Sunnuntaina sataa...



Lämmittelyä Timantti-pelillä ennen Afrikan tähteä

 onneksi ei kuitenkaan ihan aina, vaikka tänään vettä onkin tullut taivaalta koko päivän. Sateesa huolimatta lapset ulkoilivat tunnin ajan läheisessä leikkipuistossa. Vaan kyllä nyt illemmalla huomasi, että ulkoriehunta on jäänyt vähiin ja korvautui sisäsemmoisella. Illalla kaikki miehenpuoliset ja Saara pelasivat pari erää Afrikan tähteä rauhoittuakseen ennen nukkumaan menoa ja ensikertalainen voitti ekan erän. Olikohan hän niin onnekas vai osaavainen. Matiaksen mielestä osaavainen, sillä osasihan tuo tehdä hänen lipputankoonsa nupinkin. Siitä myöhemmin lisää...siis siitä nupista ja lipputangosta.

Maanantaisella Salon silmälääkärireisulla katsastettiin toinen auto ja vierailtiin Teholan kirkossa. Se on kuulema ainut kirkko, jossa on säilynyt keskiaikaisia maalauksia peittämättä. Niitä ei ole seinissä vaan pylväissä, koska seinille ei saanut maalata mitään. Kirkon paanukatto oli osin uusittavana.






Keskiviikkona tulin junalla Hesasta, kun auto jäi Karibian ja Muumimaailman reissua varten Malminkartanoon. Sieltä lapset tulivat perjantaina tänne aurinkoiseen Hankoon. Me puolestamme rustailimme venettä kuntoon, jotta viikonloppuna päästäisiin porukalla purjehtimaan. Ensin suunnitelmissa oli yönyli -purjehdus Kasnäsiin, vaan siitä luovuttiin, kun sunnuntaiksi oli luvassa sadetta emmekä ihan saaneet SeijMeriä yöpymiskuntoon.

Lauantaina sitten kannoimme peräkärryllisen asiaankuluvaa rekvisiittaa purkkariimme ja irroitauduimme laiturista puolenpäivän aikaan tarkoituksena purjehtia Hangonkylän rannasta Hauensuoleen. Siellä olimme käyneet viime kesänä kahdestaan katsastamassa kiveen hakatut laivojen nimet ja päivämäärät. Silloin syyskuun viimeisenä päivänä oli historian lämpimin syyskuun viimeinen päivä, vaan nyt ei vielä kesäkuussa ole päästy lähelle niitä lukemia. Matka Hankoniemen eteläpuolelle meni hyvin, vaikka minä en siitä juuri nauttinut. Kurkkuni oli tosi kipeä ja taisi minulla olla hieman lämpöäkin, joten oleilin veneen kabiinissä ruokkien lapsia. Ja sinne Hauensuoleen ei sitten päästykään, kun sen laituri oli jo täynnä: paikalla oli purjevene sekä moottorivene, joka näytti toimivan sukeltajien tukialuksena.

Niinpä Jp sitten käänsi suunnan kohti puutarhaväylää ja Gunnarinsaarta, jossa olimme käväisseet viime kesänä Saaran kanssa, vaan tällä kertaa emme päässeet maihin. Tai kyllä Jp pääsi kiinnitysköyden kera, vaan tuulen takia emme onnistuneet saamaan venettä kiinni kallioon sellaiseen kohtaan, että me muutkin olisimme päässeet  rannalle. Joten nostimme ankkurin ja keinottelimme Jp:n mukaan kallion kielekkeeltä. Siis minä kiskoin sen ankkurin mudasta ja siinäpä olikin hommaa. Vaan onnistuin!... vasta kotona sitten huomasin, kuinka rankka liike kävi lihaksiini; illalla saunassa tunsin itseni kuin hakatuksi.

Purjehduksen aikana kokeilimme läppärin SeaClear II -ohjelman toimivuutta gps:n kanssa. Ja kyllä: siinä näytöllä kartalla eteni pieni punainen piste, joka oli veneemme. Juuri, kun aioin ruveta tekemään reittiä, lopahti koko homma: läppärissä ei riittänyt virtaa enempään. Tuli kuitenkin todistettua, että ohjelma ja gepsu toimivat yhdessä, joten tilasimme tänään läppäriin uuden akun. Toinen kokeilu sen sijaan meni pieleen: autopilotti ei toiminut oikein. Joten ensi viikolla Hesassa käydessäni ostan uuden simradin tillerpilotin.

Sade taukoaa ja talo hiljenee. Huommenissa lähdetään kohti Hesaa, josta minä tiistaina sitten taas junailen itseni tänne Suomen Etelään valmistautumaan Juhannuksen viettoon.

Hangonkylän satama-alue sai uuden asfaltin.

Kuukauden vaihdos

on taas piakkoin, sillä huomenna on syyskuun viimeinen päivä. Aika nopeaan on taas tämäkin kesän mennyt; eikä edes kunnon purjehdukselle olla päästy. Vaan sienimetsään sitäkin useammin ja saalista on aina saatu.

Suppilovahverot ovat tänäkin vuonna runsassatoisia, vaikka ovatkin piilosieniä. Aikoinaan käytimme lapsia etsimään niitä piilosieniä; lapsilla kun tarkat silmät on lähellä maata. No, minulla on silmien apuna lasit ja kuljen metsässä kumarassa (=huono ryhti), ja silti en meina nähdä niitä sieniä. Vaan voi sitä löytämisen riemua, kun mies tulee takaa ja huutaa olemaan tallomatta niitä suppiksia. Ja kun siirän hieman jalkojani, niin siellähän niitä taas onkin. En vain itse niitä ollut heti hoksannut. Ja se mies löysi muutakin: Näytti suppiksen näköistä sientä ja ihmetteli, kuinka paljon se oli imenyt vettä sisuksiinsa. Onneksi tunnistin sen sienen rustonupikkaaksi, joka on jopa hieman myrkyllinen. Nyt saunan lauteille verkon päälle kaikki saaliit kuivumaan, niin taas on talvella, mitä syödä ja jakaa.
Ne kanttarelit ja orakkaat, jotka saimme, paistoin pannulla ja odottavat nyt sienipiirakkaan pääsyä.
Ja löytyihän sieltä metsastä taas outojakin. Kuvassa keltahaarakasta muistuttava sieni oli aivan kuivan tuntuinen ja kannossa kasvavat ruskeat pallot täynnä samanväristä ainetta, jota kynnellä sain lohkaistua. Mitähän nuo ovat?

Liikkeellä

Ollaan päästy aika hyvään rytmiin tuon liikunnan suhteen. Se tämänpäiväinen metsäreissu oli jo neljäs liikuntasuoritus viikon sisällä.Jaksettaisiin vaan jatkaa samalla vauhdilla.
Viime sunnuntain kävelylenkillä käytiin kaupungintalon galleriassa taidenäyttelyssä On my mind-In my mind. Siellä oli näytillä mm. mielenkiintoisia uuden eurooppalaisen aallon valokuvia. Samalla reissulla kuvasin taas merta ja rantaa.

Mies väitti, että en saa rantaveden meduusoista kunnon kuvaa, kun meren pinta niin kiiltelee. Vaan mielestäni meduusat ovat ihan kunnolla näkyvissä, vai mitä? Merivesi oli tosi kirkasta, joten näkyvyys oli hyvä. Meriheinät olivat juuri niin vihreitä kuin tuossa kuvassakin, joten väri-iloa oli tosi kiva katsella.

Syyskuun 2011 viimeinen päivä

Ja nyt onkin jo se huomenna, sillä nyt on 30.9.2011. Ja upean kesän viimeinen lämmin päivä, tai ainakin historian lämpimin syyskuun vimeinen päivä. Ja siinä mielessä merkityksellinen, että pääsin vihdoin vesille! Menimme miehen kanssa veneellä motoroiden Hauensuoleen. Hauensuoli (ruots. Gäddtarmen) on historiallinen satamapaikka ja nähtävyys Hangossa. Hauensuoli on ohut, kalliorantainen ja mutkitteleva salmi, jonka muoto on aikoinaan tuonut mieleen kalan suolen. Se sijaitsee Tulliniemen edustalla kahden pienen saaren (Tullisaaren ja Kobbenin) välissä. Oli tosi upeaa kiipeillä kalliolla, kun kiersimme katselemassa kallioon hakattuja laivojen nimiä ja mm. aatelisvaakunoita.

Hauensuolen ankkuripaikalla merenkulkijat ovat mm. 1500 -luvulla odottaneet suotuisia säitä ja käyttäneet saarten sileitä kallioita kivisenä vieraskirjana.
Ja tuo tämänpäiväinen kalliokiipeily käy kyllä liikunnasta, joten tänään ei enää tarvitse tehdä muuta kuin aloittaa taas heinikon leikkuu. Hyvä päätös hyvälle kesälle.