koskaan eroon...

Tänään ei ole

 vielä satanut, ei vettä eikä lunta. Kuluneella viikolla on jo kyllä ihan kylliksi sadetta saatukin.

 Maanantaina ei onneksi vielä ollut kovin huono ilma, kun kävin Meilahdessa keuhkoleikkauksen jälkitarkastuksessa. Ei se lyhyt käynti kait ihan turhakaan ollut, kun lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa ja esitti toivomuksen, ettemme enää tapaisi näissä keuhkosyöpäasioissa. Syksylle on jo varattu aika Tammisaareen keuhkolääkärille seurantakäyntiin; toivottavasti tämä 4. syöpä pysyykin tuossa "vain seuranta" -asteella.

Meilahden parkkiluolastossa oli otettu käyttöön EasyPark-systeemi, joka kyllä on ihan kätevä käyttää, kunhan vaan muistaa lopettaa mittarin raksuttamisen, kun poistuu paikalta. Pikkusen vaan oli mielestäni huonosti ilmoitettu sen uuden systeemin käyttöönotosta...

en sisään ajaessani huomannut tuota Easypark-ilmoitusta

Ihmettelin puomin ollessa ylhäällä, että pysäköinti oli muuttunut ilmaiseksi, sillä en tuota sinistä kilpeä huomannut. Onneksi kävin kuitenkin ihmettelemässä "ilmaisuutta" ennen Tornisairaalaan menoani, ja silloin huomasin muutoksen.

Tiistaina satoi lunta niin, että sitä oli auton päälläkin noin 10 cm, keskiviikkona aurinko paistoi lumiseen luontoon ja torstaina satoi vettä ja räntää, jotka sulattivat lumia. Perjantaina lumet olivat jo tiessään ja kävin Virtaniemessä ihmettelemässä pelastuslaitoksen/VPK? talteen korjaamia hylyn osia. Kun vesi oli alkanut nousta, niin jotkut hylyn osat olisivat voineet irrota ja aiheuttaa myöhemmin vahinkoa. 

vielä noita irtonaisia tavaroita näytti hylyssä olevan...

kukakohan nuo tuosta rannalta korjaa pois...

Ja lauantaina satoi sitten taas lunta, ei onneksi kovin paljoa, vaan kuitenkin piha taas valkaistui, joten en päässytkään pöllyttämään vuodevaatteita, vaikka olin niin suunnitellut. No eiköhän noita kuivia, aurinkoisiakin ilmoja tässä vielä ennen pääsiäistä tule...

Tänään sunnuntaina käytiin naapurikylässä Raaseporin Skogbyssä porukalla syömässä lohisoppaa. Hyvää oli Furuborgin nuorisoseurantalolla keitto ja sen jälkiruokana tarjottu "kaffe och kaka", kiitos. Samalla käväistiin Skogbyn pikkupuodissa ja ostettiin lähiruokaa: höyryttämättömiä kaurahiutaleita ja yrittimarinoituja valkosipulinkynsiä.

ja tulevathan ne krookukset tänäkin keväänä tuonne kukkapenkkiin, vaikka pihalla on vielä paljonkin lunta. Monena muuna vuonna krookukset ovat kukkineet jo maaliskuussa.

tänään sunnuntaina ne näyttivät ilmestyneen...

Ensi viikko on hiljainen viikko, pääsiäisen alusaikaa. Minulla on varattu aika Oktreotid-pistokseen ja verikokeisiin Tammisaareen. HUSilta tuli kuitenkin ilmoitus, että kaikki laboratorioajat on peruttu lakon takia. Ehkä saisin kokeet otatettua päivystyksenä, jotta seuraavan viikon Meilahden käynnilläni hematologilla olisi ajanmukaiset tiedot tilanteestani.

Oikein hyvää pääsiäisen alusaikaa ja kevään jatkon odotusta itse kullekin...