6.11. Talvi tuli

ja kuten aina, se yllätti meidät. Oikeastaa kyllä yllätti myönteisesti, niin mukavat ilmat ja kelit tässä on olleet. Ulkoiltua tuli kauniissa alkutalven auringossa muutamana päivänä, vaikka tänään en ulkona ole käynytkään.

Viime kirjoituksen jälkeen lähdin maanantaiaamuna kuskin kanssa kohti Kampin Terveystaloa, jossa minulta leikattiin vasemasta silmästä kaihi. Maailmani kirkastui liki välittömästi, vaikkakin vain osittain.Nykykirkkaammasta silmästäni poistettiin ryppykalvo 2 vuotta sitten, jolloin silmään jäi keskeisen näön osalle epätarkkuutta. Joten nyt näen kirkkaammin kuin aikoihin näkökentän keskikohdan sekaisuutta lukuunottamatta. Toisen silmäni kaihi ei  ilmeisesti vielä pitkään aikaan ole niin paha, että saisin sen leikkautettua maksusitoumuksella/yhteiskunnan tuella. Jostain täytyisi siis löytää ylimääräistä rahaa sen operoimiseen. Enpäs älynnyt samassa operaatiossa pyytää sitäkin leikkaamaan...

Menomatkalla maanantaina oli kantatie 25:n päällystystyön pysäytyspaikka meidän tienristeyksessä. Nykyisin näyttää päällystystyömailla olevan käytössä saattoauto. Työmaan ohittavan autojonon edellä ajaa saattoauto, joten kukaan ei pääse ylittämään nopeusrajoitusta ja niin vaarantamaan päällystysporukn työturvallisuutta. Tuota samaa kokeilimme ja yritimme saada käyttöön jo -90 luvun alussa, vaan silloin ei ilmeisesti vielä ollut sen aika...

Loppuviikolla pidimme pienet talkoot ja teimme Siskot ry:n siskojen kanssa Onnenapilakoruja.                                   Lähinnä poimimme pois tarroja koruaihioiden päältä ja nautimme samalla aikamoisesta tervan tuoksusta, vai oliko se hajua... Onnenapiltuotteita tulee myyntiin nettikauppaan piakkoin. Sitä ennen voit tutustua Siskot- syöpäkuntoutujat ry:n toimintaan täällä. Lauantaina käytiin Maunulan majalla Metsämieli-retkellä.  Oli tosi mieltä virkistävää tehdä muutaman kilometrin ohjattu lenkki metsässä ja nauttia yhdessäolosta ja luonnon monimuotoisuudesta. 

Viime viikonloppuna käväisin myös kaakkoisemmassa Suomessa, Kymenlaaksossa. Pistäydyin pitkästä aikaa Langinkoskella, ihan vaan sillan alla ja laiturilla. En tiedä, mitä saalista kalastajat saivat...

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja vasemmalla

Kalastajia Langinkosken alajuoksulla

Sunnuntaian palasin takaisin Jäkeen. Ennätin moottoritieltä pois ja pysähtymään Öljytielle juuri, kun aurinko oli laskemassa. Nopeasti nuo kauniit sävyt haalistuivat, joten en ennättänyt ottaa kuin pari kuvaa yhdestä paikasta.

Auringon lasku sunnuntaina, 30.10.2016

Tiistaina olin taas tien päällä, kun ajoin siskon synttäreille Kouvolaan. Kakkua ei ollut tajolla, vaan hirvipaisti ja kääretorttu oli oikein sopivaa juhlaruokaa. Sisko laittoi Mirkan avustuksella Torille myyntiin keräilylautasia ja minä yritin saada Xsästä kunnon kuvaa...

Alkutalven aurinkoisina päivinä lenkkeilimme taas kavereittemme kanssa ja samalla ulkoilutin kameraani. Tässä maistiaisiksi kuva ensilumesta. Muita kuvia Lappohjasta ja Hangosta löytyy kuvakansiostani...

vk 38, Syyspäiväntasaus

oli viime viikolla. Nyt ovat yöt pidempiä kuin päivät. Ollaan siis menossa kohti joulua, vaikka juhannustakaan ei oikein tullut juhlittua. No, kaikki ajallaan ja aikansa kaikelle.

