Pääsiäisen jälkeen

 ja kohti Vappua, joka siis alkaa olla viikon päästä tähän aikaan jo onnellisesti ohi. Viimeksi oli Pääsiäispäivä, kun kirjoitin viikon 15 tapahtumista. 

Maanantaina, 2. pääsiäispäivänä kävin Hangosta ostamassa tuoreita silakoita. Niitä olisi ollut tarjolla jo ennen pääsiäistäkin, vaan meilläpä oli hernesoppaa koko pyhien ajaksi. Kaveri pitää verkkojaan Gunnarsinrannan edustalla, Tulliniemen kupeella, ja soutaen kuulemma kokee verkkonsa. Olipa mukava saada pyyntituoretta kalaa pitkästä aikaa. taitaa olla silakan kutuaika ja kalat olivat yllättävän suuria. Osan paistoin ja osan mies laittoi tomaattisilakoiksi uuniin hautumaan; hyvää olivat molemmat,

Kalanostoreissulta lähtiessäni ajoin Hangon uuden sillan alle, kun en tiennyt, että sieltä ei enää päässytkään ajamaan läpi. Kääntäessäni autoa kuvasin sillanalusen...

Ajoin takaisin kotiin Täktomin kautta ja Koverharissa ihmettelin ruskohiilijunan pysäyttäneiden elokapinallisten leiriä. Loppuviikolla poliisit olivat keskeyttäneet mielenilmaisun ja hiililasti oli päässyt Koverharin satamaan.

Ja ennen kotia käväisin vielä nauttimassa Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen ylläpitämästä Lappohjanrannasta, siis kylämme hiekkarannan lounaisosasta. Todella hieno paikka ja hyvät pysäköintialueet. Suosittelen...

asiallinen opastaulu...

jyrkkä rantapenkere, jossa raput helpottamassa kulkua ja säästämässä dyyniluontoa...

tästä on kaksi kilometriä matkaa tuonne kylän uimarannalle...

Tiistaina ajettiin Saloon katsastamaan Sitikka, hyvin meni läpi. Myöhemmin lenkkeilin yksinäni ja nyt kamerassani oli muistikortti paikallaan, kun kuvasin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet.

Keskiviikkona palautin lymfahoitajalle saamani uudet kompressiohihat, koska ne olivat liian löysät. Hän lähetti ne Lymedille takaisin korjattavaksi, ja toivottavasti saan ne piakkoin käyttööni. Käsivarteni ovat jostain syystä ruvenneet nyt turpoilemaan entistä enemmän lymfahoidoista huolimatta. 

Illalla osallistuin Kameraseuran järjestämän webinaarin toiseen osaan, jossa Mikael Rantalainen opetti yöllisen maiseman valokuvausta.  Kurssiin kuului kuun, revontulien ja Linnunradan kuvaaminen harjoitustehtävinä, vaan minulta nuo harjoitukset jäivät väliin. Onneksi kurssimateriaali on käytössä netissä, jotta ennätän syventyä asiaan vielä uudemman kerran.

Torstaina jäi vesijumppa väliin; onneksi, sillä edelliskerralla kipeytynyt lonkkani ei vielä ollut  jumppakunnossa. Ajelin illalla pojan perheen luokse Malminkartanoon, pitkästä aikaa. Käytiin lenkittämässä koiria, kiva ulkoilu; ja myöhemmin otin nuorista valokuvat, jotta saavat passinsa uusittua. Olipa mukavaa tavata kunnolla koko perhe, kun viime kerrasta on (jostain syystä) jo aikaa. Tunsivat minut vielä kuitenkin, onneksi.

Perjantaina olikin sitten vuorossa Meilahdessa hematologian poliklinikalla lääkärin vastaanotto. Kantasolusiirrosta on nyt kulunut 2 vuotta 4 kuukautta ja, luojan kiitos, veriarvot ovat suurin piirtein palautuneet normaaleiksi, eikä lääkäri tarkkaan tukittuaan huomannut minussa mitään käänteishyljintäoireita. Tosi ihana tilanne ja seuraava kontrolli on vasta elokuussa verikokeitten muodossa. Ja tietenkin, jos ilmenee jotain, niin sitten tilanne arvioidaan uudestaan. 

Lauantaina käväistiin naapurin pihalla ihailemassa kauniita kevättähtiä, meillä kun krookukset ovat jo kuihtuneet, eikä muuta kuvattavaa vielä ole

Ja tänään sunnuntaina lenkkeiltiin rannassa ihmettelemässä matalaa vedenkorkeutta, joka oli -30 cm. Ilma oli aurinkoinen, osittein puolipilvinen ja tuuli ajoittain navakkaa koillisesta. Ja Virtanimessä se hylky on edelleenkin, päästäänkö siitä koskaan eroon...