Arkisia ajatuksia

Viikonloppu on ohi, joten taas voi ajatella arkisia asioita. Niin kuin nyt tuota puutarhan hoitoa, tai pikemminkin hoitamattomuutta!

Kävin aamusella tarkistamassa, joko mustaherukat olisivat syötävän kypsiä. No, eivät ole vielä, mutta samalla huomasin vieraan tunkeutuneen marjapensaaseen: Elämänlangaksi luulemani kiertokasvi oli vallanut yhden oksan siitä hekukkapensaasta. Revin vieraan kiivaasti pois ja saman tien siirryin kadun puolelle katsastamaan, mitä kuuluu kunnan nurmikkoalueosuudella oleville elämänlangoille. Olin muutama päivä sitten ihmeekseni havainnut niitä leikkaamattomassa ruohikossa. Sitä ei siis voi sanoa nurmikoksi, kun se on semmoinen kerran vuodessa niitetty sekametsäniitty...

No siellä sitä elämänlankaa olikin aivan tuhottomasti. Aloitin välittömästi kiivaat torjuntatoimet.

Kaksin käsin hyökkäsin vihulaisen kimppuun ja revin puolisen tuntia pitkiä kasvustoja irti. Hain kuitenkin kamerani ja kuvasin tilanteen ennen (vasemmalla) ja jälkeen (oikealla). Iso kasa niitä rikkaruohoja tulikin, samalla sain muutamat pujot nyhdettyä ylös maasta samaan kasaan. Mitenkähän tuo kasa pitäisi hävittää?

Hieman säälitti kaikkia kukkia repiä irti, kun niissä näytti olevan niin paljon elämää: Kukkakärpäset oikein kilpailivat kauniiden kukkien tarjoamasta medestä.

Naapurin isäntä siinä ohikulkeissan totesi, etteivät rikkaruohoni olleet elämänlankoja, koska näissä repimissäni oli kuulema liian kapeat lehdet.
No, urakan jälkeen tietysti koneen ääreen ja etsimään tietoa elämänlangasta.Ja löytyihan sitä wikipediasta:

Aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea syn. Pharbitis purpurea ) on koristeena kasvatettu köynnöskasvi. Elämänlangaksi kutsutaan myös isokiertoa eli karhunköynnöstä (Calystegia sepium), joka on kiusallinen rikkaruoho. Lajit erottaa mm. siitä, että aitoelämänlangan lehdet ovat tasaisen herttamaiset, kun taas isokierron lehdet ovat kulmikkaammat.

Karhunköynnös (Calystegia sepium), myös isokierto tai elämänlanka, on kiertokasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä ruoho. Karhunköynnöksellä on lukuisia alalajeja, joista Suomessa kasvaa kaksi, valkokarhunköynnös (C. sepium ssp. sepium) ja punakarhunköynnös (C. sepium ssp. spectabilis).
Karhunköynnös on jopa kolmemetriseksi kasvava ruohovartinen köynnös. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Teriöt ovat suuret, 3–6 cm leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset tai vaaleanpunaiset. Karhunköynnös muistuttaa peltokiertoa (Convolvulus arvensis).

Vaan nyt on kyllä niin, että minähän en enää tiedä, mikä se kasvi on, jota olen tänään tosissani repinyt irti. Tosin siitä olen aika varma, että se ei todellakaan ole AITOelämänlanka, mutta onko se iso- vai peltokierto, niin... Olkoon! Pääasia, että olen ahkeroinut ulkona puutarhahommissa ja saanut jotain aikaiseksikin.