2-vuotispäivä ohitettu

ja elämä on kait ihanaa, kun sen vain oikein oivaltaa. Viimeksi kirjoitin toukokuussa, jolloin kerroin vuoden 2020 muista tapahtumista kuin pelkästä sairastamisesta. Sen voit lukea tästä.  

Jostain syystä minun on ollut tooosi vaikeaa ruveta kirjoittamaan tätä blogiani. Vielä toissavuonna kirjoitin kerran viikossa kuulumisiani, nyt jo pelkkä aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Ja kuitenkin liki päivittäin mielessäni pyörii ajatuksia, jotka pitäisi muka kirjata muistiin, ja edelleen luettavaksi. Uskomattoman ristiriitaista, ota tästä nyt sitten selvää... 

Koronahan on rajoittanut meidän kaikkien elämää, joillain enemmän ja toisilla vielä enemmän. Meidän oleilua se ei ole paljoa muuttanut, kotona olla jollotetaan, eikä käydä muualla kuin kaksi kertaa viikossa lähikaupassa Tammisaaressa. Siis ei yhtään yön yli -reissua matkailuautollakaan, ja nythän auto on ollut seisomassa jo marraskuun alusta asti, kun siinä ei ole talvirenkaita...

Tammikuussa jatkettiin pannuhuoneessa käyntejä, siis omakotitalossa piti pitää lämmitys toiminnassa. Hankittiin onneksi etäluettava lämpömittari, niin ei tarvinnut varmuuden vuoksi ajella pannuhuoneelle, vaan kännykkään tuli ilmoitus, kun pannun lämpötila laski; vasta sitten lähdettiin pumppaamaan pellettiä.

Kävin myös 6,5-vuotis mammossa Lohjan sairaalassa. Terveyskeskuslääkäri soitti myöhemmin, että rintojen osalta kaikki oli ok, seuraavan kerran sitten 2 vuoden päästä.

Helmikuussa oli ilmeisesti pakkasia, sillä saimme vihdoin pakastimen sulatettua ja onnistuin naapurin avustuksella saamaan jäälyhdyn.

Ja Kalevalanpäivänä näyttikin jo kevät olevan tulossa, koska oli 10 astetta lämpöä 😄.

Maaliskuun alkupuolella ajeltiin kerran Salossa varaosaostoksilla ja kun kerrankin olin takapenkillä matkustamassa, niin saatoin kuvat maisemia. Ja harmaata tulosta lumisateessa tuli:

Kuun puolivälissä kävin taas Meilahdessa hematologian poliklinikalla lääkärintarkastuksessa ja iloitsin, kun kaikki oli edelleen ok. Käynnin innoittamana käsittelin muutamat kuvat:

Alkuvuonna näytti lumimäärä vaihdelleen kovasti. Koostin maaliskuun puolivälissä videon, josta vähän näkyy lumen vaihtelua

Ihan maaliskuun lopulla saimme koronarokotukset. Minä tosin otin omani vasta lääkärintarkastuksen jälkeen, vaikka eihän siitä mitään oireita minulle tullutkaan... 

Ja joutsenet saapuivat toitottaen kesänviettoon tänne pohjolaan.

Huhtikuu alkoi aprillaten kyläläisiä, sillä eihän silloin vielä kukaan ollut maalannut pysäkkikatoksiin kuvia.

Kuun alussa oli jo niin kevät, että kuvasin krookuksia ja ekat sinivuokot.

Muistiinpanoistani selviää, että kävimme melko usein lenkillä, jopa ihan rämpimässä metsässä, joten silloin minulla lienee ollut vielä ihan kohtuullinen kunto. 

Toukokuussakaan ei ollut mitään sen ihmeellisempää, Lenkkeiltiin, valokuvasin ja käsittelin kuvia julkaisukelpoisiksi. Kävin taas verikokeissa, nyt sekä Jorvia että Meilahtea varten. Ei mitään ihmeellistä tuloksissa, jotka olivat jo Maisassa ennen kuin ennätimme kauppareissulta takaisin kotiin. Alkukuusta sain vihdoin urakoitua edellisen blogikirjoitukseni valmiiksi; sen joka kertoi vuoden 2020 yleisestä kulusta kohdallani. 

Kesäkuussa alkoi oikea kesä. Panin perunaa ämpäreihin kasvamaan, syötiin raparperipiirakkaa, saunoin vihdan kera, kävin keuhkofunktiotutkimuksessa Meikussa ja kuvauksissa Jorvia vasten  sekä kuvasin tietenkin taas ihan samoja kohteita kuin aiemminkin alkukesällä. Molemmista tutkimuksista oli vain liki hyviä tuloksia: NETin turvottamat imusolmukkeet vatsassani olivat pysyneet ennallaan, kiitos kuukausittain saamani Oktreotid-pistoksen. Keuhkoissa ei mainittavaa vikaa ja luuydinnäytteessä viallisten solujen määrä oli ehkä vähän entisestään vähentynyt. Ja kotimatkalla ajoin Fagervikin kautta, kun siellä on niin värikästä kuvattavaa. Niin ja käytiinhän me äänestämässäkin kunnallisvaaleissa. Ja koronarajoitukset jatkuivat edelleen.

Fagervikin punaista...

Heinäkuussa oli edelleen tosi lämmintä, silti jaksettiin käydä lenkillä suh't usein. Tyhjensimme myös Koppnäsinkadun taloa, joka oli nyt vihdoin pantu myyntiin. Ja isäntä aloitti lenkkikaverin kanssa urakan: saunaan piti saada uudet lauteet. Miehet tekivät lauteiden rungon ruostumattomasta teräksestä pulttiliitoksin.

Kuun loppuolella kuvasin täysikuuta oikein kahtena iltana, vaan enpä oppinut harjoituksistani huolimatta sitä kuvaamista kunnolla. 

Tampereelta oli ent. kuvauskaveri perheineen Hangossa lomareissulla, joten kävin heitä tapaamassa uimarannalla, enkä vieläkään uinut itse. Sen sijaan olin käynyt eräänä iltana mattorannassa pesemässä muutaman pienen maton. 

Loppukuusta oli sitten verannan lautalattian purku ja urakoitsija teki meille uuden "pation" betonilaatoista. Ihan siistihän siitä tuli...

Ennätettiin vielä ennen kuun vaihtumista käväistä Lohjalla tutustumassa  Alitalon viinitilaan.

Elokuussa kesä jatkui, enkä silti uinut kertaakaan, olimmehan jo toukokuussa kahlanneet paljain jaloin uimarannalla. Saimme punkkirokotukset, vaan niistä ei ollut apua punkkien hyökkäyksiin, sillä mieheltä löytyi taas pari punkkia jaloista. Matias täytti  18 v ja muistelimme sitä, kun aikoinaan purjehdusreissulla Pyhtään Kaunissaaressa mies kävi nukkumaan viereeni ja heräsikin aamulla Mummo kainalossaan.

Yhtenä viikonloppuna olin Miniän ja Samun kanssa HI:n retkellä Korkeasaaressa. Kivaa oli pitkästä aikaa, kun vielä muutamassa kohdin oli opaskin selostamassa.

Muisnaistulien yötä vietettiin taas elokuun viimeisenä viikonloppuna. Silloin olivat Sinikka ja Matti vierailulla ja käväisimme yhdessä tansseissa lavalla ja rannassa kokkoa katsomassa.

Samana viikonloppuna pidettiin myös Lappohjapäivät, jossa minulla oli  tietenkin kameran mukanani

Loput Lappohjapäivien ja Muinaistulien yön kuvat löytyvät tästä kansiosta

Syyskuu oli verisyöpäkuukausi, joten päivitin facen kansikuvani.

Lappohjan koululla alkoi valokuvakurssi, jonne meitä osallistu liki 10 valokuvauksesta kiinnostunutta kyläläistä. Jatkoimme kokoontumisia kerran viikossa koko syksyn ajan, vaan nyt kevätlukukaudella ilmoittautuneita ei enää ollutkaan tarpeeksi, joten kurssi ei jatku. Kurssilla tehtiin muutama kuvausretki ja opeteltiin paljon uusia tekniikoita.

Osallistuin eräänä viikonloppuna Rintasyöpäyhdistyksen "Inspiroiva omakuvamatka minuun"-kurssille, joka järjestetään Kulttuurikeskus Sofiassa. Siellä Leena Louhivaara johdatteli meitä osallistujia valokuvauksen keinoin matkalle minuun itseeni. Meistä osallistujista kehkeytyi tiivis joukko, joka suunnittelee jo uutta yhteistä tapaamista.

Ja Siskolalaisia meitä oli muutamia sieniretkellä, opastetulla sellaisella Veikkolassa. Minä sain hyvää liikuntaa, raikasta ilmaa, vähän sieniä ja joitain valokuvia, tietenkin.

Syyskuun lopulla kävin Meilahdessa luuydinnäytteessä ja Hesassa katsomassa viimeisimmän Bondin HI tarjoamassa ennäkkönäytöksessä.

Lokakuun alussa näin toistaiseksi viimeisen kerran Hematologian poliklinikalla lääkärini. Luuydinnäytteessäni ei enää ollut sairaita soluja, joten seuraava näyte otetaan vasta nyt tammikuussa, enkä ilmeisesti silloinkaan enää tapaa lääkäriäni; hän on vain puhelimitse yhteydessä minuun.

Lappohjan kyläyhdistys oli järjestänyt vierailumatkan Koveharin satamaan. Meitä oli reissussa linja-autollinen kyläläisiä tutustumassa sataman toimintaan. Oppaiden johdolla saimme hyvän kuvan sataman toiminnasta.

Koverharin satama kuvattuna pimeällä Lappohjan uimarannalta...

Ja lokakuussa oli koululaisilla syysloma, ja silloin pääsin taas käväisemään Teijossa, kuten monena syksynä aiemminkin.

Vaijerilossilla saareen makkaranpaistoon ja Teijon kirkon ohitse takaisin tiaisia ihmettelemään. Olipa taas kiva päivä.

Marraskuussa jouduin / pääsin aloittamaan taas lymfaterapian Tammisaaren terveyskeskuksessa, sillä vasen käteni näytti vähän turvonneen, vaikka syytä siihen en tiedäkään.  Kävin myös kokovartalon TT-kuvauksessa Jorvissa endrologilääkäriäni varten. Ja sitten pääsinkin lentämään pohjoiseen, Rovaniemelle. Sieltä jatkoin Päivin kyydissä Kilpisjärvelle, jossa tapasin vanhoja tuttuja ja kohtalotovereita. Olipa virkistävä pidennetty viikonloppu kauniissa maisemissa talven keskellä. 

Marraskuun lopulla avattiin Lappohjassa kauan odotettu Joulupolku, jonka vapaaehtoiset kyläläiset olivat tehneet. Olin paikalla kameroineni ja kaikkia kuvia voi katsella tästä kansiosta.

Ja Jorvin endrologin luona kävin 2-vuotis lääkärintarkastuksessa ja kuulemassa, että NET-kasvaimeni suhteen kaikki on hyvin ja ennallaan. Kuitenkin lisäksi hän kertoi, että kuvissa oli näkynyt oikeassa keuhkossani pari hämärää kohtaa, jotka eivät ilmeisestikään ole NET-kasvaimen metastaaseja. Pääsisin kuulemma jatkotutkimuksiin hyvin pian.

Joulukuun alussa tapasin keuhkolääkärin Tammisaaren sairaalassa ja sain tietää, että jo aiemmin oli keuhkossani havaittu jotain, mikä arveltiin mamillan varjoksi. Se oli kuitenkin nyt hieman kasvanut, joten se ei ilmeisestikään ole mikään varjo. Tuo häikkä on keuhkon alaosassa ja sen lisäksi samaisen keuhkon yläosassa on joku toinen, pienempi häikkä. Niinpä lääkäri laittoi kiireellisen lähetteen Meilahteen jatkotutkimukseen.

Lenkeillä käytiin joulukuussakin ilmojen niin salliessa. Minä en nimittäin aina osaa ajatella, että sää on vain pukeutumiskysymys. Palelen ylen aikaa, paitsi löylyssä ja illalla saunan jälkeen. 

  

Joulu tuli ja meni, kahdestaan kotosalla, ja aivan vuoden lopuksi pääsin TT-ohjattuun neulanäytteen ottoon Meilahteen. Toimenpide oli sinällään täysin kivuton. Keuhkon puhkaisemisesta seurasi lieväilmarinta, joten jouduin olemaan liki iltaan asti päiväsairaalan vuoteessa kyljelläni.

Huomenna, tämän vuoden 1. maanantaina sitten Tammisaaren keuhkolääkäri soittaa neulanäytteen tuloksista, jos niistä jo silloin jotain on tiedossa. Joten jääköön seuraavan kirjoituksen aiheeksi se, mitä tämä vuosi toi tultuaan.

Toivotamme sinulle erinomaisen hyvää koko tätä loppuvuotta 2022. Olkoon se  kohdaltasi paaaaljon parempi kuin mennyt vuosi 2021.

 Ja paistaahan se päivä risukasaankin...