Viikonloppu alkoi sienimetsässä

Mieheni kävi auttamassa ystäväänsä auton korjauksessa. Kun tiesin isännän poimineen jo kanttarelleja, niin kysäisin, josko hän neuvoisi paikan meillekin. Ja niin sitten polkaisimme talon jalgarattailla muutaman kilometrin päähän metsään. Ja siellä niitä oli: Siis kanttarelleja enemmän kuin olin aiemmin nähnyt muualla kuin toripöydällä! Kilon saalis oli äkkiä poimittu talteen. Lainaveitsi ja suti olivat vain minun käytössäni ja koska mieheni ei voinut/viitsinyt putsata poimimiaan sieniä, niin kotiin päästyämme koko saalis oli aika sotkuisena siinä yhdessä muovipussissa.

Siksipä jouduin tekemään sellaista, mitä en muista aiemmin kanttarelleille tehneeni: Huuhtelin sienet yksi kerrallaan juoksevan veden alla. Sitten pilkoin ne ja paistoin/keitin niistä liiat vedet pois. Nyt vain laitan ne neljään pakastepussiin ja pakkaseen odottamaan myöhempää käyttöä. No, tietysti ekaksi tein ruuaksi herkullisen kastikkeen, nam nam.

Jokaiseen huuholliin taitaa nykyän kulkeutua kaupasta erilaisia verkkopusseja. Niissä on ainakin sipuleita, valkosipuleita, omenia, appelsiineja, nektariinirasioita. Pusseja on eri värisiä, eri kokoisia, pehmeitä ja hieman jäykempiä. Kaikki lienevät kuitenkin materiaaliltaan samaa eli jotain muovia.

Mitä ihmettä niistä voisi tehdä? Siis miten niitä voisi kierrättää? Kerro vinkkisi tämän blogin kommenttina tai lähetä se s-postilla osoitteeseen forms@seija.eu. Luulen, että joku muukin voi olla kiinnostunut hyödyntämään noita verkkopusseja. Ja joku varmaan on jo löytänyt niille käyttöä, joten jakakaamme ideat!
Julkaisen niitä sitten vaikka tässä blogissa.

Koepurjehdus tehty, vihdoinkin!

Ihanaa: Vene on purjehdittu, päivä on ollut suloinen, Jp ja Saara ovat Hangossa ja onnistuin tekemään uuden videon.

Tänään siis kävimme purjehtimassa SeijMer veneellämme eka kerran tänä kesänä. Onneksi ei jäänyt ihan viime tippaan... Poikani oli tyttärineen mukana, kun kävimme Hangon Läntisellä ja vierailimme Gunnarinsaaressa. Siellä ovat nyt päässeet käymään kaikki Jp:n ja Katjan lapset vuorollaan. Menomatkalla vastatuulen testasimme tankin ja potkurin toimintaa ja hyvin toimivat! Saaren rantakallioon pääsimme melko kivuttomasti rantautumaan ja teimme pienen lenkin pitkin kallioita ja osin metsääkin. Takaisin Hangonkylän rantaan tulimme suurimman osan matkaa purjeilla pikkuhiljaa lillutellen.

Saarasta oli kiva olla veneessä ja kiipeillä isän auttamana siellä saaressakin. Nyt hän pelaa jalkapalloa tuolla pihanurmella ennen nukkumaanmenoa.

Päivä on todella ollut ihanan kuuma, vaikka sitä tuulta ei ihan tarpeeksi kunnon purjehdukseen ollutkaan. Taitaa olla minullakin hieman kuumotusta olkapäissä...toivottavasti muuttuu rusketukseksi. Ja pitänee tehdä punkkisyyni suihkun jälkeen.

Olen vihdoin saanut tehtyä videon valmiiksi ja ladattua sen juutuupiin. Siinä saa tutustua hieman Haminan ja Virojoen väliseen osaan valtatie seiskaa, jolla on ajoittain pahoja rekkaruuhkia. Oletko koskaan joutunut ajamaan siellä rekkojen seassa? Toivottavasti ruuhkat pian vähenevät, vaikka se silloin saattaakin tarkoittaa taas jonkinlaista lamaa.

Vene on vesillä

SeijMer on tänään ajettu onnistuneesti telakointilaiturista Hangonkylän rantaan omalle paikalleen. Uusi potkuri ja tankki toimivat ihan niin kuin niiden pitääkin. Tosin en itse ollut veneessä, vaan siirsin auton Koppnäsinniemestä Hangonkylän rantaan. Miehet kuitenkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä siirtoajon jälkeenkin.
Minulla oli kamera mukana tätä "historiallista" tapahtumaan kuvatekseni, vaan kamerassa ei ollutkaan muistikorttia sisällä. Eikä ollut eka kerta... .

