Hae tästä blogista

perjantai 21. joulukuuta 2012

Paremman toivossa jatkuu vielä

Ensin valoisamman ajan toivossa:
Vuoden lyhin päivä oli tänään, 21.12.12 klo 13.12? Aurinko nousitäällä Hangossa kello 9.29 ja laski  15.55. Tämän lyhimmän päivän pituus oli siis vain 5 tuntia 55 minuuttia. Vaan vaikka päivä oli lyhyt ja luntakin sateli, niin satuin näkemään auringon. Ja jopa kuvaamaan sen, ennen kuin se painui kokonaan pilveen.


 Siis olin Tuusulan moottoritiellä, kun aurinko paistoi silmiini. Jonkin ajan kuluttua jouduin onneksi pysähtymään liikennevaloihin ja ennätin saada kuvan. Seuraava tilaisuus kuvaamiseen tuli vasta tankattuani autoni Hyrylässä ja silloin se möllikkä oli jo vauhdilla menossa metsän taa. Vaan huomennahan ollaan jo menossa parempaan päin...


Ja sitten jatkoa vaivaisenluuleikatulle jalalleni... siis jutulle siitä. Kesällä Puolan ja Saksan kaupungeissa piti kävellä, jotta näkisimme muutakin kuin vierasvenesataman Silloin aina vasen jalkateräni kipeytyi niin, että juuri koskaan en pystynyt kävelemään tarpeeksi paljon. Ja vaikka sitten esim. Lyypekissä pääsin jo liikkumaan fillarilla, niin silti jalka kiukutteli. Oli aika lämmin ja ainoat jalkaan soppivat kengät oli lenkkarit. Ja niissä sitten jalka hautui, hikoili ja turposi entisestään. 
Tältä jalkani näyttivät eilen illalla. Räsymatto jallkojeni alla on muuten ainakin 60 v vanha, lapsuudenkotini peruja.



Syksyllä ja alkutalvesta olen kulkenut jalkahoitolasta ostamillani tilavilla, tukevilla kengillä. Niihin on mahtunut muotoillut tukipohjalliset. Vaan niiden pohjat ovat liukkaat, joten jouduin käyttämään ulkona liukuesteitä. Ja koska ne on kävelykengät, niin tuolla paljossa lumessa en niillä ole voinut tarpoa. Onneksi Lidlissä oli varsikengät myynnissä hintaan 19.90! Joten sain itselleni uudet talvikengät, joihin mahtuu tukipohjallisen lisäksi jalkani. Kengät on nauhalliset miesten kengät kokoa 43...

Vasen jalkani siis näyttää jääneen toista jalkaterää suuremmaksi. Lisäksi varpaat eivät toimi, kuten ennen. Kuvasta näkyy, että en saa vasemman jalan reunimmaisia varpaita levitettyä, kuten pitäisi. Liekö tuo kovin vaarallista, mutta ainakin minua se vaivaa.




Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: Vasen jalkapöytä on alvariinsa lämmin ja sitä jalkaa ei juuri palele. Voin jopa öisin käyttää sitä lämmittämään palelevaa oikeaa jalkaterääni.
Ja koska oikean jalan vaivaisenluu ei onneksi kipuile, en leikkauta sitä; ainakaan ihan heti...

Leikkaukseenhan menin syksyllä 2011 varsinaisesti vasaravarpaan takia. Ja siinä samalla vaivalla sitten leikattiin myös tuo vaivaisenluu. Ja jotta tarina jatkuisi, niin nyt vasemman jalan keskivarpaaseen tuntuu muodostuvan myös vasaravarvas...

Aiemmat jutut löytyvät blogeistani Paremman toivossa osa1, osa 2, osa 3, osa 4 ja  Paremman toivossa jatkuu.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!