Kaljatehtaalla vierailu

ja jotain uudempaankin. 

Olin 21.1. mukana HI:n järjestämällä vierailulla Sinebrychoffin tehtaalla Keravalla. Kuski ajoi minut pienen harhailun jälkeen vierailuovelle ja viimeisenä osallistujana kerkesin onneksi sisälle ennen tilaisuuden alkua. Kahvipöydässä oli tarjolla pientä ja vähän tuhdimpaakin syömistä, vaan me olimme juuri syöneet tulomatkalla Ikeassa 😁 . Kahvittelun aikana saimme hyvän ja perusteellisen esitelmän niin alkuperäisestä firmasta, sen nykyisestä omistajasta kuin tuotteiden valmistuksestakin. 

Sitten lähdimme kierrokselle tehdaskiinteistöön.Oli mielenkiintoinen ja kamala reissu näin huonokuntoiselle kulkijalle.. Kiersimme valtavan suuren tehdaskompleksin päästä päähän ja takaisin. Askelia tuli yli 5000, eli oikein hyvää liikuntaa. Vaan eipä tuo vielä mitään, sillä portaita oli niin paljon, ylös ja alas, että lopulta meinasin jo liki itkeä. Kyllähän minulta porrasnousu onnistuu, jos se (yhden) askelman nousu ei olisi liian suuri kipeille jaloilleni ja jos aina ei olisi noustu noin kolmen kerroksen matkaa. Vaan tulipahan mummon linkutettua nuorempien perässä ja palkkioksi sain yhden karpalolonkeron. Sitten pitikin jo liukastella P-paikalla odottavaan autoon kuskin luo ja pääsimme majoitukseen...

Aamulla ajoimme sitten Meilahteen ja minä kävin ensimmäisessä sädehoidossa, jota sain yhteensä 8 kertaa keuhkon mattalasiesiintymän hoidoksi. Sitten matkasimme hammaslääkäriin Tapiolaan ja kohta olimmekin takaisin kotona.

Ilmat ovat olleet kaukana kunnon talvesta, joten ulkoilu on jäänyt hyvin vähiin. Huono omatunto vaivaa minua koko ajan, vaan silti en saa lähdettyä lenkille. Johtuneeko osittain siitä, että palelen koko ajan täällä sisälläkin, niin ulosmeno hirvittää, kun pelkään palelevani lisää.

Muutaman kerran olen kuitenkin käynyt kameran kanssa rannoilla.

Kirkasta vettä

Heijastus

Yhtenä aamuna ennätin rantaa autolla jopa ennen auringonnousua

Helmikuun alun viikonloppuna oltiin parisuhdeleirillä Turun Meri-Karinassa. Kahdeksan muun rintasyöpää sairastavan naisen ja puolisoidemme kanssa mietimme ja työstimme syövän vaikutusta parisuhteeseemme, söimme hyvin ja nautimme yhdessäolosta. Ennätin myös käväistä Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa, oli hyvinkin kannattava viikonloppu.

  

Muutaman kerran on kirjastossamme käynyt seniori saamassa digiapua. Kiva, kun vielä tässä iässä voin antaa vertaistukea muussakin roolissa kuin vain syöpäsiskona.