ja niin on mennyt joulukin. Nyt voin vain toivottaa sinulle ja läheisillesi erinomaisen hyvää koko tätä loppuvuotta 2017!
Olemme ulkoilleet aika paljon, kiitos taas lenkkikavereittemme. Miehet kävelevät edellä jutellen omiaan, pysähtyvät välillä odottamaan meitä käsikynkkää hipsuttelevia naisiaan. Usein ollaan menty rantaan, jossa on kiva seurata vedenkorkeuden vaihtelua. Ja kivempi rantahietikolla on kävellä kuin asfalttitiellä. Minä haluaisin oikeastaan kunnon metsälenkille, vaan lenkkikaverini ei kunnolla selviä kovin epätasaisessa maastossa.
Vesi oli aiemmin syksyllä liki ennätysalhaalla, Itämerestä oli karannut 300 kuutiokilometriä vetta Atlantille, tai jonnekin sinne päin. Nyt joulu- ja vuodenvaihdelenkeillä huomasimme veden nousseen, liekö karkuvedet tulleet takaisin vai tuulet nostaneet vedenpintaa. Vesi oli vuoden viimeisenä päivänä niin korkealla, että oli vaikeuksia pystyä kulkemaan rannalla kuivin jaloin.
Muistaakseni ei usein ole satanut, vaikka kostea ilma on joskus ollutkin. Ja luonto on edelleen uskomattoman vihreää. Joulupäivänä oli hyvä ilma pelata frisbeetä...
 |
| Saisinpa nuo pisarat kuvattua terävinä... |
 |
| Ainakin sammal on kirkkaan vihreää... |
 |
| Joulupäivän harrastuksia... |
Hangon auringonlaskut ovat olleet tosi näyttäviä tässä viime aikoina ja niitä on kuvattu paljon. Minulta nuo etelämmät iltaruskot ovat jääneet väliin, vaan olen onneksi ennättänyt muutaman kerran kameran kanssa tähtäilemään laskevaa aurinkoa täällä hieman pohjoisemmassakin, Tammisaaressa ja Lappohjassa.
 |
| Kerrankin sattui kaupassa käynti Tammisaareen oikeaan aikaan ... |
|
 |
| Jouluaaton aaton auringonlasku oli niin värikäs, että minun piti hieman vähentää kuvan saturaatiota... |
Ja pistäydyinhan minä joululenkillä metsään sen verran, että sain maistettua makoisan kylmää puolukkaa.
Ja lopuksi pieni ihmetyksen aihe, kuusi kukkii; tai ainakin on lykännyt uutta kasvustoa......
 |
| Kuusen oksa kukkii, vaikka se jo karistaa neulasiaan... |
