Syyssateita

ja paljasta marraskuuta on nyt ihan tosissaan. Päivät alkavat olla pimeitä myös keskipäivällä ja jo melko lyhyitäkin. Aurinko nousi tänään sunnuntaina, Isänpäivänä, täällä Lappohjassa noin 8.13 ja laski 16.11. Päivällä oli pituutta työpäivän ajan, 8 tuntia. Pakkasia ei oikeastaan vielä ole ollut, vaikka minulla nastat jo onkin autossa.

Täällä meillä on muutamana päivänä satanut ja välillä paistanut. Tänäänkin aamupuuropöydässä aurinko killitti suoraan silmiini. Sen paiste häiritsi lukurauhaani, joten käänsin sälekaihtimet off-asentoon, jotta pystyin jatkamaan eilen aloittamaani Kuolleitten satama -kirjaa. Olen aiemmin aika monta Kay Scarpetta -romaania lukenut ja nyt olin tämän saanut Vene-lehden tilaajana asiakaslahjaksi. Tai mieshän se tilaaja on, minä vaan nautin lahjasta...

Viikolla oltiin taas tutustumassa lähiympäristöön. Tai ehkä vähän kauemmaksikin, ajelimme jopa Kasnäsissä asti. Sain olla naapurin uudessa autossa kuskina ja kivaahan sillä Peugeot Partnerilla oli ajella liki 200 km:n reissu. Ja nyt minulla oli kamera mukanani, vaikka en ihan vielä olekaan saanut kaikkia vanhoja kuvia siivotuksi koneeltani.

Kävimme katsastamassa kolme kirkkoa ja saman verran entisiä kuntia.

Aloitimme Kemiön kirkosta, jonne pääsimme sisälle suntion avattua meille kirkon ovet vierailumme ajaksi. Kirkko oli alun perin rakennettu jo 1300-luvulla. Upeat holvit oli muurattu 1469 Petrus Murator de Kymiton johdolla; tämä oli johtanut myös Turun tuomiokirkon holvien rakentamista.

Seuraavaksi kävimme Sagalundgårdenisssa syömässä maittavan lounaan ja katsastamassa härkää lasikaapissa

Sitten poikkesimme valssi/vasaramyllyyn, josta ostimme maukkaita Koti-jauhoja. Kotiin päästyämme mies paistoikin sitten ohukaisia tuoreista Kemiön myllyn lettujauhoista…

Seuraavana oli vuorossa kahden veden välisellä kannaksella oleva Dragsfjärdin kirkko ja sen tunnelmallinen hautausmaa. Kirkkoon emme päässeet sisälle, ihailimme puukirkkoa ja ympäristöä vain ulkopuolelta.

 Sitten ajoimmekin matkan pääkohteen alle eli kuvasin ensin Lövönsillan alusen ennen kuin ylitimme sen ajaen. Olen muutaman kerran purjehtinut Lövön salmesta ja nyt ekan kerran ylitin salmen autolla. Korkealta oli upeat näköalat saaristoon, vaan sillalle ei voinut pysähtyä, joten kuva on todellakin vain sillan alta…

Käväisimme vielä Kasnäsin vierasvenesatamassa ja kylpylän aulassa. Päätimme joskus tulla tänne uudestaan autolla ja silloin mennä lossilla saaristokierrokselle. Veneellähän olimme Kasnäsissä viimeksi v. 2009 mennessämme Höga Kustenille ja olisi mukavaa nähdä mm. Hiittisten saari muualtakin kuin venerannasta...

Lopuksi ajoimme Taalintehtaalle, jossa myös olemme veneilleet jonkun kerran viime vuosikymmenellä. Dalsbruk on tunnettu raudanjalostuspaikkakuntana jo 1600-luvulta lähtien. Siellä on museoituna mm. vanhoja hiiliuuneja ja monet rakennukset näyttävät olevan muurattu värikkäistä kuonatiilistä. Myös kirkko on osittain muurattu näistä raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvästä kuona-aineesta muotoilluista tiilistä.

Lisää kuvia tältä saaristotieltä löytyy tästä kansiosta

Arjen sankareita

Viikonloppuna olimme "taas" purjehtimassa, nyt lasten kanssa Kasnäsissä. Lauantaina tulivat Hesasta Hankoon ja sunnuntaina lähdettiin merelle. Kaikki kolme pientä ja yksi iso lapsi olivat todella innoissaan päästessään taas purjehtimaan. Ja hyvinhän se matka sujuikin; olimme perillä Kasnäsissä jo kolmen ja puolen tunnin matkanteon jälkeen. Siis melko nopeasti, vaikka matkattiinkin melkein vastatuuleen, jolloin vene kulki aika kallellaan. Illalla alkanut vesisade hieman rajoitti ohjelmaa, joten nukkumaan päästiin ajoissa.
Maanantaiaamun tärkein tapahtuma oli lipun nosto. Matias oli sopinut illalla, että hän on valmiina lipputankojen luona kello 9.00.

Ja niin hän taas kerran sai osallistua mielipuuhaansa lipun nostoon. Hän on sankari pikkuveljensä silmissä ja se oikea lipunnostaja lienee sankari Matiaksen silmissä, kun saa päivittäin nostaa ja laskea monta lippua.
Kotimatka oli hieman menomatkaa vaikeampi kovan tuulen takia. Vene keikkui melko ikävästi ja niin Saara päiväunilta herättyään tyhjensikin ennen lähtöä syömänsä ruuat tyylikkäästi veneen sitlootaan. Ja sen jälkeen hänellä oli paljon parempi olo!

Minun sankarini keräsi, puhdisti ja keitti mehuksi kirsikoita. Sankarin miehestäni teki mielestäni se, että hän keräsi osan suuresta kirsikkasadostamme, vaikka sydäntautisella oli vaikeuksia kurotella ylöspäin. Ja varmaan se käsien ylhäällä pito on jopa osittain vaarallistakin...

Vaan onneksi saimme kirsikoista eilen talteen ekalla poimintakerralla 2 maijallista, jotka nyt on mehustettu ja osa jo laitettu pakkaseen. Tänä aamuna sulatimme ensin pakkasen, jotta sinne saattaa nyt laittaa niitä kirsikkamehupulloja odottamaan parempia aikoja ...
Siis niitä mehukkaita, kirpeitä kirsikoita on puussa jäljellä ainakin vielä toinen mokoma. Kaikkiahan ei suinkaan kannattanut kerätä kerralla, koska ne säilyvät puussa paremmin kuin ämpärissä. Loput kerään ehkä huommenissa, jolloin ennätän keittää niistä hilloa ja laittaa osan käymään viiniksi.
Kirsikan tarinan voit katsoa ja lukea picasa-kansiostani.