Männä viikolla kävin Hangossa, siis ihan kaupungissa, muutaman kerran. Keskiviikon käynnilläni menin ihan asiakseni Plagenin uimarannalle. Ei, en mennyt uimaan, vaan nauttimaan lämpimästä syysilmasta ja valokuvaamaan upeita maisemia. Hangossa on hiekkarantojen lisäksi erikoisia ja kauniita kallioita, jääkauden muovaamia ja silottamia. Ja näyttipä muutama pikkupoika käyneen vedessäkin, rohkeita kun ovat...

Perjantaina junailin itseni Hesaan Siskot ry:n hallituksen kokoukseen. Kävin samalla Stockalla ostamassa kameraani uuden muistikortin. Ja koska minulla oli vielä katetta Stockmannin lahjakortilla, ostin oikein hyvän ja nopean, siis hieman kalliimman kortin. Vaan eipä se lahjakortti käynytkään sinne tavaratalon alakerran tekniikka/elektroniikka myymälään; Power on vain Stockan vuokralaisena. Niinpä minulla on kortillani vielä katetta seuraavaksikin kerraksi; keksisin vain jotain ostamista...

Viikonloppuna oli kolmas kerta Kansalaisopiston verhoilukurssia. Keskimmäisen viikonlopun olin ollut Siskopäivässä, joten nyt minulla oli viimeinen mahdollisuus saada tuolinpäällys valmiiksi. Opettaja Eeva oli ommellut tuolini päällys- ja takakankaat yhteen, sillä minun koneeni ei pystynyt niin moninkertaista kangasta ompelemaan. Sain Eevalta nappikoneen käyttööni ja niin päällystin tarvittavat 22 nappia sillä tukevalla Alcantara-kankaalla. Kivaa ja nopeaa puuhaa se napinteko...

Vaan pikkusen vaikeampaa oli saada ne napit sitten oikeille paikoille tuolin istuimeen ja selkänojaan. Kuitenkin kun opettaja näytti mallia, niin onnistuinhan minä tekemään vetosolmut ja kiristämään napit kunnolla kohilleen. Olen ihan tyytyväinen tulokseen. Tammikuussa kurssi jatkuu, ja silloin on sitten vuorossa toinen tuoli ja sen päällystäminen.

Sunnuntaina kurssin loputtua kävin kameroineni ihailemassa Hangon syysväristä kävelykatua.

Värikkäitä puita Vuorikadulla

Uuden kukkakaupan edustalla...

Hangon kirkon torni kävelykadulta

Kävelykadun kaunistus...

Nyt arkimietteeni viime viikolta on kirjattu; ensi viikolla tämän viikon kuulumiset, toivottavasti jo sunnuntaina...

9.11.14 Isän päivää

on vietetty monissa kodeissa. Käytiin mekin kakkukahvilla miehen tyttären luona, nam nam... Ja sen jälkeen käväistiin pienellä lenkillä.

Matias soitti kiihtyneenä kolmen jälkeen ja käski minun mennä ulos pihalle. Olin hetken ihan pihalla, kunnes hän kertoi, että äiti lensi juuri siitä Hangon yli. No, täällä on ollut niin pilvistä ja sumuista, että enpä sitä konetta olisi kuitenkaan pihalta nähnyt, vaikkka olikin vain kuulema 7328 metrin korkeudessa tällä kohtaa. Ja niin lapset saivat äidin kotiin viettämään isänpäivää...

Sateista ja lauhaa on melkein koko viikko ollut. Ajelin maanantai-iltana sateessa pääkaupungista tänne Lappohjaan, eikä se kovin miellyttävää ollut. Onneksi silloin, kun keskiviikkona taas yhdessä palattiin tänne, oli illalla vielä kuiva keli enkä turhaan rasittanut kuskiani.


Hangossa avattiin torstaina sadesäässä uusi K-supermarket, ja me jouduimme sinne tungokseen naapureiden kanssa. 

Urheilukenttä on tilapäinen parkkipaikka, kunnes vanha myymälärakennus puretaan...

Mennen tullen juotiin kakkukahvit. Kahvia oli tarjoilemassa ihka elävä Paula-tyttö ja tietysti kuvasin hänet...

Myymälässä maisteltiin erilaisia herkkuja ja ihailtiin myymälän runsasta tarjontaa.

