Poikani ja hänen nuorimmaisensa, Saara, olivat meillä muutaman yön kyläilemässä. Lähtivät kuitenkin jo eilen kotiinsa, kun Saaralla (ilmeinen) vesirokko näytti pilaavan yöunet ja tyttö oli hieman väsynyt sekä osoittain kiukkuinen. Jaksoi Saara kuitenkin tulla kuvattavaksi ruusupuskan vierelle.
Kiva oli pitkästä aikaa nähdä heitä, vaikka vain vähänkin aikaa.
Olin eilen autossani poikani kyydissä, kun eräässä tasa-arvoisessa risteyksessä nuori poika rysäytti vasemmalta polkupyörällä kuskin oveen. Me pelästyimme, vaan niin vapisi poikakin. Onneksi hänelle ei käynyt kuinkaan, eikä auton pellitkään ihan lunastuskuntoon menneet.
Veneen laitto edistyy pikkuhiljaa ja ehkä jo ensi viikolla pääsemme purjehtimaan. Ihanaa! Ei taida onneksi tämä kesä mennä ihan maakrapuna, vaan ehkäpä pääsen nukkumaankin veneeseen. On ihanaa käpertyä lakanan alle laineiden loiskiessa hiljalleen korvan juuressa. Mitä nyt joskus tiukkaan ahdetussa vierasvenesataman laiturissa siinä korvan juuressa lisäksi nirskaavat sukattomat lepuuttajat ja kilkattavat huonosti/väärin kiinnitetyt storan fallit.
Satoa en vielä pääse puutarhastamme poimimaan, vaikka sitä näyttää joltisestikin tulevan. Kaikki marjat on vielä raakileina. Laitoin niistä kuvia Picasa-kansion alkuun.
Aamuinen ukkonen muuttui iltapäivällä huh hellettä -ilmaksi. Näyttää sisäilman kosteusprosentti olevan 70, joten olo on Hangossakin kuin tropiikissa.
Onneksi keli on kuitenkin tainnut olla puolipilvinen, joten aurinko ei ole koko aikaa paahtanut täydellä loistollaan.
Seija, mitäs tykkäsit sunnuntain neljästä ukkosesta - aika hurjaa!
VastaaPoista