No, kännykän kameralla kuitenkin sain ihan tyydyttävän kuvan rannasta irtautumisesta



Kun valmistelimme venettä lähtöön, istahti sen kaiteelle kolme pääskysen poikasta. Emot syöttivät niitä vuoroon lennosta. Siis emo vain pistäytyi poikasen luona ja tämä ennätti ilmeisesti saada siinä suupalansa. Sitä en mielestäni voinut kuvat ilman kunnon kameraa. Joten jäi taltioimatta vastaava tilanne, jonka sain kuvattua Tukholman saaristossa v. 05.

Siis Saltsjö-Badenin Pålnäsvikenissä pääskysemo syötti poikaansa ja minä onnistuin saamaan siitä mukavan muiston!

Olin heinäkuun alussa Miehikkälässä käymässä. Takaisin Hesaan päin tulin Virojoen kautta ja jouduin taas näkemään ne rekkajonot, jotka vaikeuttavat "normaalien" VT 7:n käyttäjien matkantekoa. Olen yrittänyt saada näkemääni videoksi, jotta muutkin näkisivät, miten hankalaa siellä Vaalimaan ja Haminan välillä ajoittain on autoilla.
Katsotaan, koska saa videon julkaistuksi juutuupissa. Laitan tänne sitten linkin siihen.

Tropiikin helteessä

Lauantai, 23.7.11
Kaksi kuumaa yötä on nyt hikoiltu sängyssä. Kaikki talon ovet ja ikkunat ovat auki koko ajan ja silti hikoilu esti rauhallisen unesta nauttimisen. Vaan onhan näitä kuumia öitä koettu ennenkin. Muistan hyvin retkemme Afrikassa 06, jolloin auton kattoteltassa yöpyminen oli aika kamalaa.

Vaikka oviaukossa ja "ikkunassa" oli verkko, jotta vetoketjut saattoi pitää auki, ei tuulenvirekään jäähdyttänyt kauriin kääntöpiirin öitä.

Ja varsinainen tropiikin yö oli kesällä 2010, kun vierailimme Liettua Nidassa. Siellä Kuurinlahden lomaparatiisissa oli tyyntä ja päivällä +32 astetta hellettä. Yöksi lämpötila ei laskenut kuin muutaman asteen.

Nyt täällä Hangossa yölämpötila ei ollut sentään kuin noin +21 astetta. Ja lauantaiaamuna seitsemän aikaan alkoi jopa tuulla, joten avoimesta makuuhuoneen ikkunasta kävi raikas tuulahdus. Ja sitten tuli kova ukkonen. Nyt näin salamoita, vaikka en jaksanut pitää silmiäni auki. Ja sade kesti melkein tunnin. Tokko koskaan aiemmin olen niin kovaa sadetta kuulutkaan. Paitsi iltapäivällä näin, kun olimme veneellä laittamassa purjeita. Ennätimme autoon pahemmin kastumatta, mutta auton ja peräkärryn peruuttaminen rannasta pois oli tosi vaikeaa olemattoman näkyvyyden takia.

Mukavinta helteellä on päästä saunaan. Kaikki eivät ymmärrä, mitä mieltä on mennä saunaan, kun on jo muutenkin kuuma. Eivätkö he tajua, että aina kun saunasta tulee ulos, pääsee viileämpään paikkaan. Ja jos on polttanut ihonsa auringossa, voi sen hoitaa kuntoon vihtomalla. Mieluiten koivuvihdalla, ei katajasellaisella, joka tekee hyvää talvella, mutta palaneelle iholle se on liian kovaa hoitoa.
En ole koskaan kylpenyt tammivihdalla, mutta sellaisia oli Pietarissa myynnissä Novgorodin markkinoilla.

Pitäisikö kaataa nuo pihatammemme, jotta voisi kokeilla?

Ukkonen on kolistellut pitkin iltaa ja sadetta saatu kuuroina aika tavalla. Eiköhän huomenna ole niin paljon parempi ilma, että saadaan veneeseen siirrettyä loput tavarat ja päästäisiin koeajelulle; toivottavasti koepurjehduksellekin.

