Arjen sankareita

Viikonloppuna olimme "taas" purjehtimassa, nyt lasten kanssa Kasnäsissä. Lauantaina tulivat Hesasta Hankoon ja sunnuntaina lähdettiin merelle. Kaikki kolme pientä ja yksi iso lapsi olivat todella innoissaan päästessään taas purjehtimaan. Ja hyvinhän se matka sujuikin; olimme perillä Kasnäsissä jo kolmen ja puolen tunnin matkanteon jälkeen. Siis melko nopeasti, vaikka matkattiinkin melkein vastatuuleen, jolloin vene kulki aika kallellaan. Illalla alkanut vesisade hieman rajoitti ohjelmaa, joten nukkumaan päästiin ajoissa.
Maanantaiaamun tärkein tapahtuma oli lipun nosto. Matias oli sopinut illalla, että hän on valmiina lipputankojen luona kello 9.00.

Ja niin hän taas kerran sai osallistua mielipuuhaansa lipun nostoon. Hän on sankari pikkuveljensä silmissä ja se oikea lipunnostaja lienee sankari Matiaksen silmissä, kun saa päivittäin nostaa ja laskea monta lippua.
Kotimatka oli hieman menomatkaa vaikeampi kovan tuulen takia. Vene keikkui melko ikävästi ja niin Saara päiväunilta herättyään tyhjensikin ennen lähtöä syömänsä ruuat tyylikkäästi veneen sitlootaan. Ja sen jälkeen hänellä oli paljon parempi olo!

Minun sankarini keräsi, puhdisti ja keitti mehuksi kirsikoita. Sankarin miehestäni teki mielestäni se, että hän keräsi osan suuresta kirsikkasadostamme, vaikka sydäntautisella oli vaikeuksia kurotella ylöspäin. Ja varmaan se käsien ylhäällä pito on jopa osittain vaarallistakin...

Vaan onneksi saimme kirsikoista eilen talteen ekalla poimintakerralla 2 maijallista, jotka nyt on mehustettu ja osa jo laitettu pakkaseen. Tänä aamuna sulatimme ensin pakkasen, jotta sinne saattaa nyt laittaa niitä kirsikkamehupulloja odottamaan parempia aikoja ...
Siis niitä mehukkaita, kirpeitä kirsikoita on puussa jäljellä ainakin vielä toinen mokoma. Kaikkiahan ei suinkaan kannattanut kerätä kerralla, koska ne säilyvät puussa paremmin kuin ämpärissä. Loput kerään ehkä huommenissa, jolloin ennätän keittää niistä hilloa ja laittaa osan käymään viiniksi.
Kirsikan tarinan voit katsoa ja lukea picasa-kansiostani.