26.10. Tuulinen sää

on hieman kiusannut ainakin nyt loppuviikosta. Perjantaina lenkillä käydessämme tuntui etelän puolen tuuli tosiaankin kylmältä, kun se puhalsi lenkkipolullemme. Kävimme siis taas Prediumissa edestakaisin ja polku kulkee merenrantaa myötäillen. Onneksi takaisintulomatkalla pahin puhuri tuli hieman takamyötäiseen, joten reippaasti kävellen selvittiin...

Alkuviikko menikin taas Hesassa, toivottavasti oli viimonen punkteeraus. En onnistunut vielä saamaan lääkärinlausuntoa, joka olisi toimitettava poliisille, kun täyttää vuosia. Tai siis kuorma- ja linja-auton ajo-oikeuden haltijoiden on se toimitettava. Tämän hetkinen näkökykyni ei täytä vaatimuksia; olen kyllä menossa silmäleikkaukseen, vaan en vielä ensi kuussa. Joten lienee parasta tyytyä vain henkilöautokorttiin...

Ruoholahdessa kävin fysioterapiassa ja pois lähtiessäni uskaltauduin ulos kylmään ja tuuliseen, vaikkakin aurinkoiseen säähän ihmettelemään suurta laivaa. Mielestäni oli aika ihmeellistä nähdä laiva pienehkössä kanavassa, jossa ei näkynyt mitään satamarakenteita.
Kyseessä oli hiililaiva, jolla oli omat nosturinsa ja kauhansa, joilla se purki lastiaa suppiloihin. Niistä hiili ilmeisestikin kulkeutuu Salmisaaren suuriin maanalaisiin kallioluolavarastoihin.

Hiililaiva purkaa lastiaan Ruoholahdessa

Ja kotiin Lappohjaan palattuani näin ensimmäisen kerran tänä syksynä lunta: sitä oli ohut kerros maassa, ei kuitenkaan onneksi tietä liukastamassa.

Olen yrittänyt vaihtaa yhteen takkiin vetoketjua, vaan on se vaikeeta. En nimittäin meinannut saada millään purettua sitä vanhaa, risaa ketjua pois. Ketju oli omeltu ainakin kolmeen eri kertaan ja ainoastaa punaisella langalla ommellut tikit onnistuin näkemään ja sain ratkottua...

Torstaina kävimme taas lenkkikavereitten kanssa kahvitus-ajelulla ja poimimassa omenia. Antonovkat olivat lehdettömässä puussa ja ravistamalla ne putosivat pehmeälle nurmelle. Kun haukkasin yhtä omenaa, huomasin sen olevan jäässä. Poimimme kuitenkin mukaan neljä pussillista noita maukkaita hedelmiä. Kotona sitten lohkoin yhdestä pussillisesta piirakkatarpeiksi 4 pikkupussiin ja lopuista keitin sosetta kolmisen litraa. Lenkkikaveri oli omistaan keittänyt 6 litraa hilloa.

Samalla omenanhaku-reissulla kiersimme Taalintehtaan ja Vestanfjärdin kautta. Jälkimmäisessä kylässä en ennen ollut käynytkään. Siellä on tosi upea harmaakivikirkko, jonne sisään en päässyt, sillä siellä oli ilmeisesti siunaustilaisuus menossa.

Vestanfjärdin uusi kirkko on vuodelta 1912.

 Uuden kirkon lähellä mäen päällä oli sitten vanha kirkko, joka on käytössä kesäisin, esim suosittuna vihkikirkkona.

Vestanfjärdin vanha kirkko on vuodelta 1759..

Lauantaina kävimme taas lenkkikavereiden kanssa ajelulla ja nyt päämääränä oli Turun silakkamarkkinat. Kiersimme Aurajoen rantoja aika pitkään, ennen kuin niitä silakoita vihdoin oli oikeesti näkyvillä. Vain kolme kalavenettä oli rannassa, Hangosta,Taivassalosta ja Hiittisistä. Niistä  vain maistelimme erilaisia silakoita, emme ostaneet. Silakalle tulee kilohintaa turhan paljon, kun purkissa on esim. 160 gr kalaa ja hintaa on 6 Euroa...

Kaksi kolmesta silakan myyntiveneestä Aurajoen rannassa.

Söimme kuitenkin eräässä teltassa paistettuja kilohaileja ison roveellisen 10 Euron hintaa. Kyllä siitä 4 henkeä sai kunnon päiväpalan...

Laakeemmalla pannulla paistettuna kilohailit olisivat ehkä muussaantuneet vähemmän...

Nyt sunnuntaina, 26.10.14, ollaan taas siirrytty normaaliaikaan. Aurinko on tänään noussut Hangossa kello 7.34 ja laskee 16.49. Minä taidan jo silloin olla Hesassa, sillä huomenaamulla tapaan ensimmäisen kerran onkologin Hyksissä.