Sunnuntai, 24.7.11
Tänään ei ole satanut ollenkaan aamukahdeksan jälkeen. Saimme veneeseen vietyä kaikki patjat ja muut tavarat, jotka sieltä syksyllä oli kannettu kotiin. Siis aina syksyisin kannetaan samat tavarat kotiin sisälle, jotka sinne oli kesän alussa viety. Nyt ne siis ennättävät olla siellä SeijMerissä noin kaksi kuukautta. Joskus tuntuu turhauttavalta tuo edestakaisin kantelu, vaan onhan se kuitenkin välttämätöntä. Veneeseenhään ei voi talveksi jättää mitään tavaraa ja kesällä niitä purjehtiessa taas tarvitaan.
Odotan nyt ennen iltasaunaa, mitä huomisen arki tuo tullessaan. Pääsemmekö jo ehkä (koe)ajamaan veneemme telakointilaiturista omaan paikkaansa Hangonkylän rantaan? Siitä lisää uutena arkena...

Viikko kääntyi taas loppupuolelleen...

Tänään torstaiaamuna kuulin eka kerran tänä kesänä ukkosen jyrisevän. Ja sitä ukkostamista kesti liki puoleen päivään. Välillä meni niin pimeäksi/pilviseksi, että täytyi sytyttää valot, muuten en nähnyt lukea päivän lehteä. Salamointia en kuitenkaan onnistunut sisällä ollessani näkemään.

Poikani ja hänen nuorimmaisensa, Saara, olivat meillä muutaman yön kyläilemässä. Lähtivät kuitenkin jo eilen kotiinsa, kun Saaralla (ilmeinen) vesirokko näytti pilaavan yöunet ja tyttö oli hieman väsynyt sekä osoittain kiukkuinen. Jaksoi Saara kuitenkin tulla kuvattavaksi ruusupuskan vierelle.

Kiva oli pitkästä aikaa nähdä heitä, vaikka vain vähänkin aikaa.

Olin eilen autossani poikani kyydissä, kun eräässä tasa-arvoisessa risteyksessä nuori poika rysäytti vasemmalta polkupyörällä kuskin oveen. Me pelästyimme, vaan niin vapisi poikakin. Onneksi hänelle ei käynyt kuinkaan, eikä auton pellitkään ihan lunastuskuntoon menneet.

Veneen laitto edistyy pikkuhiljaa ja ehkä jo ensi viikolla pääsemme purjehtimaan. Ihanaa! Ei taida onneksi tämä kesä mennä ihan maakrapuna, vaan ehkäpä pääsen nukkumaankin veneeseen. On ihanaa käpertyä lakanan alle laineiden loiskiessa hiljalleen korvan juuressa. Mitä nyt joskus tiukkaan ahdetussa vierasvenesataman laiturissa siinä korvan juuressa lisäksi nirskaavat sukattomat lepuuttajat ja kilkattavat huonosti/väärin kiinnitetyt storan fallit.

Satoa en vielä pääse puutarhastamme poimimaan, vaikka sitä näyttää joltisestikin tulevan. Kaikki marjat on vielä raakileina. Laitoin niistä kuvia Picasa-kansion alkuun.

Aamuinen ukkonen muuttui iltapäivällä huh hellettä -ilmaksi. Näyttää sisäilman kosteusprosentti olevan 70, joten olo on Hangossakin kuin tropiikissa.
Onneksi keli on kuitenkin tainnut olla puolipilvinen, joten aurinko ei ole koko aikaa paahtanut täydellä loistollaan.

Taas on perjantai, heinäkuu puolessa

Ja vihdoinkin: SeijMer on laskettu vesille! Telakka-alueen hoitaja totesi olevansa tyytyväinen, kun viimeinen vene ennen hänen lomaansa on vesillä.
Ja kyllähän me itsekin riemuitsemme; koko alkukesä on tätä odotettu. Ilma ei ollut oikein suotuisa; se oli sateinen ja tuulinen, vaan silti mastokin saatiin paikoilleen ihan kunniakkaasti.

Nyt pääsemme siis alkamaan varsinaisen varustelun: Polttoainetankki ensin kiinni ja sitten veneen sisäsiivous... Eli kyllä vielä muutamaksi päiväksi riittää hommia, ennen kuin päästään purjehtimaan. Toivottavasti ilmat eivät nyt muutu epäkesäisiksi!
Tästä pääset katsomaan videon purjeveneemme vesilelaskusta.

Alkuviikolla sain selvitettyä mieltäni vaivanneen ongelman: Mikä se jasmiiniksi luulemani naapurin kukkiva pensas oikein lopulta on? Ja nyt siis tiedän, että se onkin Pihajasmike. Jasmiini on sisäkasvi ja pihoilla kauniisti valkoisenaan kukkivat pensaat ovat erilaisia Jasmikkeita! Tunnistuskuva kertonee tärkeimmät tiedot.

