Vapaaviikolla

on ennätetty jo aika paljon...kerätä sieniä. Ja koettu myös: löysin juuri tämän päivän ensimmäisen hirvikärpäsen niskastani.
Ollaan siis viikon sisällä käyty kaksi kertaa metsässä sienessä. Viime sunnuntaina en havainnut yhtään hirvikärpästä eikä minua juuri hyttysetkään kiusanneet. Sitten lähdimme heti maanantaina uudestaan metsään; nyt autolla 10 km:n päähän Lappohjaan. Metsässä viihdyimme melkein kaksi tuntia ja saimme taas pari kiloa kantarelleja, muutamia herkkutatteja sekä iso- ja keltahaperoita.

Kantarellit ovat nyt pakkasessa (6 annosta) ja muut sienet on kuivatettuna rasioissaan odottamassa tulevaa käyttöä.
Siellä metsässä taisin huitaista yhden hirvikärpäsen housuiltani hiiteen; isäntä valitti, että häntä oikein puri monikin häirikkö. Kotiin tultuamme menimme suihkuun ja minä pesin hikiset hiukseni. Kuitenkin illalla tunsin yhden otuksen mönkivän selässäni ja sieltä isäntä sen nitisti. Ja samoin tapahtui tiistaina.
Eilen taas joku kutitteli hiusrajassani tuolla niskan puolella ja mikäs muu sormieni väliin jäi kuin hirvikärpänen. En uskonut sen piilotelleen kahta vuorokautta hiuksissani, vaan epäilin sen tarttuneen minuun, kun pakkasin niitä kuivuneita sieniä.
Vaan entäs nyt tänä aamuna? Äsken joku taas aiheutti outoja tuntemuksia tuolla niskassani ja mikäs muu siellä olikaan kuin TAAS hirvikärpänen! Miten pirussa...? Onneksi saatoin antaa synninpäästön päälleni: Olin juuri pukenut ylleni saman hupparin, jota käytin siellä metsäreissulla, joten kait se kiusanhenki kiipesi vaatteesta niskaani! Nyt on sentään jo torstai, joten se sitkeä otus on odotellut liki kolme vuorokautta päästäkseen kimppuuni. Vaan nyt se on jo taas ulkona. Yritin sitä nitistää hengiltä, vaan eipä tainnut onnistua.
Näitä kiusankappaleita en enättänyt valokuvaamaan; sen sijaan pari vuotta sitten Miehikkälässä kuvasin pöydällä marjastusreissun jälkeen yhden hirvikärpäsen.

Ai niin, tuo vapaaviikko-mainita siksi, että tällä viikolla ei ole mitään pakollisia menoja. Ensi viikolla sen sijaan olen taas melkein työssä.