Viikko kotona

on jo vierähtänyt. Tai vähän toistakin, mehän rantauduimme Hankoon jo toissa lauantaiaamuna. Eikä tämä viikko ole ihan hukkaan mennyt; paljon on saatu "tekemättömiä töitä" tehtyä.
Nurmikonhan ajoimme jo heti kotiuduttuamme ja saimme vietyä peräkärryllisen haravointijätettä kaatikselle jo heti alkuviikosta. Ja lauantaina kiipesimme puuhun, tai ainakin telineelle kirsikkapuun alle. Jan oli aiemmin poiminut niitä kirsikoita pakkaseen jo nelisen litraa ja nyt saimme niitä lopulta talteen 10 litraa lisää. Suuri osa marjoja oli pilaantunut paikoilleen, ilmeisesti sen kumipuutaudin ansiosta. 

Kunnolliset kirsikat ovat niin mehukkaita, että niitä oli käsiteltävä varovaisesti, jotta ne eivät olisi kaikki rikkoutuneet jo poimittaessa. Nyt ne ovat jo sokerin kanssa saavissa käymässä. Samalla puureissulla mies katkoi sotkuisen kirsikkapuun oksia ihan urakalla. Huomenna on aika kova työ saada ne katkotut oksat peräkärryyn ja kaatopaikalle. Meillä ei siis ole haketinta, eikä ehkä niitä tautisia oksia kannattaisi ainakaan omalle tontille hakkeena levittääkään.

Tyhjensin myös marjapensaat: Mustia  ja punaisia viinimarjoja sain molempia puolisen litraa, samoin punaisia ja vihreitä karviaisia.

Siis ei se sato suuri ollut, vaan marjat ovat ihan hyvän makuisia ylikypsinäkin. Raparperit olivat myös "ylikypsiä", joten en niitä äsken leipomaani piirakkaan paljoa laittanut; ne ovat siis jo aika puisia.

Sisätöitäkin olen tehnyt, sillä viikolla tuli postista se viimeinenkin paketti venetavaraa, joten pesukone on ollut käytössä monena päivänä.

Muutamana päivänä on ulkona ollut mitä mukavin syksyinen sää, siis lämmin. Tänään kävisimme taas perinteisillä Hangonkylän syysmarkkinoilla. Kävellessä tuli ihan kuuma, kun metsäpolulle ei käynyt tuuli lainkaan. Polun viereltä löysimme muutaman männyn herkkutatin. Paistoin ne pannulla ja saimme päiväpalasämpylän katteeksi namia. Toivottavasti kauniit säät jatkuvat, jotta ennättäisimme pidemmällekin sieniretkelle.

Ja päivät sen kun lyhenee molemmista päistään. Tänään sunnuntaina, 16.9., aurinko nousi minuuttia vaille seitsemän ja laski jo varttia vaille kahdeksan. Päivän pituus oli enää siis vain 12 tuntia 46 minuuttia. Pian on joulu lähempänä kuin juhannus; syyspäivän tasaus on jo ensi lauantaina. Joten nautitaan tämän vuoden viimeisestä viikosta, jolloin päivänvalo vielä voittaa pimeyden...

Arjen sankareita

Viikonloppuna olimme "taas" purjehtimassa, nyt lasten kanssa Kasnäsissä. Lauantaina tulivat Hesasta Hankoon ja sunnuntaina lähdettiin merelle. Kaikki kolme pientä ja yksi iso lapsi olivat todella innoissaan päästessään taas purjehtimaan. Ja hyvinhän se matka sujuikin; olimme perillä Kasnäsissä jo kolmen ja puolen tunnin matkanteon jälkeen. Siis melko nopeasti, vaikka matkattiinkin melkein vastatuuleen, jolloin vene kulki aika kallellaan. Illalla alkanut vesisade hieman rajoitti ohjelmaa, joten nukkumaan päästiin ajoissa.
Maanantaiaamun tärkein tapahtuma oli lipun nosto. Matias oli sopinut illalla, että hän on valmiina lipputankojen luona kello 9.00.

Ja niin hän taas kerran sai osallistua mielipuuhaansa lipun nostoon. Hän on sankari pikkuveljensä silmissä ja se oikea lipunnostaja lienee sankari Matiaksen silmissä, kun saa päivittäin nostaa ja laskea monta lippua.
Kotimatka oli hieman menomatkaa vaikeampi kovan tuulen takia. Vene keikkui melko ikävästi ja niin Saara päiväunilta herättyään tyhjensikin ennen lähtöä syömänsä ruuat tyylikkäästi veneen sitlootaan. Ja sen jälkeen hänellä oli paljon parempi olo!

Minun sankarini keräsi, puhdisti ja keitti mehuksi kirsikoita. Sankarin miehestäni teki mielestäni se, että hän keräsi osan suuresta kirsikkasadostamme, vaikka sydäntautisella oli vaikeuksia kurotella ylöspäin. Ja varmaan se käsien ylhäällä pito on jopa osittain vaarallistakin...

Vaan onneksi saimme kirsikoista eilen talteen ekalla poimintakerralla 2 maijallista, jotka nyt on mehustettu ja osa jo laitettu pakkaseen. Tänä aamuna sulatimme ensin pakkasen, jotta sinne saattaa nyt laittaa niitä kirsikkamehupulloja odottamaan parempia aikoja ...
Siis niitä mehukkaita, kirpeitä kirsikoita on puussa jäljellä ainakin vielä toinen mokoma. Kaikkiahan ei suinkaan kannattanut kerätä kerralla, koska ne säilyvät puussa paremmin kuin ämpärissä. Loput kerään ehkä huommenissa, jolloin ennätän keittää niistä hilloa ja laittaa osan käymään viiniksi.
Kirsikan tarinan voit katsoa ja lukea picasa-kansiostani.