Elokuun viimeinen viikonloppu

Juhliva Hanko
Hangossa vietettiin eilen lauantaina Hanko-päivää sekä muinaistulien yötä ja tänään täällä oli Itämerimarkkinat.

Hanko-päivään liittyen kävimme kirjastossa katsomassa Hangon valokuvausklubin ja ympäristöyhdistyksen järjestämän valokuvakilpailun tuotoksia. Olipa upeita otoksia; kyllä käy katteeks!
Illalla sytytettiin pitkin Suomen rannikoita kokkoja, muinaistulia. Niistä ennätin käydä tänä vuonna katsomassa kaksi.
Gunnarssinrannassa kokko on aina luodolla, joten se näkyy rannalta hyvin. Kun siellä samalla oli ilotulitus, niin (vaikka periaatteessa inhoan ilotulituksia) pimenevässä illassa oli kaunista katseltavaa.

Tehtaanniemen kokko oli jo valitettavasti palanut liki loppuun, ennen kuin ennätin sinne kameroineni, joten epäonnistunut kuva on tosi vaisu.

Tänään oli edelleen kova tuuli. Ei se kuitenkaan nyt haitannut, vaikka eilen illalla kameran pitäminen paikoillaan jalustalla oli melko vaikeaa. Kävin ilmaisella yökäynnillä Hangon vesitornissa, mutta siellä kuvaaminen oli kovan tuulen vuoksi mahdotonta.

Markkinoilta ostimme kimpaleen erinomaista ylikypsää siansivua ja kahdella (2) eurolla kaksi (2) litraa kanttarelleja. Onhan niitä kuluneella viikolla poimittu itsekin, vaan nyt olivat Tarttolaiset sienet niin halpoja, että oli pakko ostaa :-)

Metsän häiriköistä
Metsässä on ihanaa kävellä ilman asiaakin, vain nauttimassa. Vielä mukavammaksi matkanteko muuttuu, kun samalla poimii sen metsän antimia. Sienimetsässä on ainakin täällä etelässä paljon poimittavaa; ilmeisesti täällä ovat sääolosuhteet olleet suotuisia sienen kasvulle.
Aina ei kuitenkaan kauniissa metsissämme olo ole pelkkää nautintoa. Siellä luonnossa on häiriköitä, jotka piinaavat meitä liki jokaista. Tarkoitan nyt hirvikärpäsiä, joista kerroin jo edellisessä jutussani.
Hirvikärpänenhän ei ole meidän alkuperäislajejamme; ainakin näin olen asian ymmäränyt. Eikä sen Suomeen tulosta ole kait kuin reilut 40 vuotta. Tietääkseni vielä 80-luvulla se ei ollut levinnyt kovin pitkälle itärajalta ja etelästä. Olisi kiva saada tietoon lukijoiden ensikokemuksia po. otuksesta.
Minun tutustumiseni tuohon epämiellyttävään loiseen on seuraavanlainen:
Olin työni puolesta kesällä 74 menossa paikallisen palopäällikön kanssa eräälle kesämökille Kaakkois-Suomessa. Yht'äkkiä seuralaiseni rupesi villisti hyppimään ja huitomaan. Ihmettelinhämmästyneenä, kun aikuinen mies tuolla tavalla esiintyi ja tiedustelin varovasti, mikä hänelle oikein tuli. Ja selvisihän se: Hän yritti päästä eroon hirvikärpäsistä, joista minä en aiemmin ollut kuullutkaan. Vaan kyllä niihin sen kesän aikana työssä ollessani kunnolla tutustuin. Ja eräänkin kerran sunnuntai-iltana löysimme lapsen vaunuista 5 hirvikärpästä, jotka olivat jotenkin tulleet mukanani työstä kotiin 40 km matkan.