Pionin kukinta on jo ohi täällä Hangossa. Tein kuvan pioninkukan elämän eri vaiheista. Punaisesta nupusta ilmeisiin siemeniin?

Kaunista ja hieman surullistakin, eikä vain? Kesä kehittyy... sanottaisiin positiivisesti, eikä ajateltaisi, että kesä lähenee loppuaan.

Kuvausreissuillani löysin taas tunnistettavaakin. Uudet kuvat löytyvät tämän kansion alusta. Jos sinä tunnistat ne, niin kerro mitä ne ovat, kiitos!

Tähän blogiinhan voit vastata anonyyminäkin, et tarvitse kirjautua ennen kommentointia.
Ja huomasithan: Muutin tämän blogin ulkonäköä radikaalisti. Mitä mieltä olet tästä nyt?

Sunnuntain rauhaa sisällä

Tiedäthän, mitä on asfaltti-ihottuma. Niin minäkin; ja nyt sain tutustua uuteen ihottumalajiin: Sain eilen hiekkaihottuman. Sitä on nyt polvessa, kämmenessä ja kyynärpäässä. Kaikki vain oikealla puolen vartaloa. Ja vieläkin kirvelee...
Olin nimittäin lähdössä hakemaan kaupasta norjanlohta, joka oli tarjouksessa. Ja ennen kuin pääsin fillarin päälle, olin jo pitkälläni sen polkupyörön alla tuossa hiekkatien pätkällä. Niinpä sitten kala jäi saamatta; eihän kaupassa enää mitään ollut siinä vaiheessa, kun sinne myöhemmin iltapäivällä autolla sitten pääsin.
Vieläkin siis naarmut on kipeinä, aikä ainakaan pyöräily kiinnosta vielä

tippaakaan. Ja vika ei kait varsinaisesti ollut pyöräilytaidoissani, vaan fillarini ohjaustanko pyörähti vinoon ja kaatoi minut. Selityksenä mainitsen, että meillä on taittuvarunkoiset pyörät, jotka saa pakettiin ja mukaan veneeseen. En näytä osaavan kiristää lukkoja oikein.

Enkä näytä osaavan oikeinkirjoitustakaan kunnolla. Katselin nimittäin erään vihjauksen johdosta (kiitos siitä!) panoraamioonlaittamiani valokuvia ja niiden tageja, siis tunnisteita. Kylläpä olen osannut sotkea pahasti! Siispä olenkin viettänyt aikaani tässä koneen äärellä ja korjannut kirjoitusmokiani. Homma ei tunnu sujuvan nopeasti, koska toisella koneella on latautumassa ranskalaisia filmejä, eikä laajakaistan tehoa enää riitä tarpeeksi minulle :(

Hangossa ei ole ollut nyt ukkosia, vaikka muualla maassa ukonilmat on tehneet tuhojaan. Itse asiassa minä en koko kesänä ole kuullut kertaakaan jyrinää, enkä nähnyt ensimmäistäkään salamaa. Olen aina ollut väärässä paikassa :(

Nyt pitänee lähteä laittamaan ruokaa, jotta veneen laittajat saavat murua rinnan alle. Toivossa on, että vene saataisiin vesille ensi viikolla.

Laiton lisää kukkakuvia näytille, joten käy ihmettelemässä niitä ja arvuuttelemassa "öttiäistä"!

Viikolla 27 keskiviikkona

Ollaan tällä viikolla 27 jo puolessa välissä; eikös keskiviikko siksi lasketa?
Päivä paistaa, vaikka kotikoneeni uuden iGoogle-kotisivun sääennuste lupailee tänne Hankoon puolipilvistä ja sadetta. Luottaen tuohon ennusteeseen kävin keskikaupungilla parturissa autolla. Millaista tuhlausta näin pienessä kaupungissa! Ja jäi hyvä lenkki tekemättä.
Siispä iltatorille on lähdettävä kävelemällä. Samalla reissulla voisin yrittää saada kavaljeerini viemään minut laituritansseihin. HSF mainostaa keskiviikon tanssejaan; lienevätkö sitten muka oikeesti laiturilla. Se pitänee tänäiltana tarkistaa.

Eilen olimme kuitenkin pienellä kauppareissulenkillä. Minulla oli kamera mukanani ja kerkesin ottaa muutamia kuvia matkanvarren kukista. Niistä sain kivan kollaasin.

Sain postikortin Kuopiosta. Lapsenlapset ne siinä muistivat mummoaan sormenjälkineen. Siis olivat käyneet poliisin luona ja ikuistaneet lasten sormenjäljet postikortin nurkkaan. Kiva muisto, kiitos siitä ja terveisistä! Toivottavasti tuo mummolle lähetettävä kortti oli ainut syy/paikka niiden sormenjälkien tallentamiseen :-)

Päätettiin muuttaa lankapuhelinliittymä halvempaan, langattomaan. Soneralta tuli postia, että lankaliittymän kuukausimaksu on syyskuusta alkaen 15,87 €/kk. Hirveä hinta, ja se vaihto olisi ehkä tänä kännykkäaikana pitänyt tehdä jo kauan sitten. Vaan kun lankaliittymän mukana menetetään faksi-liittymäkin. Lienee kuitenkin pieni paha; faksi on piippaillut melko harvakseltaan viime aikoina.

Uuden viikon alussa

Maanantai valkeni, vaikka ei ihan kokonaan enää lähellä puoltapäivää. Oli nimittäin pitkästä aikaa pilvistä! Vaan kyllä vieläkin on lämpöistä, +20 C. Onneksi suurin helle on toistaiseksi poissa. Viikonloppuyönä Miehikkälässä luulin jonkun ötökän kävelevän otsallani, kunnes huomasin sen olevan hikipisaran, joka valui kasvoillani.
Siis niin kuumaa en muista kuin viime kesällä Minjassa. Olimme purjehdusmatkamme eteläisimmässä kohdassa Kuurinlahdella, kun lämpötila oli sekä ulkona että sisällä +32 C! Siinä helteessä punkassa maatessa jo sormen nostaminen purskautti hikeä pintaan.

Ja iltapäivällä se pilvisyys sitten muuttui vesisateeksi. Johtuikohan siitä, kun vein pyykit ulos kuivumaan? No, kyllä kesä kuivaa, minkä kasteleekin, sanoo ainakin vanha kansa. Ja taidan jo itse kuulua tuohon kastiin, kun käytän totakin sanontaa.

Ei ikääntyminen haittaa, sillä ihminenhän on kuulema juuri sen ikäinen, miksi itsensä tuntee. Muistan isäni vaimon aikoinaan ihmetelleen, että onko hän jo 80 vuotias, kun ei hänestä siltä ollenkaan tunnu. Ja kyllähän eläkeläiset mielestämme olivatkin ikäloppuja vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Nyt sen sijaan kolmas elämä aloitetaan usein vielä hyvissä voimin ja pirteänä. Tavataan yli 40 vuoden takaisia ylioppilastovereita naurussa suin, suunnitellaan purjehdusmatkoja merten taa ja nautitaan tilapäisistä lapsenlapsen vahtikeikoista.

Siis kyllä isovanhemmuus on ihanaa: Saa nähdä lapsenlasten kasvavan ja kehittyvän ihan eri tavalla kuin oman lapsen aikoinaan. Siis eri tavalla nähdä; silloin liki 40 vuotta sitten ei tainnut olla paljoa aikaa oikeesti seurata lähipiirin kehittymistä, kyllä ne lapsetkin kasvoivat melkein itsestään. Nyt onneksi on välillä aikaa pysähtyä ja ihmetella kehityksen nopeaa kulkua: Kuinka ihmeessä nuo lapsenlapset oppivat asioita, jotka ei millään meina mahtua minunkaan päähäni? Ja siitä nuo toisen polven jälkeläiset on ihania, että niistä joutuu eroon, ennen kuin se seuraaminen meinaa käydä raskaaksi.

Pihanurmi on taas leikattu! Kävelin eilen illalla vajaan tunnin ruohonleikkurin perässä. En nyt kerännyt silppua pussiin, kun edellisestä leikkuusta oli vain vajaa viikko. Nyt ehkä jätän jo loppukesän ajaksi nurmen leikkaamatta. Niitetään se sitten taas loppukesällä ja laitetaan silloin seipäälle kuivumaan. Viedään sitten syksymmällä haravointijätteenä kaatopaikalle, vai? Onko sinulla kokemusta ja mielipidettä, kummin toi pihanurmi kannattaisi hoitaa: Leikata viikottain, vai kaikki kerrallaan loppukesällä?
Kesä siis etenee nopeasti; nyt päivä on jo yli 10 minuuttia lyhyempi kuin Juhannuksena. Syksyä kohti siis ollaan menossa, kauheaa! Naapurin jasmiinipensaskin on jo menettänyt parhaimman loistonsa. Onneksi sain sen kuvattua viime viikolla.

Tunnethan tuoksun; se on huumaava!