Siis siitä millainen vaivaisenluuleikattu vasen jalkani on tänään sunnuntaina, 11.12.11, kun leikkauksesta on kulunut yli 1,5 kuukautta.
Samalla kuva on vastaus Inspis foton haasteeseen 071: Jalat
Aikaisemmat kuvat jalasta löytyvät marraskuun kirjoituksista Paremman toivossa.
Maanantaina saavuimme Huhmariin (Polvijärvelle) juuri hämärän rajamailla; siis pikkasen ennen pimeää. Pääsimme majoittautumaan, ja välittömästi mies lähti lenkille. Oli löytänyt tiensä Huhmarisvaaralle, ja palasi aivan hikisenä kämpille. Ei muuta kun Vesimaailmaan, sitten yhdessä syömään ja tervetuliaistilaisuuteen. Siellä meille kerrottiin alueen ja lomatoiminnan historiaa ja tutustutettiin viikon ohjelmaan. Joka päivä tekemistä niin, ettei vapaa-ajan ongelmia varmaan tule. Eikä täyshoidossa nälkäkään...
Hei tiistaiaamuna jumpalle ja pian perään hikiliikuntaan. Tampattiin ensin porukalla tenniskentän lumet kasaan ja aloitettiin sitten sähly.
Ja sitten minä taas jouduin palelemaan: piti mennä altaaseen vesijumpalle. Vaan pianhan siellä rupesin tarkenemaan, kun tein Sepen käskystä kaikki liikeet tosissani. Ja mikä nautinto sitten olikaan päästä saunomaan ja sen jälkeen ruokapöytään. Ilta kului sitten rattoisasti Linnan juhlia katsellen ja uni tuli heti iltauutisten jälkeen.
Keskiviikko alkoi kuten muutkin aamut koko viikolla: Menimme syömään heti ennen kahdeksaa, joten ennätimme vielä takaisin mökille sulattelemaan aamupuuroa ennen päivän koitosten alkua.
Tänään oli ensimmäisenä kunnon kävelylenkki ja minä en siihen osallistunut. Sitten pidettiin monipuolinen tietokilpailu, jossa minä ja mies satuimme voittaneeseen joukkueeseen. Siis joukue voitti meistä huolimatta. Tiistain ohjelmassa oli lisäksi venyttelyä, keppijumpaa ja "olympialaiset". Mies pääsi hierojalle ja minä laistin taas ulkoliikunnan. Uinti ja sauna ennen päivällistä toi taas mukavan unen iltasella.
Torstaina oli minun vuoroni päästä hemmotteluhoitoon, joka kuului jokaisen osallistujan ohjelmaan. Valitsin pikajalkahoidon, joka teki tosi hyvää edelleenkin vihoittelevalle vasemmalle jalkaterälleni. Sillä aikaa mies oli dementiahiihtolenkillä ja kun kokeilin päivälliselle mennessämme niitä kävelysauvoja, niin huomasin niiden helpottavan kävelemistän; siis ei tarvinnut enää nilkuttaa yhtä paljon kuin aiemmin. Tosin käsivarteni väsähtivät sen 250 metrin matkalla, joka asunnoltamme on päärakennukseen ja ravintolaan, vaan päätin kuitenkin käyttää loppuviikon niitä sauvoja liikkumiseni avuksi. Päivän ravintoluennon ja tietokilpailun lisäksi iltapäivällä oli vielä ulkoliikuntana Lyhtybingo, josta minä taas jäin paitsi...
Tänä iltana oli auditoriossa ohjelmaa, kun lomalaisilla oli mahdollisuus esiintyä yhteisessä illanvietossa. Ja kyllä olikin hyvää ohjelmaa: Haitarilla säestettynä lauluja Veteraanin iltahuudosta Rakastan elämään, Raili Malmbergin runo Rakkaudentunnustus isänmaalle kauniisti luettuna ja muutama yhteislaulu haitarin säestyksellä. Lopuksi parit joululaulut karaukena... ...mukavaa oli laulaa pitkästä aikaa!
Perjantainen Joensuun retki peruuntui osanottajien vähyyden vuoksi. Siksi ulkoliikunta, Ringon peluu, olikin heti aamusta. Ja taas minä sain vapaahetken. Ennen ruokailua oli kaikille yhteinen luento liikunnan merkityksestä fyysiseen ja psyykiseen hyvinvointiin. Lounaan jälkeen päästiin rentoutumaan ja vesijumppaan ja sitten olikin taas ruokailu. Illalla olisi ravintolassa ollut mahdollisuus tansseihin, vaan me vetäydyimme pakkaamaan ja nukkumaan.
Lauantaina useimmat osanottajat pyrkivät kotimatkalle heti aamiaisen jälkeen, vaikka ohjelmaan kuuluikin vielä lounas. Säätiedotus lupasi huonon ajokelin jatkuvan liki koko maassa, joten kaikilla oli kiire maantielle ja mielellään perille ennen pimeää. Niinpä mekin olimme Järvenpäässä onnellisesti hämärän juuri laskeuduttua.
Ja niin loma oli taas kerran ohi; nyt odotetaan ulkoliikuntainnostuksen pysyvän perheessä edes jonkin aikaa.
Ai niin! Tuo jutun otsikko, Iloiten ikä kuluvi, oli tuetun lomamme nimi/tunnus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos!