on pian muisto vain. Käytiin siis äänestämässä näissä ensimmäisissä hyvinvointialuevaaleissa ja samalla lenkkeiltiin. Valitsin oikotien metsän kautta, enkä ajatellut ollenkaan, kuinka raskasta on pohrustaa lumessa, kun hangessa ennen meitä sillä kesäpolulla oli vain kahdet jäljet . No onneksi joukon vanhinkin selvisi kunnialla; minun pitää vaan ensi kerralla muistaa pysyä kohtuudessa.
Tänään oli taas vaihteeksi suojakeli, eilen pikku pakkanen ja loistavan aurinkoinen sää. Kuvista näkee hyvin, että on kiva, kun on vaihtelevat säät ja maisemat erinäköiset päivittäin. Sama uimaranta eri suunnasta kuvattuna eilen ja tänään...
Keuhkolääkärini soitti tiistaina ja sovimme, että hän laittaa lähetteen keuhkoleikkaukseen. Silloin keuhkostani poistetaan ne "häikät", jotka siellä kuvissa näkyvät ja joita epäillään ehkä adenokarsinoomaksi. Niiden laadunhan tietää varmimmin vasta patologin tutkimuksen jälkeen.
Tulevana tiistaina soittaa hematologini, joka kertoo viimeisimmän luuydinnäytteen tuloksen. Tietenkin toivon, ja ehkä jopa uskonkin, että luuytimessäni on edelleen täydellinen remissio, siis ei enää sairaita soluja. Oli miten oli, olen edelleenkin kiitollinen sille nuorelle (saksalaiselle?) miehelle, jonka ansiosta sain reilu 25 kuukautta sitten mahdollisuuden jatkoaikaan tässä elämässä.
Toivonkin, että mahdollisimman moni suomalainen nuori liittyisi kantasolurekisteriin, sillä tarvitsemme lisää kotimaisia luovuttajia. Suomessa tehdään vuosittain 150-170 kantasolusiirtoa ja niistä 30-50 on suomalaisilta luovuttajilta.
Tulimme juuri saunasta; en näet eilen muistanut saunoa, enkä edes laittaa saunaa lämpenemään. Nyt onkin sitten minunkin hyvä mennä katsomaan vaalilaskennan edistymistä. Saas nähdä, mitä lähipalveluja meille täällä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tulevaisuudessa on tarjolla...