Eipä ihme, että täälläkin on pilvistä ja sumuista, kun tehtaat syytävät koko ajan lisää pilveä taivaalle...

Ja kun on oikein sumuista, niin edes tuulimyllyt eivät näy kunnolla, vaikka viereltä ajaa:...

Tuulimyllyt häviävät sumuun...

2.11,14 Taas viikko lähempänä

esimerkiksi marraskuun loppua, vuoden vaihtumista, talvipäivän seisausta (siitä alkaa valoistumaan), joulua ja uusia suunnitelmia. Siis pimeää on ollut: tänään oli sateinen ja paksupilvinen päivä, näytti siltä, että ulkoa ei sisälle tullut yhtään valoa, joten lampuja on poltettu koko päivän. Aurinko nousikin vasta klo 7.52 ja laski jo 16.31, päivän pituus vielä 8 tuntia 39 minuuttia.

Minä en näytä muistavan  tapahtumia, jollen katsele valokuvia. Ja tällä viikolla olen kuvannut vain kahtena päivänä. Ja näyttäähän tuota aurinkoakin olleen näkyvillä keskiviikkona, kun kävin fysioterapeutilla Ruoholahdessa. Tuuli oli kyllä kova ja kylmä, vaan sain kuitenkin kuvattua saman maiseman kuin viime viikolla, nyt ilman hiililaivaa:

Samaan moderniin tyyliin on rakennettu  myös Hampurin, Linzin ja Kölninkin vanhoja satama-alueita, joiden marinoissa kesällä 14 yövyimme jokimatkallamme.

Muutoin viikko meni terveydenhoitokoneistoon tutustuen ja netistä tietoa etsien. Hesassa ollessani yövyin taas pojan luona ja oli ihanaa tavata niitä kolmea lasta.

Nyt kun uhkana on liukkaat kelit, niin autoihin on vaihdettu talvirenkaat. Eilen homma hoitui Hangossa ihan kivuttomasti, ainakin minun kohdaltani. Nuoremmat apuvoimat tekivät taas kerran hyvää työtä, kiitos heille!

Kävin samalla Hanko-reissulla pitkästä aikaa kuvaamassa rantoja. Kuvasin Appelgrenin tietä ajaessani videota, jonka aion joskus laittaa juutuupiin...

Tuuli oli lauantaina tosi kovaa ja puuskaista. Ihme, että pysyin kameran kanssa pystyssä siellä rannalla. Näin nyt ekan kerran uuden aallonmurtajan, joka on rakennettu Märaskärin rannasta länteen päin:

 
Ensi viikolla on taas edessä monta matkaa Hesaan ja huomenna ensimmäiseksi hammaslääkäriin. Toivottavasti yhtä hammastani ei tartte leikata pois, se toimenpide siirtäisi muita hoitoja turhan edemmäs...

Kylmää kevättä

tuntuu olevan täällä Suomen Etelässäkin. Menneellä viikolla oli ainakin yksi pakkasyö ja tänäänkään ei oikein meinannut tareta pyöräilemässä. Laitoin siis liian vähän vaatetta päälle. Miehellä sen sijaan oli hiki, kun hän oli osannut pukeutua "oikein".  Pihallamme paistoi aurinko ja krookukset loistivat kukat avoinna.

 

Vaan meri hohkasi kylmää ja sumua, joten sataman maisemat jäivät kuvaamatta. Uimarannan ohi fillaroidessani en kuitenkaan malttanut olla ikuistamatta "ei niin kovin houkuttelevaa" maisemaa:

 

 Ja se samainen sumu näytti tunkeutuneen pitkälle kaupunkiinkin, vaikka siis meillä "pohjoisempana" aurinko paistoi.

Menneellä viikolla kävin taas Jpäässä ja samalla jalkahoitolassa. Turvoksissa on edelleen vaivaisenluuleikattu vasen jalkateräni, vaan ensi viikolla saan siihen yksilöllisen varpaanvälinerottajan. Ja pyöräily tuntui aika hyvältä liikunnalta, koska jalkahoitaja kehoitti liikuttelemaan nilkkaa, kuten fillaroidessa teenkin.

Samaan pääkaupunkiseudulla käyntiin liittyi laivamatka Tallinnaan. Tosin Tallinnaa näimme vain laivan ikkunasta, koska 13 tunnin hääristeilyltä ei päässyt yöllä maihin. Mukava reissu oli siitä huolimatta.

Postissa oli tullut USA:sta tilaamani Stevia-lähetys. Pettymyksekseni jauheena oleva stevia oli pienissä annospusseissa, vaikka odotin sen olevan purkkikamaa. Ja mukilliseen teetä tulee aivan liikaa makeutta siitä pussillisesta. Huomasin sen, kun yritin ripotella vain osaa sisällöstä juoman sekaan ja pussi luiskahti hyppysistäni. Pitää kunnolla opetella makeuttamaan juomat ja kiisselit yms. tuolla uudella ihmeaineella. Mistähän saisi sitä "makeutusainetta" irtotavarana?

Tulevalla viikolla ajelen taas keskemmälle Uusimaata ja ilmeisesti kaakkoisempaankin Suomeen.

Vaalit on vietetty

siis se ensimmäinen kierros on nyt käyty. Ja häviäjiä ja voittajia löytyi yllättäviltä tahoilta. Seuraava presidenttimmehän kait jo oli aiemminkin selvillä, vaan se kakkospaikan saanut oli ehkä monelle yllätys. No, nyt sitten vain valmistautumaan toisen kierroksen äänestykseen!

En ole juuri ulkona liikkunut. Vaivaisenluuleikkeuksen jälkeen olen tainnut tehdä pitemmän lenkin vain Tapaninpäivänä ja Uudenvuoden aattona. Niin ja silloin siellä Tukholmanristeilyllä. Ja joka kerta tuli jalka kipeäksi. Siis kolmeen kuukauteen en ole käynyt lenkillä, joten jo pää ja kroppa tuntuvat kaipaavan raitista ilmaa ja liikuntaa.
Vaan kun tuo nykyinen vähäinen talvi täällä Hangossa ei oikein suosi ulkona kävelemistä. Kyllä, onhan täällä nyt hieman lunta, mutta se jää siellä alla on liukasta. Kun muualla maassa satoi viime viikolla lunta, tuli meillä räntää ja joka paikka oli märässä sohjossa. Nyt sitten siihen tuli hieman lunta päälle ja pakkasta. Joten en oikein uskaltaisi lähteä urheilemaan tuonne liukkauteen. Olenkin lähinnä tyytynyt vain pistäytymään verannalla kuvaamassa pihaa. Hitaan talven tulon näkee noista panoraamoista

 Ne on kuvattu 20.1 (lumisade) ja 21.1.12. (aurinko paistoi). Kuvia pihastamme mm. eri vuodenaikoina löydät Picasa-kansiosta.
Päivän pituus täällä Hangossa on tänään maanantaina 7 h 17 min. Aurinko nousi 09.01 ja se laskee 16.19.
Päivä on kuukaudessa pidentynyt aamusta liki puoli tuntia ja illasta jo kolme varttia. Pimein aika on kaukana takana, eläköön valo!

Laitoin eilen sunnuntairuokaa (välillä on minunkin vuoroni). Isäntä keitteli inkivääriä hunajaliemessä ja minä käytin inkivääriä uunilohen mausteena. Lohen paistoin pussissa uunijuureksien kanssa samassa vuoassa, joten se jäi hieman kalpeaksi. Siitä huolimatta on hyvää. Kuvan muistin ottaa vasta syötyämme.

Kuukauden vaihdos

on taas piakkoin, sillä huomenna on syyskuun viimeinen päivä. Aika nopeaan on taas tämäkin kesän mennyt; eikä edes kunnon purjehdukselle olla päästy. Vaan sienimetsään sitäkin useammin ja saalista on aina saatu.

Suppilovahverot ovat tänäkin vuonna runsassatoisia, vaikka ovatkin piilosieniä. Aikoinaan käytimme lapsia etsimään niitä piilosieniä; lapsilla kun tarkat silmät on lähellä maata. No, minulla on silmien apuna lasit ja kuljen metsässä kumarassa (=huono ryhti), ja silti en meina nähdä niitä sieniä. Vaan voi sitä löytämisen riemua, kun mies tulee takaa ja huutaa olemaan tallomatta niitä suppiksia. Ja kun siirän hieman jalkojani, niin siellähän niitä taas onkin. En vain itse niitä ollut heti hoksannut. Ja se mies löysi muutakin: Näytti suppiksen näköistä sientä ja ihmetteli, kuinka paljon se oli imenyt vettä sisuksiinsa. Onneksi tunnistin sen sienen rustonupikkaaksi, joka on jopa hieman myrkyllinen. Nyt saunan lauteille verkon päälle kaikki saaliit kuivumaan, niin taas on talvella, mitä syödä ja jakaa.
Ne kanttarelit ja orakkaat, jotka saimme, paistoin pannulla ja odottavat nyt sienipiirakkaan pääsyä.
Ja löytyihän sieltä metsastä taas outojakin. Kuvassa keltahaarakasta muistuttava sieni oli aivan kuivan tuntuinen ja kannossa kasvavat ruskeat pallot täynnä samanväristä ainetta, jota kynnellä sain lohkaistua. Mitähän nuo ovat?

Liikkeellä

Ollaan päästy aika hyvään rytmiin tuon liikunnan suhteen. Se tämänpäiväinen metsäreissu oli jo neljäs liikuntasuoritus viikon sisällä.Jaksettaisiin vaan jatkaa samalla vauhdilla.
Viime sunnuntain kävelylenkillä käytiin kaupungintalon galleriassa taidenäyttelyssä On my mind-In my mind. Siellä oli näytillä mm. mielenkiintoisia uuden eurooppalaisen aallon valokuvia. Samalla reissulla kuvasin taas merta ja rantaa.

Mies väitti, että en saa rantaveden meduusoista kunnon kuvaa, kun meren pinta niin kiiltelee. Vaan mielestäni meduusat ovat ihan kunnolla näkyvissä, vai mitä? Merivesi oli tosi kirkasta, joten näkyvyys oli hyvä. Meriheinät olivat juuri niin vihreitä kuin tuossa kuvassakin, joten väri-iloa oli tosi kiva katsella.

Syyskuun 2011 viimeinen päivä

Ja nyt onkin jo se huomenna, sillä nyt on 30.9.2011. Ja upean kesän viimeinen lämmin päivä, tai ainakin historian lämpimin syyskuun vimeinen päivä. Ja siinä mielessä merkityksellinen, että pääsin vihdoin vesille! Menimme miehen kanssa veneellä motoroiden Hauensuoleen. Hauensuoli (ruots. Gäddtarmen) on historiallinen satamapaikka ja nähtävyys Hangossa. Hauensuoli on ohut, kalliorantainen ja mutkitteleva salmi, jonka muoto on aikoinaan tuonut mieleen kalan suolen. Se sijaitsee Tulliniemen edustalla kahden pienen saaren (Tullisaaren ja Kobbenin) välissä. Oli tosi upeaa kiipeillä kalliolla, kun kiersimme katselemassa kallioon hakattuja laivojen nimiä ja mm. aatelisvaakunoita.

Hauensuolen ankkuripaikalla merenkulkijat ovat mm. 1500 -luvulla odottaneet suotuisia säitä ja käyttäneet saarten sileitä kallioita kivisenä vieraskirjana.
Ja tuo tämänpäiväinen kalliokiipeily käy kyllä liikunnasta, joten tänään ei enää tarvitse tehdä muuta kuin aloittaa taas heinikon leikkuu. Hyvä päätös hyvälle kesälle.

Keskellä arkea

On keskiviikkoilta; keskellä arkea. Vaikka jotkut ovatkin nimittäneet keskiviikkoa pikku lauantaiksi. Ilmankos mekin käytiin taas saunassa. Ja sinällään ihanaa: Kylvin kolmatta kertaa samalla vihdalla. Kyllä jo olisi ollut ihan oikea aika tehdä talvivastojakin, kun ne kestää noin hyvin. Vaan vielä on tekemättä; siis varastoon ne vihdat. Ehkä ensi viikolla, jahka tulen ensin Kaakkois-Suomen reissulta.

Oletko tanssinut tänä kesänä? Minä en ole tanssinut tänä enkä muutamana menneenäkään kesänä. Vaan kyllä joskus aiemmin ja kirjoittanut tanssimuistojani eräälle netin keskustelupalstallekin. Nyt voit sinäkin lukea tanssimuistojani vuosilta 2001-2003 ja 2003-2006.

