Mukavaa juhannuksen aikaa

 sillä nyt on jo Suomen lipun päivä ja juhannusjuhla. Aatto eilen kului hyvin tässä kotosalla touhuten, ja ihan asiaa oltiin tekemässä. 

Muistat ehkä, että huhtikuussa olin ollut Siltasairaalassa näytteenotossa, ja sen jälkeen olin nukkunut makeat unet hyvällä patjalla. Ja samalla oli vahvistunut päätös, että kotisänkyyn on saatava myös kunnon petauspatja. Hankinta venyi ja vasta kolmisen viikkoa sitten kävimme Karjaan Jyskissä, josta löysimmekin tooosi pehmeäntukevan patjan, jonka myyjä laittoi tilaukseen. Meitin sängyn koko on 180x200, joten tuon kokoinen patja piti tilata Ruotsin varastosta. Viikko sitten tekstiviestillä tuli ilmoitus, jotta tilauksen voi hakea. Ja niinpä maanantaina ajoimme Karjaalle ja saimme samalla pitkästä aikaa tankattua auton suht' edullisesti. Myyjä soitti myymälän varastoon ja pyysi nimelläni paketin, jonka sitten kärräsi ulko-ovelle. Veimme painavahkon laatikon autoon, avasimme monet muovit käärön ympäriltä ja levitimme littanan patjan matkailuauton vuoteelle. Siinähän se voisi turvota ja vetää ilmaa takaisin sisuksiinsa sen kolme vuorokautta, jonka käyttöönotto kuulemma vaatisi. Tungin muovit pahvilaatikkoon ja vein sen myymälän eteiseen jätettyyn kärryyn.

Eilen, juhannusaattona, oli sitten se päivä, jolloin käännettiin joustinpatjat ympäri, pestiin vuodevaatteet ja saatiin ne hetkessä kuivaksi raikkaassa kesätuulessa. Vielä imurointi ja sitten isäntä oli valmis ajamaan "paskahuussin" oven eteen. Saimme aikamoisella työllä kannettua ison turvonneen patjan sisälle ja  sänkyyn. JA voi vitjat, se saamarin patja oli väärän kokoinen: leveydestä jäi puuttumaan 20 senttiä!! Hain kuitin ja totesin kyllä aivan oikein maksaneeni 180 cm leveästä petauspatjasta. Pettymys oli masentavaa, raahasimme kuitenkin väärän patjan takaisin autoon ja petasin raikkaan sängyn vanhalla petarilla. Maanantaina selvitellään asiaa, toivottavasti kiukkuni laantuu siihen mennessä...

Sen Meilahden tutkimuksen tuloksena oli tieto siitä, että liki 10v sitten leikattu rintasyöpäni oli levinnyt luustoon. Hoidoksi aloitettiin "hormoonintappaja" Letrozol ja luustoa vahvistava Xgeva-pistos. Tuon pistoksen vakavana sivuvaikutuksena voi olla leukaluun kuolio, joten hampaistostani minun on pidettävä erittäin hyvää huolta. Olen saanut nyt pistoksen 2 kertaa, sillä kolmatta ei voitukaan antaa viime viikolla, koska kalkkiarvo veressäni oli liian matala.Uudet verikokeet muutaman viikon päästä ja sitten toivottavasti se pistos. Pillereitten sivuvaikutuksena on kaiken kuivuminen, kun kehossa ei enää valmistu yhtään estrogeeniä. Jalkojen nivelten kanssa alkaa jo olla ongelmia, vaan onneksi tämän ikäiselle ei enää (ilmeisestikään) tule hikoilukohtauksia.

Muutoin kevät ja alkukesä on sujunut ihan ok. Toukokuussa saatiin lenkkikaverin vene vesille sekä masto pystyyn ja käväistiin pikku purjehduksellakin lähivesillä.

Kevät lämpeni äitienpäivän jälkeen melko pian ja pääsin kuvaamaan erikoisuuden, kukkivan mangolian ; on se kaunis ilmestys.

Toukokuussa juhlittiin Kotkassa 55v-ylioppilaaksi pääsyä puistokierroksen merkeissä ja uusi ylioppilas lakitettiin seuraavana viikonloppuna. Aivan ihania juhlahetkiä, ihanaa on ollut saada elää nämäkin kokeakseni.

Kesäkuun alussa Hangon kaupunki tarjosi lounaan meille 65+ ikäisille, tai oikeastaan vain osalle meistä. Hangossahan meitä iäkkäitä lienee liki 4 kertaa tuo lounaalle mahtuneiden määrä (500). Ruoka ja seura oli hyvää, ilma kaunis ja ihmiset iloisia, mikäs oli nauttiessa vastiketta verorahoille...

Ja kesäkuun alkupuolella vietettiin myös perinteistä Lappohjapäivää. Oltiin siellä joukossa kuulemassa uuden kaupunginjohtajan puhetta sekä paikallisen Merivartioston ja Marine alutechin esittäytymistä.

Ja kun kevät ja kesä ovat edenneet näin hurjan lämpimissä merkeissä, on monen kesäkasvin kukinta jo ohi. Lupiinit, syreenit ja pionit ovat jo ennen juhannusta kukkineet ohi. Samoin linnut ovat ilmeisesti kaikki jo pesimässä, sillä ainakaan viikkoon ei enää ole kuulunut normaalia alkukesän linnunlaulua. Muut kuin käen kukuntaa, sillä se kylän hereillä pitävä käki kukkuu päivin ja öin. Aivan uskomattoman kovaa kuuluu sisälle kukuntansa, vaikka ikkunat on kiinni. Viime kesänä tuo ehkä samainen käki huuteli vielä ihan kesän lopullakin, saas kuulla miten nyt käy.

Ottamiani kuvia voi katsella kuvat.fi -palvelusta. Ja kevään 23 matkailuautomatkaan yritän saada lisää julkaistavaa ihan piakkoinkin...