uusi vuosi, jo toinen...

 Aika kuluu nopeasti näin vanhemmiten. Lapsuuden kesät tuntuivat jatkuvan aina vaan, nyt viikot vierivät kiihtyvällä vauhdilla ohi. Elämä on kuin vessapaperirulla: aluksi siitä saa otettua papereita, eikä se tunnu pienentyvän ollenkaan, mutta loppua kohti rulla pienenee jokaisen arkin myötä pelottavaa vauhtia. Siis ihan kuin elämämmekin lähestyy loppuaan kiihtyvällä vauhdilla, verrattuna lapsuuteen ja nuoruuteen.

Kerroin edellisessa jutussani kantasolusiirrosta ja ensimmäisestä uuden elämäni vuodesta. Nyt olenkin jo 15 kuukautta vanha ja yritän muistella viime vuoden muuta elämääni kuin vain sitä siirron vaikutuksen seuraamista.

Kotiin tulin sairaalasta tammikuussa, siis 8.1.20. Ilmeisesti olen viettänyt hyvinkin hiljaiseloa, ainakaan en ole ollut ulkona kuvaamassa kuin vasta helmikuun 5. päivä. Kotona näytän ottaneen muutaman kuvan joulukukista.

Kävelin alkuun vain korttelin ympäri, vaan se oli hyvää hrjoitusta, sillä loppukuusta olin näemmä jaksanut jo käydä uimarannallakin. Kuvissa ei ole kehumista, sen kuitenkin juuri huomasin, että helmikuussa  lähtivät ne vähät jäät, joita oli ollut, ja vesi oli korkealla.

Helmikuun kuvia tässä kansiossa ...

 Maaliskuussa pidettiin joulukuussa kuolleen veljeni muistotilaisuus Järvenpäässä. Paikalle oli meidän lähisukulaisten lisäksi kokoontunut suuri joukko Peetsan koiratuttavia ja -oppilaita. Peetsaa muistettiin niin kaunein ja arvostavin sanoin, että kunnioitukseni veljeni merkitystä kohtaan lisääntyi ajatellen mm. ongelmakoirien koulutuksen nykytilaa.

Muutoin maaliskuussa keskityttiin vain koronapandemian mukanaan tuomaan uuteen tilanteeseen. Uusimaahan taisi olla maaliskuun lopusta huhtikuun puoleenväliin sulussa ja kun ostin uuden käytetyn auton, ennätimme sen hakea Tampereelta edellisenä päivänä ennen sulun alkamista.

Maaliskuun kuvia tässä kansiossa .

Talvi 20 oli pitkään aivan lumeton, vaikka pikkupakkasia välillä olikin. Aivan helmikuun lopussa satoi lunta, joka valaisi maisemaa ihan kivasti. Muutaman päivän päästä vesisade kuitenkin sulatti sen vähäisen lumen. 

Ja kun lunta ei ollut, niin maaliskuun lopppuolella pihalla kukkivat krookukset ja lumikellot sekä tienpenkalla leskenlehdet ja sinivuokot. Vaan sitten yllättäen maaliskuun viimeisinä päivinä sitä lunta tuli jopa ihan aurattavaksi asti. Onneksi lumikausi kesti vain muutaman päivän ja kevät saattoi jatkua. 

 

Huhtikuussa näytin käyneen ihan kivan usein lenkillä kameran kanssa.Vaan ihan samoja kukkia ja rantamaisemia olin näemmä kuvannut kuin aiempinakin vuosina. Ei siis mitään uutta eikä erikoista, vain hiljaiseloa ja kotoilua koronan takia.

Huhtikuussa kuvattuja tässä kansiossa...

Toukokuussa koronaepidemia jatkui ja pääasiassa liikuskeltiin vain lähikaupassa ja lenkeillä täällä kotinurkissa. Toukokuun lopulla kävin Jorvin määräämissä kokeissa ja kuvauksissa täällä Tammisaaressa, jossa olin koko kevään käynyt mm. verikokeissa alkuun kerran viikossa, nyt kesän alussa enää 2 viikon välein. Meilhden heman lääkäri oli minuun  yhteydessä aina verikokeitten jälkeen,  ja tapasimme nyt enää kerran kuussa, jolloin yleensä oli myös luuydinpunktio. Kaiken kaikkiaan kantasolusiirron jälkeinen elämäni sujui toivottuun suuntaan, kohti toimivaa tervettä luuydintä.

Toukokuun kuvaulsia voi katsoa tästä kansiosta...

Kesäkuussa näytin käyneen Järvenpäässä Meilahti-käynnin yhteydessä, pitkästä aikaa. Ennen Juhannusta oltiin mukana, kun lenkkikaverin vene laskettiin vesille. Oma vene seisoi edelleen telakalla, jo toista kesää. MerIngen masto nostettiin Tammisaaressa paria päivää myöhemmin, sielläkin olimme apuna. Muutoin lenkkeillessämme kuvasin samoja rantoja kuin aiemminkin, siis täällä Lappohjassa, ja kuvasin tietenkin kauden kukkiakin, taas kerran.

Kesäkuun kuvauksia nähtävänä tässä kansiossa ...

Heinäkuussa  menimme matkailuautolla Kotkaan Pernajan pyhän Mikaelin kirkon kautta. Upea kirkko, johon tutustuminen kannatti. Parikan hautausmaalla oli veljemme Pertin uurnanlasku. Meitä oli paikalla kourallinen väkeä, vain Peetsan lähimmät ja muutama hänen Pevikoulutus-kavereitaan. Muistotilaisuuden vietimme Kymijoen rannalla Kotkassa Munkkisaaren majalla, jossa en ollut aiemmin käynytkään. Se sopi oikein hyvin muistotilaisuuden viettoon, sillä se sijaitsee lähellä Parikan hautausmaata.

Kymijoki

Peetsan maalliset jäännökset...

Tilaisuuden jälkeen ajoimme Kouvolaan Sinikan luokse saunomaan. Yö oli hyvä viettää omassa pedissä, joka kulkee mukana. Seuraavana päivänä pääsimme vesille, kun Matti ajelutti mitä veneellään Pyhäjärvellä. Kotimatkalla kävimme tutustumassa Mustilan arboretumiin ja viinimyymälään. Vietiimme yön Järvenpäässä ennen kotiinpaluuta. 

Kuun puolivälissä  ajoimme Tenholan kirkon kautta Bromarviin. Teimme vain päivämatkan ja suunnittelimme samalla puskailemaan lähtöä. Niinpä suunnistimmekin muutaman päivän päästä kohti Perniötä, josta käännyimme kohti saaristoa. Ajoimme Dragsfjärdin kirkon kautta Lövön sillalle, jonka alta olimme kerran purjehtineet. Emme jääneet puskaan yöpymään, vaan ajoimme Kasnäsin leirintäalueelle. Olemme monasti purjehdusreissuilla yöpyneet siellä vierasvenesatamassa. Nyt verestimme vanhoja muistoja kiertämällä tuttuja paikkoja ja varsinkin luontopolun.

Aamusta lähdimme jo jatkamaan matkaa, siis ajelemaan niemenkärjestä takaisin pohjoiseen päin. Muutaman kilometrin päässä kurvasimme ihmettelemään Högsåran lossia, jonka olimme nähneet lukemattomia kertoja purjehtiessamme Käsnäsin niemen ja Högsåran saaren välistä matkalla länteen., vaikkakin siinä kohden suoraan pohjoiseen. Suunnittelimme olevan kivaa, jos joskus pääsisimme käymään sillä lossilla Högsårassa, autonhan voisimme jättää sinne Kasnäsin rannan parkkipaikalle.

Högsåran saari kuvattuna Kasnäsin puolen lossirannasta...

Päästyämme takaisin Kemiönsaarelle, käännyimme taas kohti etelää ja käväisimme Taalintehtaalla. Sielläkin vierasvenesatamassa olimme jonkun kerran käyneet, ekan kerran jo viime vuosituhannella. Muutaman tunnin kiertelyllä löysimme entisen ruukin työväen saunan ja uimarannan, joista olimme aikoinaan nauttineet. Jatkoimme matkaa, nyt kohti Saloa, ja ennen Kokkilan lossia kävimme Angelkosken kirkonmäellä.

Lyhyen lossimatkan jälkeen kiiruhdimme Salon kautta kotiin.

Angelniemen kirkko, jonne sinnekään emme sisälle päässeet...

Seuraavana päivänä se aiemmin suunnittelemamme Högsåran reissu jo toteutuikin. Lenkkikaveri soitti aamulla ja kertoi tarvitsevansa venemoottorin hallitsevan apua. Ja heti puolenpäivän jälkeen olimmekin Högsårassa matkailuautoinemme, sillä ilman sitä emme olisi saaneet tarvittavia osia ja työkaluja kuljetettua lossilla saareen. Isäntä sai homman hoidettua ja kävimme syömässä Farmor's Cafessa maukkaan lounaan koneenkorjauspalkkioksi.

Idylliä Högsåran Farmor's Cafen maisemissa...

Heinäkuun lopulla kävimme lenkkikaverin kanssa marjametsässä, samalla kun käväisimme Kosken (Koski TL) kartanoa vilkaisemassa; emme ostanee Herefordin luomulihaa.

Kosken ent. ruukin voimalaitoksen syöttöputki...

Heinäkuun kuvauksia löytyy tästä kansiosta...

Elokuussa oltiin alkuun vain ihan omissa nurkissa pyörimissä. Kerran käytiin vattuja poimimassa; uimarannalla kuljeskeltiin ja siellä näytti olleen paljonkin väkeä, vaan me emme uineet, tietenkään. 

Lenkkikaverin kanssa isäntä sai monivuotisen suunnittelun vihdoin toteutukseen: verannan työkalulaatikko sai uuden kannen, hyvä pojat!

Matias junaili vierailulle ja pääsimme Meringellä muutaman tunnin purjehdusreissulle. Nautittiin kovasti , poika varsinkin, kun vielä nähtiin peura tai kauris uimassa saaresta toiseen.

siellä joku ui saaresta toiseen...

 Ajoin pojan Malminkartanoon ja kävin samalla reissulla Järvenpäässä ihailemassa upeaa auringonlaskua. Takasin tullessa pysähdyin Karjaalla ja kahlasin hetken kameran kanssa auringonkukkapellolla, jossa oli hyvin monipuolinen ja värikäs "aluskasvisto", eivätkä itse auringonkukat olleet vielä kunnolla avoinna.

Sinikka ja Matti vierailivat luonamme elokuun loppupuolella ja heidän kanssaan tutustuimme niin Tammisaaren kuin Hangonkin keskustoihin. Vierailukohteina olivat myös Hangon vesitorni, Neljän Tuulen tupa ja paluumatkalla Täktomin kappeli. Ja tietysti täällä Lappohjan hienolla hiekkarannalla kävimme kävelyllä.

Elokuun viimeisenä lauantaina vietettiin kesäkauden lopettajaisia, Muinaistulien yötä. Meillä Lappohjassakin väki kokoontui rannalle katselemaan tulta, jota poltettiin paitsi omalla rannalla myös Ekön puolella...

Elokuun kuvauksia voi katsella tässä kansiossa...

Syyskuussa on jo suurin osa vuotta takana, juhannuksestakin on jo 2,5 kuukaytta. Onneksi kesä ei kuitenkaan ollut vielä ohi.

Samu pääsi ripille 5.9. Kannelmäen kirkossa Olin tietenkin paikalla kameroineni, eikä kirkkoon koronamääräysten takia päässyt kuin kourallinen vierailijoita. Olipa herkka tilaisuus ja minä näin hämmästyksekseni papin tekevän ristinmerkin. Tapa lienee aika yleinen nykyisin, vaikka en sitä aiemmin muista huomanneenikaan.

Samun rippipappi Kannelmäen kirkossa...

Muutoin syyskuussa ei juuri sen kummempaa, siniretkillä näytetään käyneen monena päivänä ja jouduin Suomen Sieniseuran faceryhmästä kyselemään sienien tunnistusta. Aivan kuun lopussa vierailimme sentään rintamamuseossa, jossa olin kuvannut aiemminkin...

Syyskuun kuvasatoa voi katsella tässä kansiossa...

Lokakuukin näytti alkaneen ihan kotosalla; kovasti olimme lenkkeilleet rannassa, koska kuvia on paljon. Koulujen syysloman aikaan ajoinTeijoon, jossa pojan lapset olivat taas kerran isovanhempiensa kanssa mökkeilemässä. Kävimme sienimetsällä poimimassa ämpärikaupalla suppilovahveroita sekä taas kerran Mathildedalenin kartanolla ja venerannassa. Mukavaahan siellä on vuosittain käväistä minunkin, vaikka nyt ei kukaan lapsista lähtenytkään mukaani. 

Lokakuu jatkui näemmä melko kauniina ja kansioihini kerääntyi paljon kuvia Lappohja rannoilta. Kuun lopulla kävin kaupungin keskustassa kuvaamassa pitkästä aikaa, nyt ikuistin radan ylittävää siltaa, jotta ennätin saada sen talteen ennen kuin se purettiin.

Pyhäinmiestenpäivänä käväisin taas Lappohjan hautausmaalla muistelemassa muualle haudattuja läheisiäni.

 Lokakuun kuvasato löytyy tästä linkistä...

Marraskuu alkoi värikkäänä, marraskaktus kukki ja minä pääsin käymään ensimmäisen kerran leikkauttamassa uusia hiuksiani. Kuun puolivälissä olin alkanut kuvaamaan "joulukorttikuvien" aineksia  ja kuun loppupuolella näytti sataneen meillekin ensimmäisen kerran lunta. Ja marraskuun lopuksi sytyteltiin jo pimeän torjumiseksi ja tulevaa joulua ajatellen värikkäitä valoja koristamaan ympäristöä.

Ja vihdoin päästään vuoden 2020 viimeiseen kuukauteen, Joulukuuhun.

Lappohjan moottorivenesatamassa alkoivat sisäänajoväylän korjaustyöt ja 11.12. oli minun 1-vuotispäiväni. Juhlistimme sitä naapurissa pikkujoulun merkeissä täytekakun ja juhlajuoman kera.

Kuun puolivälissä satoi lunta, joka ei monta päivää maassa viihtynyt. Se vähäinenkin lumi teki kuitenkin Hangon Puistovuoren Joulupolun entistä viehättävämmän näköiseksi. 

Ja siinäpä "lyhykäisyydessään" taisikin olla viime vuosi, hiljaiselo koronarajoitusten pakottamana. Kuvia kerääntyi taas kovalevyn täydeltä ja niitä monet, pääasiassa facessa julkaisemani, löytyvät noista kuvat.fi -kansioistani.

 Enköhän tästä kohta pääse muistelemaan jo tätä kuluvaa vuotta, toivotaan näin...