Uuden viikon alussa

Maanantai valkeni, vaikka ei ihan kokonaan enää lähellä puoltapäivää. Oli nimittäin pitkästä aikaa pilvistä! Vaan kyllä vieläkin on lämpöistä, +20 C. Onneksi suurin helle on toistaiseksi poissa. Viikonloppuyönä Miehikkälässä luulin jonkun ötökän kävelevän otsallani, kunnes huomasin sen olevan hikipisaran, joka valui kasvoillani.
Siis niin kuumaa en muista kuin viime kesällä Minjassa. Olimme purjehdusmatkamme eteläisimmässä kohdassa Kuurinlahdella, kun lämpötila oli sekä ulkona että sisällä +32 C! Siinä helteessä punkassa maatessa jo sormen nostaminen purskautti hikeä pintaan.

Ja iltapäivällä se pilvisyys sitten muuttui vesisateeksi. Johtuikohan siitä, kun vein pyykit ulos kuivumaan? No, kyllä kesä kuivaa, minkä kasteleekin, sanoo ainakin vanha kansa. Ja taidan jo itse kuulua tuohon kastiin, kun käytän totakin sanontaa.

Ei ikääntyminen haittaa, sillä ihminenhän on kuulema juuri sen ikäinen, miksi itsensä tuntee. Muistan isäni vaimon aikoinaan ihmetelleen, että onko hän jo 80 vuotias, kun ei hänestä siltä ollenkaan tunnu. Ja kyllähän eläkeläiset mielestämme olivatkin ikäloppuja vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Nyt sen sijaan kolmas elämä aloitetaan usein vielä hyvissä voimin ja pirteänä. Tavataan yli 40 vuoden takaisia ylioppilastovereita naurussa suin, suunnitellaan purjehdusmatkoja merten taa ja nautitaan tilapäisistä lapsenlapsen vahtikeikoista.

Siis kyllä isovanhemmuus on ihanaa: Saa nähdä lapsenlasten kasvavan ja kehittyvän ihan eri tavalla kuin oman lapsen aikoinaan. Siis eri tavalla nähdä; silloin liki 40 vuotta sitten ei tainnut olla paljoa aikaa oikeesti seurata lähipiirin kehittymistä, kyllä ne lapsetkin kasvoivat melkein itsestään. Nyt onneksi on välillä aikaa pysähtyä ja ihmetella kehityksen nopeaa kulkua: Kuinka ihmeessä nuo lapsenlapset oppivat asioita, jotka ei millään meina mahtua minunkaan päähäni? Ja siitä nuo toisen polven jälkeläiset on ihania, että niistä joutuu eroon, ennen kuin se seuraaminen meinaa käydä raskaaksi.

Pihanurmi on taas leikattu! Kävelin eilen illalla vajaan tunnin ruohonleikkurin perässä. En nyt kerännyt silppua pussiin, kun edellisestä leikkuusta oli vain vajaa viikko. Nyt ehkä jätän jo loppukesän ajaksi nurmen leikkaamatta. Niitetään se sitten taas loppukesällä ja laitetaan silloin seipäälle kuivumaan. Viedään sitten syksymmällä haravointijätteenä kaatopaikalle, vai? Onko sinulla kokemusta ja mielipidettä, kummin toi pihanurmi kannattaisi hoitaa: Leikata viikottain, vai kaikki kerrallaan loppukesällä?
Kesä siis etenee nopeasti; nyt päivä on jo yli 10 minuuttia lyhyempi kuin Juhannuksena. Syksyä kohti siis ollaan menossa, kauheaa! Naapurin jasmiinipensaskin on jo menettänyt parhaimman loistonsa. Onneksi sain sen kuvattua viime viikolla.

Tunnethan tuoksun; se on huumaava!