Käytiin tänään polkupyöräilemässä! Meillä on taittuvarunkoiset fillarit, jotka on olleet mukana veneessä muutamana kesänä. Ja hyvin niillä voi pyöräillä näköjään täällä kotisatamassakin. Kävimme niillä iltatorilla; ostimme porkkanoita ja mansikoita. Vaan kyllä oli molemmat vielä kalliita! Toivottavasti löydämme edullisen itsepoimintapaikan, jotta saadaan mansikoita säilöttävaksikin.

Juhannuksen jälkeen

on siis vielä pyhäpäivä, sunnuntai. Ja huomenna on taas se tuttu arki. Vaan eipä oikein eroa toisistaan nämä vapaalle opettelevan päivät: En kalenteria katsomatta tiedä, mikä päivä milloinkin on menossa. Siis "päivillä ei ole väliä", kun sunnuntaisinkin pääsee halutessaan kauppaan.

Juhannus sujui täällä Hangossa taas aivan rauhallisesti. Kävelin ensin aattona keskustassa kuvaamassa. Valitettavasti jäi se vuosisadan kuva tälläkin kertaa ottamatta, kun koneesta loppui virta! Juhannuspäivänä sitten olimme kimpassa kävelyllä ja silloin sain sitten muutamia kuvia rauhallisesta kaupungistamme.

Vuoden 2009 Juhannuksen tunnelmia voitte katsella tästä kuvakansiosta

Pihallamme on sireenien kukinta siis jo ohi. Vaan onneksi pian kukkii naapurin jasmiinipensas. Jo nyt sen tuoksu uhkaa peittää omien pioniemme tuoksun ;-)

Jokavuotinen pieni niitty pihallamme on nyt poikkeuksellisen pieni; vain pyykinkuivaustelineen alusen kokoinen. Se on kuitenkin täynnä päivänkakkaroita ja pionit antavat kivan lisävärin näkymään:

Juhannustanssit jäivät väliin tältäkin kesältä. Vaan on niitä tanssittu monena menneenä kesänä! Kirjoittelin vuosina 2002-06 eräälle keskustelupalstalle omia tanssimuistojani. Voi sitä aikaa, kun jalka vielä nousi kevyesti! Julkaisen tulevalla arkiviikolla nuo muistelmani täällä kaiken kansan luettavaksi.

Odotellessanne voitte lukea silloisen keskustelupalstan pitäjän kertomuksia sairaalasta . Timo sairastaa leukemiaa ja on juuri valmistautumassa kantasolujen siirtoon Meilahdessa.

Ja Seijan kotisivulla on luettavissa uusia purjehdusmatkakertomuksia. Niitä minun on itsenikin luettava ja nautittava, kun emme vielä ole saaneet edes venettä vesille tänä kesänä.

Ennen Helluntaita

Nyt on perjantai-ilta. Ja ylihuomenna, sunnuntaina, on heleä Helluntai."Jos ei heilaa Helluntaina, niin ei koko kesänä" sanottiin ennen, nuoruudessani. Ja taitaa tuo lausahdus pitää paikkansa nykyäänkin, vai? No, minulla on varmistettu tuo heila, kun isäntä on kotona, joten samalla on koko kesä varmistettu siltä kantilta.

Ksä menee hurjaa vauhtia. Yöt ovat vielä valoisia, vaan kahden viikon päästä ne alkavat jo pimetä. Alkuviikosta kirsikat ja omenat olivat kukkeimmillaan täällä Hangossa, mutta nyt tuuli on jo ravistanut terälehdet pois ja näkymä on toistaiseksi surkea.

Onneksi sireenin kukinta on nyt täällä parjhaimmillaan ja huumaava tuoksu täyttää ilman.

Hangossa on se hyvä puoli, että täällä kylmän meren ympäröimänä tulee kevät viikkoa myöhemmin kuin muualla mantereella, esim. Järvenpäässä. Ja kun kuljen näiden paikkakuntien väliä, niin saan kokea kevään riemut kahteen kertaan. Syksyllä vuorostaan meri lämmittää ilmastoa niin, että tänne syksy saapuu myöhemmin kuin Järvenpäähän. Ja kesä kestää pitempään ja syksyn väriloistoa saan ihailla kaksinkertaisesti.